Kymmenykseni eivät voineet odottaa
David Erland Isaksen, Norja
Kun myöhäisessä teini-iässä aloin viettää aikaa kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa, tajusin, kuinka tärkeää oli, että minulla on todistus periaatteista, joita pian opettaisin lähetyssaarnaajana. Päätin, että yksi niistä periaatteista, jotka halusin ymmärtää paremmin, oli kymmenykset.
Monet ihmiset saavat todistuksen kymmenyksistä taloudellisesti vaikeina aikoina. Mutta varttuessani minulla oli aina rahaa enemmän kuin tarpeeksi. Jos minulla joskus oli jokin rahantarve, vanhempani huolehtivat siitä. Olin siitä kiitollinen, mutta vaikka tiesinkin, että he kustantaisivat lähetystyöni, päätin, että halusin rahoittaa puolet lähetystyöstäni osa-aikaisena opettajana ansaitsemillani tuloilla.
Samoihin aikoihin tajusin, etten ollut maksanut täysiä kymmenyksiä viimeisestä palkastani. Päätin maksaa erotuksen seuraavasta palkastani, niin että olisin täysien kymmenysten maksaja.
Kun sain kuukauden palkan, summa oli kuitenkin pienempi kuin olin odottanut. Työ, jota tein, oli jossakin määrin epäsäännöllistä, joten palkkani vaihteli kuukaudesta toiseen. Tajusin pian, ettei palkkani riittäisi kulujeni kattamiseen ja lisäksi sen erotuksen maksamiseen, jonka olin Herralle velkaa kymmenyksissä edellisestä palkastani.
Harkitsin vaihtoehtojani ja ajattelin sitten: ”Minun täytyy vain maksaa erotus seuraavassa kuussa.” Mutta sitten muistin erään uskontoinstituutin oppiaiheen kymmenyksistä. Muistin etenkin, mitä Herra sanoo Vanhassa testamentissa: ”Koetelkaa minua tällä tavalla” (Mal. 3:10). Tässä oli tilaisuuteni panna tuo periaate koetukselle ja saada lujempi todistus siitä, mitä pian opettaisin muille.
Kun maksoin kymmenykseni, tuntui hyvältä, että olin saanut hoidettua ne ajan tasalle. Mutta tilaisuus ”koetella” Herraa tuli heti seuraavana päivänä – paljon nopeammin ja suurenmoisemmalla tavalla kuin olisin koskaan odottanut – kun minulle tarjottiin kokopäiväistä työtä opettajana leikkikoulussa. Voisin työskennellä siellä siihen asti kunnes lähtisin lähetystyöhön ja ansaitsisin enemmän kuin sen, mitä tarvitsin maksaakseni puolet lähetystyöni kustannuksista. Tämä siunaus lisäsi valtavasti todistustani kymmenyksistä. Tuo todistus vahvistui yhä uudelleen, kun kerroin siitä ihmisille palvellessani Saksan Münchenin ja Itävallan lähetyskentällä seuraavien kahden vuoden ajan.
Tiedän, että kymmenysten periaate on tosi ja että Herra todella avaa meille taivaan ikkunat ja vuodattaa siunausta niin, ”ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan” (3. Nefi 24:10; ks. myös Mal. 3:10).