Tulisiko Iñaki ikinä kotiin?
Paulina del Pilar Zelada Muñoz, Santiago, Chile
Poikamme Iñaki syntyi vain 23 raskausviikon jälkeen hätäkeisarinleikkauksella. Hän painoi ainoastaan 560 grammaa ja oli 31 senttiä pitkä.
Koska poikamme oli syntynyt niin ennenaikaisesti, hänellä ei ollut juurikaan mahdollisuuksia jäädä henkiin. Lääkärimme kysyi meiltä, halusimmeko todella, että lääkärit auttaisivat Iñakia pitkittäen näin väistämätöntä. Vastasin, että niin kauan kuin poika oli elossa, meidän oli annettava hänelle mahdollisuus. Sitten pyysin Jumalalta ihmettä.
Iñaki sai sinä ensimmäisenä iltana siunauksen, jossa häntä siunattiin terveydellä. Seuraavien neljän pitkän kuukauden aikana hänen suolistoonsa tuli reikä, hän sai aivoverenvuodon ja hänen toinen keuhkonsa painui kokoon. Hänen terveydentilastaan johtuen me saimme luvan antaa hänelle nimen ja siunauksen sairaalassa.
Koko tämän vaiheen aikana tapasimme muita vanhempia, jotka kärsivät meidän laillamme, ja annoimme toisillemme tukea ja lohtua. Esitimme myös kaikille mahdollisille todistuksemme evankeliumista.
Eräänä päivänä saimme puhelun ja meidät kutsuttiin sairaalaan jättämään hyvästit pojallemme, jonka ei odotettu elävän iltaan asti. Kun saavuimme, pitelimme häntä ja juttelimme hänelle. Oli sanomattoman tuskallista nähdä hänet niin heikkona. Ensimmäisen kerran tajusimme mieheni kanssa, että olimme tämän Jumalan lapsen kaitsijoita vain väliaikaisesti. Voimme auttaa häntä ainoastaan rukoilemalla ja pyytämällä, että taivaallisen Isän tahto tapahtuisi. Iñaki tarrautui elämään tuona iltapäivänä, ja olemme kiitollisia siitä, että hän teki niin tulevinakin päivinä.
Niiden neljän kuukauden ajan, jotka Iñaki vietti vastasyntyneiden tehohoito-osastolla, näimme yhä uudelleen pappeuden voiman toiminnassa, kun taivaallinen Isä siunasi poikaamme lääkäreiden ja pappeudenhaltijoiden käsien kautta – lääkäreiden hämmästykseksi lopulta parantaen hänet.
Lokakuussa 2008 Iñaki tuli kotiin.
Olemme oppineet monia asioita perheenä tästä kokemuksesta. Tiedämme, että taivaallinen Isämme rakastaa meitä ja että Hän tekee ihmeitä ja varjelee pyhiään huolimatta koettelemuksista, jotka meidän on kestettävä. Ja ymmärrämme paremmin iankaikkisten perheiden tarkoituksen, niiden tärkeän aseman onnensuunnitelmassa ja sen, kuinka antelias taivaallinen Isä on lapsilleen.
Olemme nyt eri perhe, yhtenäisempi ja tietoisempi toisten kärsimyksestä ja tarpeista – kaikki poikamme ja hänen elämäämme tuoman ihmeen ansiosta.