Evankeliumi on jokaista varten
Artikkelisarjasta ”Ystävien kesken”, Liahona, huhtikuu 1999, s. Y2–Y4.
Kun olin 11-vuotias, perheemme muutti Länsi-Saksaan. Isäni ja äitini hankkivat elantonsa pitämällä pesulaa, ja minä olin pesulan lähettipoika. Näin kiiltäviä punaisia polkupyöriä ja toivoin, että minulla olisi sellainen tavaroiden kuljettamiseen. Mutta tarvitsin kestävän polkupyörän, jolla voi vetää kärryä, jossa pyykit olivat. Ajelin ennen koulua ja koulun jälkeen ympäriinsä vetäen painavaa pyykkikärryä. Oli kurjaa nähdä toisten lasten leikkivän. Mutta kaikkien perheemme jäsenten oli tehtävä kovasti työtä, ja minulla oli tärkeä osa perheen liikeyrityksessä.
Kun tulin vanhemmaksi, opin, että saa siunauksia, kun tekee sellaisia asioita, joista ei sillä hetkellä huomaa, että ne ovat tärkeitä ja hyväksi itselle. Kun olin hyvin pieni, sain keuhkosairauden, mutta kukaan ei tiennyt sitä silloin. Kun tulin vanhemmaksi, liityin ilmavoimiin. Lääkärit huomasivat varjostumia keuhkoissani. Koska sen raskaan taakan kanssa polkeminen oli ollut kovaa työtä, ruumiini oli jollakin tavoin parantanut itsensä. Olin saanut kestävyyttä. Olin vahvistunut. Lääkärit sanoivat, että sairaus oli parantunut itsestään ja että läpäisin lääkärintarkastuksen. Muuten minusta ei olisi voinut tulla lentäjää.
Kun olin lentäjä, lensin kaikkialla maailmassa. En koskaan väsynyt katsomaan tähtiä, pilviä, maisemia. Sain nähdä eri maiden kauneuden erilaisine kulttuureineen. Kun olen käynyt eri paikoissa ja nähnyt ihmisiä ja kirkon noissa eri paikoissa, niin tiedän, että evankeliumi on jokaista varten riippumatta siitä, missä maassa ihminen asuu tai millaiset perinteet hänellä on. Se on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Jumalan sana – olipa se kirjoitettu pyhiin kirjoituksiin tai puhuivatpa sitä elävät profeetat, luimmepa sitä kirkon lehdistä tai kuulimmepa sitä yleiskonferensseissa – on jokaista varten.
Vasemmalla: kuvitus David Meikle; oikealla: piirrokset Beth M. Whittaker