Pelastetusta pelastajaksi
Elämäni oli yhtä alamäkeä, kunnes tapasin miehen, joka väitti, että hänellä on ratkaisu ongelmiini.
Eräänä iltana vuonna 1978 olin Loganin lentokentällä Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa odottamassa muutamien ystävien saapumista. Eräs mies alkoi jutella kanssani, ja me keskustelimme hieman elämästämme. Kerroin hänelle, että olin palannut kolme kuukautta aiemmin matkalta Keski-Amerikkaan.
Selitin, että olin mennyt sinne päästäkseni pakoon elämäni tuskallista todellisuutta. Veljeni oli kuollut yhdeksän vuotta aiemmin. Seuraavana vuonna vanhempani olivat saaneet surmansa auto-onnettomuudessa. Päivälleen vuotta myöhemmin isoäitini oli kuollut. Lyhyessä ajassa olin menettänyt monta elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Olin aivan murtunut.
Olin perinyt suuren summan rahaa vanhempieni kuoltua ja käytin sitä yrittäen paeta suruani. Käytin rahaa kalliisiin vaatteisiin, autoihin, huumeisiin ja kaukaisiin paikkoihin suuntautuviin matkoihin.
Viimeisimmällä matkallani olin kiivennyt pyramidin huipulle Tikalissa Guatemalassa. Vaikka fyysisesti olin siellä korkealla paikalla, muistan, että tunsin olevani enemmän alamaissa kuin pitkään aikaan. En voinut elää enää sillä tavoin kuin olin elänyt. ”Jumala”, sanoin, ”jos olet olemassa, niin Sinun pitää muuttaa minun elämäni.” Seisoin siellä monta minuuttia pyytäen mielessäni apua Olennolta, jonka olemassaolosta en ollut varma. Kun laskeuduin pyramidilta, tunsin rauhaa. Mikään ei ollut elämässäni muuttunut, mutta jotenkin minusta tuntui, että kaikki järjestyisi.
Ja niin kolme kuukautta myöhemmin huomasin kertovani tämän kaiken sille miehelle lentokentällä. Hän kuunteli kärsivällisesti ja kysyi sitten, tiesinkö, että Jeesus Kristus oli ilmestynyt Amerikan mantereella.
Siinä vaiheessa en vieläkään pitänyt Jumalaa suuremmin arvossa. Millainen Jumala riistäisi minulta perheeni? Sanoin sen miehelle, ja hän vastasi, että se Jumala, johon hän uskoi, oli antanut keinon, jolla voisin olla taas perheeni kanssa. Nyt hän oli herättänyt kiinnostukseni.
”Mitä tarkoitat?” kysyin.
”Oletko kuullut mormoneista?” En tiennyt heistä paljoakaan, mutta mies jatkoi selittämällä minulle pelastussuunnitelman. Ja vaikka olin alkuun epäuskoinen, jokin siinä, mitä hän kertoi, tuntui oikealta.
Uusi tuttavani ja minä vaihdoimme puhelinnumeroita, ja seuraavien kuukausien aikana kävimme muutaman kerran yhdessä ulkona. Puhuimme myös evankeliumista. Hän antoi minulle Mormonin kirjan, ja me keskustelimme puhelimessa siitä ja muista pyhistä kirjoituksista tuntikausia. Hän kertoi minulle siitä, kuinka Joseph Smith palautti Jeesuksen Kristuksen kirkon. Se oli hämmästyttävää toivon ja kasvun aikaa.
Ystävyytemme hiipui hieman, mutta kun oli kulunut vielä muutamia viikkoja, ystäväni kertoi minulle, että hän haluaisi lähettää ystävänsä puhumaan kanssani. Hänen lähettämänsä ystävät olivat tietysti lähetyssaarnaajat. Ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajaveljien kanssa tuli vaarnalähetyssaarnaaja Bruce Doane, josta tuli myöhemmin aviomieheni.
Monen viikon opetuskeskustelujen jälkeen lähetyssaarnaajat kysyivät, olisinko halukas menemään kasteelle. Sanoin heille, että mikä ettei. Sitten he kertoivat minulle, että ennen kuin minut voitaisiin kastaa, minun pitäisi elää viisauden sanan mukaan.
En ollut juonut tai käyttänyt huumeita niin paljon kuin aiemmin. Elämäni oli muuttumassa. Tunsin itseni toiveikkaammaksi kuin aikoihin – mutta niistä tavoista olisi varmasti mahdotonta päästä irti kokonaan. Sitä paitsi alkaessani tutustua evankeliumiin olin luopunut jo niin paljosta – mukaan lukien monet ystävät, jotka pitivät minua hulluna, kun osoitin kiinnostusta mormonikirkkoa kohtaan. Olin jatkanut tutkimista, koska tunsin, että evankeliumi on totta. Mutta voisinko jättää kokonaan pitkäaikaiset riippuvuudet?
Lähetyssaarnaajat tarjoutuivat antamaan minulle pappeuden siunauksen avukseni. Heti sen jälkeen heitin pois kaikki huumeet ja kaiken alkoholin, mitä minulla oli. Ja sinä iltana minusta hävisi halu käyttää mitään, mikä oli vastoin viisauden sanaa. Se oli todellinen ihme.
Minut kastettiin kesäkuussa 1978. Vähän yli vuotta myöhemmin Bruce ja minä solmimme avioliiton Washington D.C:n temppelissä.
Evankeliumi todella pelasti minut epätoivosta. Olin aiemmin täysin hukassa. Vanhempani, veljeni ja isoäitini olivat poissa, mutta minusta tuntui kuin olisin itsekin ollut. Heidän kuolemansa jälkeen en enää tiennyt, kuka olin. Nyt olen löytänyt oman identiteettini. Tiedän, että olen Jumalan lapsi ja että Hän tuntee minut ja rakastaa minua. Kun minut sinetöitiin vanhempiini, isoäitiini ja veljeeni, suruni kääntyi iloksi sen lupauksen johdosta, että voimme olla yhdessä ikuisesti.
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi pelasti minut myös riippuvuuksistani. Muutaman viime vuoden ajan mieheni ja minä olemme palvelleet MAP-perhepalvelujen riippuvuuksista toipumisen ohjelman lähetyssaarnaajina työskennellen niiden vaarnamme jäsenten parissa, jotka kamppailevat erilaisten riippuvuuksien kanssa. Olen hyvin kiitollinen siitä, että voin auttaa näitä veljiä ja sisaria. Tunnen itseni siunatuksi, koska voin kertoa heille oman tarinani auttaakseni heitä ymmärtämään, kuinka evankeliumi voi pelastaa meidät kaikki.
Kuvitus Roger Motzkus