Kuinka opimme kuuntelemaan ja ymmärtämään Henkeä
Yksi tärkeimpiä asioita, mitä voimme tehdä, on oppia kuuntelemaan ja noudattamaan Hengen kehotuksia.
Isäni varttui Monticellon pikkukaupungissa Utahissa. Kun hän oli seitsenvuotias, yksi hänen päivittäisiä tehtäviään oli hakea perheen lehmät laitumelta. Hänen rakas aarteensa oli linkkuveitsi, jota hän piti aina mukanaan. Kun hän oli kerran ratsastamassa hevosellaan hakemaan lehmiä, hän työnsi käden taskuun ottaakseen esiin veitsensä. Kauhukseen hän tajusi, että hän oli hukannut sen jonnekin polun varrelle. Hän oli aivan murtunut, mutta hän uskoi siihen, mitä hänen isänsä ja äitinsä olivat opettaneet: Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin.
Hän pysäytti hevosensa ja liukui sen satulattomasta selästä maahan. Siinä hän polvistui ja pyysi taivaallista Isää auttamaan häntä löytämään linkkuveitsensä. Hän kiipesi takaisin hevosen selkään, kääntyi ympäri ja ratsasti samaa polkua takaisinpäin. Vähän matkan päästä hänen hevosensa pysähtyi. Hän laskeutui hevosen selästä ja työnsi kätensä paksuun tienpinnan pölyyn. Sieltä hän löysi rakkaan linkkuveitsensä pölyyn hautautuneena. Hän tiesi, että Herra oli kuullut hänen rukouksensa ja vastannut siihen.
Koska isäni oli oppinut kuuntelemaan Hengen kuiskauksia ja toimimaan niiden mukaan, häntä siunattiin niin, että hän näki Herran käden monissa tilanteissa elämänsä aikana. Hän sai kokea monia ihmeitä. Silti kun hän kokosi perheensä yhteen opettaakseen meille evankeliumia, hän puhui usein kokemuksestaan pölyisellä tiellä Monticellossa, kun Herra kuuli ”pisamanaamaisen seitsenvuotiaan pojan” rukouksen ja vastasi siihen.
Myöhempinä vuosinaan isä kertoi meille, että hän oli oppinut jotakin muutakin tästä lapsuudenkokemuksesta. Pilke silmäkulmassa hän sanoi: ”Opin, että Jumala voi puhua hevosille!”
Nuorena poikana saatu kokemus teki pysyvän vaikutuksen isääni, koska se oli hänen henkilökohtaisen hengellisen koulutuksensa alku. Silloin hän oppi itse, että Jumala kuulee rukoukset. Silloin hän alkoi, kuten profeetta Joseph Smith sen ilmaisi, oppia tuntemaan Jumalan Hengen.1
Pyhän Hengen lahja
Vapahtaja lupasi apostoleilleen, että sen jälkeen kun Hän lähtisi heidän luotaan, he saisivat Pyhän Hengen lahjan. Hän sanoi: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26). Tämä lupaus täyttyi helluntaipäivänä.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenillä on oikeus tähän samaan lahjaan. Kun meidät on kastettu, Pyhän Hengen lahja annetaan meille sellaisen henkilön kätten päällepanemisella, jolla on valtuus suorittaa evankeliumin toimituksia. Tämä lahja on oikeus saada jumaluuden kolmas jäsen jatkuvasti kumppaniksemme, jos olemme siihen kelvollisia.
Pyhän Hengen kumppanuus on yksi suurimmista siunauksista, mistä me voimme nauttia kuolevaisuudessa. Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on sanonut:
”Ihmisten pitäisi – ennen kaikkea muuta tässä maailmassa – tavoitella Pyhän Hengen opastusta. Mikään ei ole yhtä tärkeää kuin saada Pyhä Henki kumppaniksi. – –
Mikään hinta ei ole liian korkea, mikään uurastus liian vaikeaa, mikään kamppailu liian ankara, mikään uhraus liian suuri, jos sen kaiken tuloksena me saamme nauttia Pyhän Hengen lahjasta.”2
Profeetta Joseph Smith opetti, että Jumalan Hengen voi oppia tuntemaan ja että ”oppimalla tuntemaan Jumalan Hengen ja ymmärtämällä sitä [voi] kasvaa ilmoituksen periaatteessa, kunnes [tulee] täydelliseksi Kristuksessa Jeesuksessa”3.
Yksi tärkeimpiä asioita, mitä me voimme tehdä, on oppia tuntemaan Jumalan Henki – oppia kuulemaan Hengen kehotukset ja noudattaa niitä. Jos me niin haluamme ja olemme kelvollisia, Herra kouluttaa meitä ilmoituksen periaatteessa.
Kuinka opimme kuuntelemaan ja toimimaan
Oppiaksemme tuntemaan Jumalan Hengen meidän täytyy oppia kuuntelemaan sydämellämme. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on sanonut: ”Henki puhuu hiljaisella äänellä – äänellä, jonka ennemmin tuntee kuin kuulee. Se on hengellinen ääni, joka tulee mieleen ikään kuin sydämeen pantu ajatus.”4
Presidentti Packer on opettanut myös: ”Innoitus tulee helpommin rauhallisessa ympäristössä. Pyhissä kirjoituksissa on paljon sellaisia ilmaisuja kuten rauha, tyyni, rauhallinen, Lohduttaja: ’Lakatkaa huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala!’ (Ps. 46:10). Ja lupaus: ’Sinä saat minun Henkeni, Pyhän Hengen, nimittäin Lohduttajan, joka opettaa sinulle rauhaa tuovia valtakunnan asioita.’ (OL 36:2, kursivointi lisätty).”
Presidentti Packer lisäsi: ”Vaikka me voimme luoda pohjaa tälle innoitukselle, sitä ei voi milloinkaan pakottaa tulemaan! Jos me yritämme saada sitä väkisin, saatamme tulla petetyiksi.”5
Äärimmäisen tärkeää koulutusprosessissamme on vastuumme toimia viivyttelemättä saamiemme hengellisten kehotusten mukaan. Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Me valvomme. Me odotamme. Me kuuntelemme tuota hiljaista ääntä. Kun se puhuu, viisaat miehet ja naiset tottelevat. Hengen kehotusten noudattamisessa ei sovi viivytellä.”6
Se, että oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään Henkeä, on vähittäinen ja jatkuva prosessi. Vapahtaja on sanonut: ”Se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (OL 50:24). ”Sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän” (2. Nefi 28:30).
Aivan kuten Kristuskaan ei ”aluksi saanut täyteydestä, vaan sai armoa armon lisäksi” (OL 93:12), niin myös me, kun pidämme Hänen käskynsä, saamme ”armoa armon lisäksi” (OL 93:20; ks. myös Joh. 1:16) ja ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle” (2. Nefi 28:30). Koulutusprosessimme on usein yhtä vähittäinen kuin kasteen laskeutuminen taivaasta (ks. OL 121:45; 128:19).
Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, ”ettei ole mitään yksinkertaista kaavaa tai tekniikkaa, joka saisi [meidät] välittömästi hallitsemaan kyvyn saada Hengen äänen johdatusta”. Pikemminkin ”Isämme odottaa [meidän] opettelevan saamaan tätä jumalallista apua harjoittamalla uskoa Häneen ja Hänen pyhään Poikaansa Jeesukseen Kristukseen”.
Vanhin Scott jatkaa: ”Se, mikä ensin saattaa vaikuttaa lannistavalta tehtävältä, tulee ajan mittaan paljon helpommaksi, kun pyritte jatkuvasti tunnistamaan ja noudattamaan Hengen herättämiä tunteita. Myös luottamuksenne Pyhältä Hengeltä saamaanne ohjaukseen vahvistuu” ja ”luottamuksenne tuntemiinne vaikutelmiin voi tulla varmemmaksi kuin luottamuksenne siihen, mitä näette tai kuulette.”7
Osana koulutusprosessiamme Herra auttaa meitä näkemään, mitä omassa elämässämme ja muiden elämässä tapahtuu, kun toimimme saamiemme Hengen kehotusten mukaan. Nämä kokemukset vahvistavat uskoamme ja antavat meille enemmän rohkeutta toimia tulevaisuudessa.
Se, että opimme kuulemaan ja ymmärtämään Henkeä, vaatii merkittävää vaivannäköä. Mutta Herra on luvannut, että uskolliset saavat ”ilmoitusta ilmoituksen päälle, tietoa tiedon päälle, jotta [he voivat] tuntea salaisuuksia ja rauhaa tuovia asioita – sen, mikä tuo iloa, sen, mikä tuo iankaikkisen elämän” (OL 42:61).
Kuvitus Greg Newbold
Dan Weggelandin muotokuva Brigham Youngista, kirkon historian museon luvalla