Nuoret aikuiset ja perheilta
Kirkon jäsenet kautta maailman varaavat maanantai-illan perheiltaa varten. Nykyajan profeettojen opetusten mukaan perheilta on aikaa, jolloin ”toimitaan yhdessä, tehdään järjestelyjä, osoitetaan rakkautta, todistetaan, opitaan evankeliumin periaatteita, huvitellaan koko perheen voimalla ja tehdään muita perheen ykseyttä edistäviä asioita”1.
Seuraaville nuorille aikuisille perheilta on tärkeä asia. Kaikki heistä eivät asu yhdessä vanhempiensa tai sisarustensa kanssa. Jotkut osallistuvat perheiltaan asuintovereiden tai seurakunnan jäsenten tai instituuttiystävien kanssa. Ja on niitä, jotka varaavat perheillan ajan omaa hartaudenharjoitustaan varten. Mutta he kaikki ymmärtävät ne siunaukset, joita he saavat nyt heti ja tulevaisuudessa noudattaessaan profeettojen kehotusta osallistua perheiltaan.
Siunaus elämän kaikilla osa-alueilla
Olen käännynnäinen ja ainoa kirkon jäsen perheessäni, joten osallistun perheiltaan kotikaupunkini nuorten aikuisten keskuksessa. Perheiltaan osallistuminen on ollut minulle tärkeää, koska olen oppinut opettamaan pientä ryhmää, olen oppinut ymmärtämään paremmin evankeliumin periaatteita, joita minulle opetettiin tutkiessani kirkkoa, ja olen nähnyt muiden kasvavan, kun he opettavat tai kertovat todistuksestaan.
Tiedän, että nämä ovat tulevaisuuteni kannalta tärkeitä taitoja. Kun minulla on oma perhe, osaan järjestää vaikuttavan ja hauskan perheillan niiden hyvien esimerkkien ansiosta, joita olen nähnyt.
Mutta perheilta kuuluu myös tärkeänä osana nykyiseen elämänvaiheeseeni. Joskus on helpompaa jäädä kotiin maanantai-iltana etenkin, jos sää on huono tai jos minulla on paljon opiskeltavaa. Mutta lähes joka kerta, kun minulla on tämä pulma, lähden siitä huolimatta perheiltaan, koska tiedän, että on tärkeää olla muiden nuorten naimattomien aikuisten joukossa puhumassa evankeliumista ja pitämässä hauskaa yhdessä. Silloinkin kun meitä osallistujia on vain muutama, se on yhä hieno kokemus.
Mukavaa perheiltaan osallistumisessa nuorten aikuisten keskuksessa on se, että voimme tulla aikaisin tai jäädä myöhään opiskelemaan, harjoittelemaan pianonsoittoa, pelaamaan pelejä tai vain rentoutumaan – aina on jotakin tekemistä.
Tiedän, että kun olen kuuliainen ja noudatan profeetallista kehotusta osallistua perheiltaan, minua siunataan. Olen nähnyt todisteita siitä opiskelussani, työssäni, saadessani siunauksekseni energiaa tulevaan viikkoon ja yleisenä mielenylennyksenä.
Lenneke Rodermond, Alankomaat
Perustus, jolle rakentaa
Vartuin perheessä, jossa pidimme säännöllisesti perheillan. Muistan, että kun olin lapsi, perheillat olivat yksi tärkeimpiä tapahtumia elämässäni, ja heräsin innoissani joka maanantaiaamu ja muistutin vanhempiani siitä, että sinä iltana oli perheilta. Nyt olen nuori aikuinen, asun vanhempieni luona ja vietän edelleenkin joka viikko tämän erityisen ajan perheeni kanssa.
Koska perheessäni on pidetty perheiltoja jatkuvasti siitä asti kun olin aivan pieni, olen aina ymmärtänyt niiden tärkeyden. Korean tasavallassa, jossa monet vanhemmat ja lapset ovat hyvin kiireisiä ja perheen yhteinen aika on harvinaista, perheilta on erinomainen tilaisuus olla yhdessä ja vahvistaa toinen toistamme.
Toinen siunaus, joka on koitunut vanhempieni pyrkimyksistä, on se, että olen saanut lujan perustuksen, jolle rakentaa todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikka olen oppinut evankeliumia kirkossa, juuri perheiltojen oppiaiheiden avulla olen todella oppinut ymmärtämään evankeliumin periaatteita. Sen johdosta olen voinut käydä kirkossa ja kasvaa evankeliumissa omaan uskooni enkä vanhempieni uskoon nojautuen.
Hye Ri Lee, Korean tasavalta
Tilaisuus kertoa uskostani
Olen 24-vuotias nuori mies, joka on saanut lujan todistuksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumista noudattamalla profeetallista kehotusta pitää perheilta. Vaikka olen ainut kirkon jäsen perheessäni, tajusin kasteeni jälkeen, että perheilta voisi vahvistaa meitä, ja päätin aloittaa ne kotona.
Koko perheeni tietää nyt, että maanantait ovat erityisiä päiviä, jolloin kokoonnumme perheenä opiskelemaan evankeliumin totuuksia. Joskus ratkaisemme perheen ongelmia tai keskustelemme yksittäisten perheenjäsenten haasteista, tarpeista tai kiinnostuksen kohteista. Olen oppinut, kuinka voin olla todella yhteydessä taivaalliseen Isääni ja kuinka voin neuvotella perheeni jäsenten kanssa rakastavasti. Sen johdosta olemme olleet enemmän yhtä, mikä on suuri siunaus.
Lisäksi perheilta on antanut perheelleni vahvan perustan Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, ja nyt he tutkivat kirkkoa. Itse asiassa kokoaikaiset lähetyssaarnaajat osallistuvat perheiltaamme aina silloin tällöin.
Tiedän, että kun solmin avioliiton, perheeni saa siunauksia perheillasta, mutta olen myös kiitollinen siitä, että olen voinut tehdä perheillasta tärkeän osan elämääni nyt. Tiedän, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on tosi ja että perheiltaohjelma on Jumalan innoittama.
Lebani Butawo, Zimbabwe
Vakiintunut tärkeä asia
Kasvoin perheessä, joka piti perheiltaa hyvin tärkeänä asiana. Jotta ehtisimme ajoissa kotiin maanantaisin, menimme koulusta suoraan kotiin emmekä tehneet suunnitelmia olla ystävien kanssa. Henkilökohtaiset tehtävät kuten läksyt hoidettiin perheillan jälkeen. Mikään ei todellakaan ollut tärkeämpää perheellemme kuin tämä erityinen aika olla yhdessä.
Perheilta vaikutti meihin varttuessamme paitsi sen ansiosta, että pidimme sitä niin tärkeänä, niin myös sen ansiosta, että teimme yhdessä töitä sen onnistumiseksi. Pidimme oppiaiheen, valmistimme tarjoilun ja pidimme alku- ja loppurukouksen kukin vuorotellen. Emme vain kuunnelleet oppiaiheita vaan meillä oli myös tilaisuuksia toimia opettajina. Sen johdosta sain siunauksekseni tietämystä ja todistuksen evankeliumista sekä vahvistuneet perhesiteet.
Koska perheillasta on tullut elämässäni tapa, odotan siunauksia, joita se tuo, kun minulla on oma perhe.
Chieko Kobe, Japani
Lääke koti-ikävään
Vartuin perheessä, jossa vanhempani ovat olleet loistava esimerkki kahdelle veljelleni, sisarelleni ja minulle, ja perheemme on saanut monia siunauksia heidän ponnistelujensa ansiosta. Olemme esimerkiksi kasvaneet yhteen ja tulleet tiiviiksi perheeksi kääntyen toistemme puoleen hädän tai koettelemusten hetkinä. Ja vaikka muutamat perheeni jäsenet ovat vähemmän aktiivisia, he tulevat yhä mukaan perheiltaan.
Asuin jonkin aikaa Sydneyssä Australiassa, ja minulla oli kova koti-ikävä, koska asuin niin kaukana Irlannista. Onneksi asuin lähellä kirkon seurakuntakeskusta, jossa osallistuin perheiltaan muiden nuorten aikuisten kanssa. Se oli minulle suuri siunaus, ja kun olin perheillassa, en tuntenut enää koti-ikävää. Oli hienoa olla tekemisissä muiden jäsenten kanssa rentouttavissa puitteissa paikassa, jossa Henki oli läsnä.
Linda Ryan, Irlanti
Jotakin, mitä en koskaan kadu
Liityin kirkkoon toukokuussa 2009. Sen jälkeen olen oppinut nopeasti arvostamaan siunauksia, jotka koituvat säännöllisestä osallistumisesta perheiltaan. Yksi muistorikas kokemus sattui, kun nuorten naimattomien aikuisten seurakuntamme pelasi paikallisen seurakuntakeskuksen juhlasalissa ”tuolijalkapalloa”, variaatiota sisäjalkapallosta. Tarkoitus oli puolustaa omaa tuolia ja pommittaa samalla muiden ihmisten tuoleja kumisella pallolla. Liittouduin kahden muun pelaajan kanssa, ja pelin loppuvaiheissa jäljellä olimme enää me kolme, joten käännyimme ripeästi toisiamme vastaan. Sen sijaan että olisimme suuttuneet siitä, nauroimme itsemme kipeiksi! Niin hauskaa minulla ei ole ollut aikoihin, ja tiedän, että minun olisi vaikea saada samankaltaista kokemusta mistään kirkon ulkopuolelta. Kaikilla oli todella hauskaa, vaikka he eivät voittaneetkaan, mutta se ei tehnyt kokemuksesta tärkeää minulle. Mieliinpainuvaksi sen teki ystävyyden henki, jota tunsin toiminnassa.
Sellaiset hetket auttavat minua keventämään jatko-opintojen tuomaa valtavaa painetta. Olipa viikko mennyt miten tahansa, tiedän, että minusta tuntuu aina paremmalta, jos lähden perheiltaan. En ole ehkä aina innoissani toiminnasta enkä ehkä halua aina uhrata sitä aikaa, mutta en koskaan kadu sitä, että lähdin mukaan.
Matt Adams, Nebraska, USA
Tärkeä asia meille kaikille
On monia tapoja, joilla voisin viettää maanantai-iltoja aina yliopiston yhdistyksiin osallistumisesta muuhun urheilu- ja viihdetoimintaan. Mutta me, jotka asumme opiskelijatalossamme – kaikki myöhempien aikojen pyhiä – olemme päättäneet, että on tärkeää pitää perheilta, ja asetamme sen etusijalle. Olemme valinneet tämän tärkeän asian vahvistaaksemme toisiamme tässä elämänvaiheessa, jolloin evankeliumin mukaan elämistä voisi pitää vaikeana. Todistuksesta ja kokemuksista kertominen muille on tuonut meitä lähemmäs toisiamme nuorina aikuisina ja ystävinä.
Perheilta on se hetki viikosta, jolloin voin luottaa siihen, että saan hengellistä ravintoa. Useita kertoja olen tullut perheiltaan mielessäni kysymyksiä, joihin olen saanut vastaukset oppiaiheissa tai hengellisissä ajatuksissa, jotka on lausuttu. Silloin voin myös asettaa ja pohtia tavoitteita, jotka auttavat minua kehittymään henkilökohtaisesti.
Se, että olemme päättäneet pitää tunnollisesti perheillat, ei ole tuntunut minusta uhraukselta. Tiedän, että siellä minun pitäisi olla, ja siellä myös haluan olla.
Luc Rasmussen, Wales
Kuvitus Randall Sly