Kirkon laulu antoi voimia

Khetiwe Ratsoma, Etelä-Afrikka

Päätin juosta maratonin työtovereideni kanssa Western Capessa Etelä-Afrikassa. Harjoittelin ja tein todella lujasti töitä valmistautuessani kilpailuun.

Herättyäni kilpailupäivänä luin pyhiä kirjoituksia ja rukoilin. Olin hermostunut, mutta tunsin myös, että minun piti luottaa Herraan. Tiesin, että jos tekisin niin, Hän antaisi minulle voimia ja tukea.

Meitä vaadittiin kävelemään tai juoksemaan 40 kilometriä. Lähdimme matkaan kahdeksalta aamulla. Sää oli viileä ja hieman sateinen, joten alkuun nautin kävelemisestä ja pärjäsin hyvin. Mutta kun olin noin kymmenen kilometrin päässä maalista, matkanteko alkoi olla minulle hyvin vaikeaa. Toisessa jalassani oli lihaskramppeja ja molemmissa jaloissa rakkoja. Halusin jättää matkan kesken. Silloin aloin laulaa:

Sä ethän nyt pelkää, soi sana Jumalan,

Kun vierelläs kuljen ja sua talutan,

Sua nostan ja tuen, riennän vahvistamaan. – –

Käyt suojassa kätten sä Kaikkivaltiaan.

(”Niin varma on perustus”, MAP-lauluja, 43)

Yhä uudelleen laulun sanat tulvivat mieleeni ja saivat jalkani nousemaan, ja minä pääsin maaliin Herran laulun voimin.

Tämä kokemus opetti minulle sen, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on kyse kestävyydestä. Sitä voi verrata kävelemiseen tai juoksemiseen jossakin kilpailussa. Toisinaan me väsymme, lepäämme ja jatkamme taas matkaa. Taivaallinen Isä ei anna periksi kohdallamme, kaaduimmepa miten monta kertaa tahansa. Hänelle merkitystä on sillä, kuinka monta kertaa me nousemme ylös ja jatkamme taas matkaa. Hänen evankeliumissaan kyse on maaliin pääsemisestä.