Jumala siunaa minua
Julio Cesar Merlos, Texas, USA
Palvelin lähetystoimistossa San Salvadorin lähetyskentällä El Salvadorissa, kun lähetysjohtaja siirsi minut alueelle, joka oli ollut monta vuotta suljettuna. Seurakunnan johtohenkilöt olivat siellä paitsi rukoilleet ja paastonneet, että he saisivat taas lähetyssaarnaajat, myös valmistautuneet tuohon päivään.
Kun saavuin, jokaisella seurakunnan perheellä oli ystäviä, jotka olivat valmiita ottamaan vastaan lähetyssaarnaajat. Yksi jäsen esitteli meidät Ana Oviedo -nimiselle naiselle, joka myi hedelmiä ja kotiruokaa yhdessä kaupungin vilkkaimmista kadunkulmista. Eräänä lauantaiaamuna hänen ollessaan siellä myymässä ruokaa kysyimme, voisimmeko tulla hänen kotiinsa kertomaan sanoman Jeesuksesta Kristuksesta. Hän suostui.
Kun saavuimme sinä iltana, Ana ja hänen neljä lastaan odottivat meitä. Esittäydyimme ja aloimme opettaa heitä. Tunsimme innoitusta opettaa lepopäivän pyhittämisen tuomista siunauksista. Opetimme perheelle myös kymmenyksistä ja lupauksista, jotka profeetta Malakia oli antanut (ks. Mal. 3:10–12).
Ana vastasi siihen kertomalla, että hän oli jo valmistautunut myymään ruokaa seuraavana päivänä – sunnuntaina – kuten aina. Sitten pidimme rukouksen pyytäen taivaallista Isää siunaamaan tätä köyhää perhettä, joka tarvitsi äidin tuloja.
Seuraavana päivänä yllätyimme nähdessämme Anan tulevan kirkkoon lastensa kanssa. Toivotimme heidät tervetulleiksi ja kysyimme Analta, mitä oli tapahtunut ruoalle, jonka hän oli valmistautunut myymään.
”Vanhimmat, käytin viime yön Jumalan lupausten pohtimiseen”, hän sanoi. ”Hän siunaa minua.” Sitten hän lisäsi: ”Vanhimmat, mihin maksan kymmenykseni?”
Hänen osoittamansa usko liikutti meitä, ja me rukoilimme, että Herra vastaisi tämän perheen puolesta pitämiimme rukouksiin.
Menimme taas seuraavana iltana käymään Anan luona. Hän vuodatti kiitollisuuden kyyneliä, koska Jumala oli siunannut häntä sinä päivänä niin suuresti. Hän sanoi, että hän oli myynyt koko ikänsä ruokaa siinä kulmauksessa – aamukahdeksasta iltakuuteen maanantaista sunnuntaihin – ja että hänelle oli aina jäänyt myytävää. Mutta sinä maanantaina hän oli myynyt kaiken ruokansa yhteen mennessä iltapäivällä.
Taivaallinen Isä oli vastannut rukouksiimme. Herra siunasi edelleen Anaa, eikä hänen tarvinnut enää myydä ruokaa lepopäivänä. Anan lapset menivät pian kasteelle, mutta hänen aviomiehensä ei antanut hänelle kastelupaa. Siitä huolimatta Ana pysyi uskollisena evankeliumille ja kävi kirkossa kuolinpäiväänsä asti.
Tiedän, että taivaallinen Isä pitää lupauksensa, kun me noudatamme Hänen käskyjään koko sydämestämme.