Rukoilisitko kanssani?
Jonathan H. Bowden, Utah, USA
”Palaan muutaman minuutin kuluttua”, thaimaalaisen isäntäperheeni isä sanoi mennessään ulos etuovesta. Ainakin luulen hänen sanoneen niin. Thain kielen taitoni oli parhaimmillaankin melko vähäinen.
Olin ollut Thaimaassa noin neljä kuukautta vapaaehtoistyössä, ja vaikka osasin thain kielen perusteet, minulla oli yhä paljon opittavaa. Olin juuri vaihtanut aluetta, mutta uusi isäntäperheeni tiesi jo, että olin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Selitin parhaani mukaan arvojani ja jopa annoin perheelle thainkielisen Mormonin kirjan ja kirjasen Nuorten voimaksi.
Samalla kun odotin isäntäperheeni isää kotiin, kävin olohuoneen lattialle istumaan ja aloin opiskella thainkielisiä sanontoja. Äkkiä sain voimakkaan tunteen pyytää häntä rukoilemaan kanssani. Mieleeni oli aiemminkin tullut ajatus pyytää häntä, mutta vaikutelma ei ollut koskaan ollut niin voimakas. Thaimaassa oleskeluni aikana olin kertonut evankeliumista monia kertoja, mutta en ollut koskaan pyytänyt ketään rukoilemaan kanssani.
Minulla oli hyvä suhde isäntäperheeni isään. Kutsuin häntä jopa isäksi, mitä hän näytti arvostavan. Olin innostunut mutta myös hermostunut. Mitä jos hän kieltäytyisi? Mitä jos hän tuntisi olonsa vaivautuneeksi seurassani koko loppuajan, jonka viettäisin hänen perheessään? Pitäisikö minun ottaa riski, että pilaan suhteemme? Tilannetta pahensi vielä se, etten osannut rukoilla thain kielellä. En osannut kieltä riittävästi edes pyytääkseni isäntäperheeni isää rukoilemaan, joten pyysin apua taivaalliselta Isältäni.
Pian sen jälkeen kuulin kovan kolauksen pääportin sulkeutuessa. Tullessaan sisään isäntäperheeni isä tervehti minua ja ilmoitti menevänsä nukkumaan. Tajusin, etten voinut antaa tämän tilaisuuden mennä ohi. Kun avasin suuni puhuakseni, tiesin heti, mitä sanoisin ja kuinka sanoisin sen thain kielellä.
”Isä, Amerikassa minä rukoilin aina perheeni kanssa ja kaipaan sitä todella. Rukoilisitko kanssani?” Yllätyin hänen vastauksestaan.
”Jon”, hän vastasi, ”tietenkin rukoilen. Opeta minulle, kuinka rukoillaan.”
Sitten minä selitin thaiksi, mitä rukous on, mutta päätin pitää rukoukseni englanniksi. Tiesin, että Jumala kuunteli, ja tiesin, että isäntäperheeni isä tunsi Hengen. Silmäni täyttyivät kyynelistä, kun hänkin sanoi rukoukseni päätteeksi ”aamen”.
En osaa ilmaista sanoin sitä iloa ja rakkautta, jota tunsin isäntäperheeni isää ja taivaallista Isääni kohtaan. Tuo kokemus antoi minulle luottamusta ja johti uusiin kokemuksiin evankeliumin kertomisesta muille. Valitettavasti isäntäperheeni ei koskaan ottanut vastaan kutsuani tulla paikalliseen seurakuntaan, mutta tiedän, että tieto, josta heille kerroin, on ennemmin tai myöhemmin heille hyödyksi.
Vaikka emme aina ehkä näe työmme tuloksia tässä elämässä, opin, että evankeliumin siementen kylväminen voi siunata ainakin yhtä elämää – omaamme. Ja Herran hyväksi katsomana aikana nuo siemenet voivat siunata muiden elämää.