Kotimme, perheemme
Kuinka auttaa lapsia tuntemaan turvallisuutta
Vanhemmat, jotka ymmärtävät, kuinka lapset reagoivat traumaattisiin tilanteisiin, voivat auttaa lapsiaan selviytymään vaikeista ajoista.
Elämme aikaa, jolloin vaikeat asiat – kuten avioero, sairaus, kuolema, onnettomuudet, luonnonkatastrofit, sodankäynti, työttömyys – uhkaavat turvallisuudentunnetta kotona. On kuitenkin paljon sellaista, mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen lapsia tuntemaan vakautta, varmuutta ja turvallisuutta näistä häiritsevistä vaikutuksista huolimatta.
Kuinka lapset reagoivat
Jotta voimme auttaa lapsia selviytymään traumaattisista tilanteista, meidän on ensin ymmärrettävä, kuinka he reagoivat niihin. Näihin reaktioihin vaikuttavat perheen vakaus sekä lapsen ikä ja emotionaalinen kypsyys.
Vastasyntyneistä kuusivuotiaisiin
Vauva voi ilmaista epämukavuutta häiritsevissä tilanteissa liikehtimällä levottomasti, itkemällä ja haluamalla olla sylissä. Yleensä vauvat kaipaavat vain sitä, että isä tai äiti pitelee heitä sylissä tai ruokkii heitä. Pienet lapset ovat kypsempiä kuin vauvat. Siitä huolimatta häiriö lapsen rutiinielämässä voi saada kuusivuotiaan tuntemaan itsensä voimattomaksi. Hän voi esimerkiksi tuntea suurta ahdistusta siitä, että joutuu erilleen vanhemmistaan luonnonkatastrofissa tai avioeroa seuraavina kuukausina. Vanhemmat voivat auttaa pieniä lapsia sellaisissa tilanteissa pitämällä mahdollisimman monet rutiinit entisellään. He voivat edelleen jatkaa perherukouksia, perheaterioita ja muita rutiineja, joita perheellä oli ennen suurta muutosta. Tämä jatkuvuus antaa lapsille lohdun, luottamuksen ja vakauden tunteen.
Seitsenvuotiaista kymmenvuotiaisiin
Vanhemmat lapset voivat ymmärtää, kun jokin tai joku otetaan pois pysyvästi, olipa kyse muutosta pois kotoa tai äidin tai isän kuolemasta. Ongelmallinen tapahtuma voi siitä syystä vallata heidän ajatuksensa. Heidän ymmärryksensä elämästä voi järkkyä pahoin. He saattavat puhua traumaattisesta tapahtumasta jatkuvasti pyrkiessään ymmärtämään, kuinka ongelmaa pitäisi käsitellä. He saattavat tarvita apua kyetäkseen ymmärtämään kokemuksen tai ilmaisemaan tunteitaan, joita se heissä herättää. Muista, ettei heidän kykynsä järkeillä ole aikuisen tasolla. On esimerkiksi varsin tavallista, että lapset ajattelevat olevansa syypäitä vanhempiensa avioeroon. Vanhemmat voivat auttaa ottamalla selville, mitä heidän lapsensa ajattelevat ja tuntevat, ja oikaisemalla sitten väärinkäsitykset, joita heidän lapsillaan saattaa olla.
Yksitoistavuotiaista kahdeksantoistavuotiaisiin
Lapset, jotka ovat 11–18-vuotiaita, voivat olla huolissaan paikallisista, kansallisista tai kansainvälisistä tapahtumista. Vanhemmat teini-ikäiset alkavat ymmärtää, että he ovat siirtymässä pois kotoa kohtaamaan yksin sekasortoisen maailman. Voimakkaat tunteet saattavat lannistaa heidät, eivätkä he ehkä osaa puhua niistä.
Vanhemmat voivat auttaa murrosikäisiä lapsiaan puuhailemalla heidän kanssaan sellaista, mistä lapset pitävät, kuten laittamalla ruokaa, pelaamalla lautapelejä tai urheilemalla. Vanhemmat voivat myös keskustella haastavista kokemuksista, joita heillä oli, kun he itse olivat murrosikäisiä. Kun vanhemmat kertovat ajatuksistaan ja tunteistaan, lapsista on helpompaa kertoa, mitä he ajattelevat ja tuntevat. Näin kehittyy emotionaalinen läheisyys. Vaikka murrosikäiset eivät osoittaisikaan avoimesti kiinnostusta, he kuuntelevat kyllä.
Mitä vanhemmat voivat tehdä
Vanhempien on ensin huomattava, että heidän lapsensa ovat ahdistuneita.1 Lapsilla saattaa esiintyä tavallisuudesta poikkeavia käyttäytymisongelmia kuten pitkittynyttä surua tai ärtymystä, lisääntynyttä tai vähentynyttä ruokahalua, häiriintynyttä nukkumisrytmiä, kyvyttömyyttä keskittyä tai poikkeavaa koulumenestystä. Vanhemmat lapset alkavat ehkä käyttäytyä riskialttiisti kuten toimia holtittomasti, käyttää vahingollisia aineita, tulla seksuaalisesti aktiivisiksi tai vetäytyä perheestä, ystävistä ja sosiaalisista tilanteista.
Voit auttaa, kun tiedät, kuinka voit tukea kutakin lastasi. Voit esimerkiksi opettaa lapsillesi, etenkin silloin kun he ovat pieniä, kuvaavia sanoja, joilla he voivat tunnistaa tunteitaan. Joitakin tällaisia sanoja ovat surullinen, vihainen, turhautunut, pelokas, huolestunut ja hermostunut.
Jos teini-ikäisesi alkaa toimia holtittomasti traumaattisen tilanteen jälkeen, kuuntele tarkoin hänen sanojaan ja tunteitaan. Kuten nuorempienkin lasten kohdalla, auta teini-ikäistäsi tunnistamaan oikein tunteensa. Ja ole ymmärtäväinen, koska tiedät, että holtittoman käytöksen on voinut laukaista traumaattinen tapahtuma.
Kun aloitat keskustelun näistä asioista lastesi kanssa, pyri välttämään moralisointia sekä suuttumusta, arvostelua tai ivaa. Tunnista paha olo tai tuska, jota lapsesi tuntee, ja osoita myötätuntoa. Voisit aloittaa sanomalla: ”Tiedän, että olet surullinen, koska ystäväsi kuoli. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa sellainen olisi. Olen huolissani siitä, että olet alkanut juoda alkoholia turruttaaksesi tuskasi.” Keskustelun aloittaminen tylyllä tavalla johtaa harvoin hyvään tulokseen.
Kuuntele myötätuntoisesti
Joskus saattaa tuntua houkuttelevalta olla keskustelematta lapsen kanssa, joka on poissa tolaltaan. Lapsi ei kuitenkaan pysty useinkaan käsittelemään ongelmallisia tunteitaan ilman apua. Kun kuuntelet myötätuntoisesti lastesi kertoessa huolistaan, he tuntevat itsensä rakastetuiksi ja saavat lohtua.
Yksi menestyksekäs menetelmä kuunnella myötätuntoisesti on ilmaista lapsen tunteet toisin sanoin, jotta voit olla varma, että ymmärrät ne. Sinun on ehkä autettava heitä tunnistamaan, mitä he tuntevat. Voisit sanoa: ”Vaikutat surulliselta ja hermostuneelta, kun kysyn sinulta ystävästäsi, jonka vanhemmat ovat eronneet.” Odota vastausta ja anna lapsen sitten jatkaa keskustelua. Lapsilla on tapana puhua silloin, kun he tuntevat, että keskustelu on heidän hallinnassaan.
Auta lapsia käsittelemään tunteita
Voit lisätä lapsen tunnetta, että tilanne on hallinnassa, auttamalla häntä käsittelemään epämukavia tunteita. Kun kuuntelet myötätuntoisesti, sinä ja lapsesi kykenette usein tunnistamaan noiden tunteiden aiheuttajan. Voisit kysyä: ”Minkähän takia sinusta tuntuu tuolta?” Odota reaktioita ja kuuntele vastaukset tarkoin. Ne eivät ehkä tule heti.
Joskus teidän pitää kenties kehitellä yhdessä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Voisit kysyä, kuinka ratkaisu, jota lapsesi harkitsee, vaikuttaisi muihin asianomaisiin. Osoittaako mahdollinen ratkaisu arvostusta perhettänne tai ystäviänne kohtaan? Onko se realistinen? Miltä se lapsesta tuntuu? Hän ei ehkä keksi ratkaisua heti. Vakuuta lapselle, että rakastat häntä ja ettei haittaa, vaikkei hänellä olekaan heti ratkaisua.
Osoita uskoa
Kun tunnistat lapsissasi tavallisuudesta poikkeavia käyttäytymismalleja ja autat sitten heitä ilmaisemaan ja ymmärtämään ajatuksiaan ja tunteitaan rakkauden ilmapiirissä, lapsesi saavat varmuuden ja turvallisuuden tunteen.
Tärkeintä, mitä voit tehdä edistääksesi tätä varmuuden ja turvallisuuden tunnetta kotona, on käyttää kaiken perustana Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita. Voit tavoitella innoitusta lastesi auttamiseen paastoamalla, rukoilemalla, tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja käymällä temppelissä. Voit puhua pappeusjohtajiesi kanssa. Voisit myös harkita ammattiavun hakemista riippuen siitä, miten vakavia ongelmat ovat.
Kun toimit uskossa taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa, sinua siunataan lohdulla ja tuella. Lapset saavat lisääntyvässä määrin lohtua ja vakautta, kun elätte profeettojen sanojen mukaan ja jatkatte käytäntöjä, jotka tuovat kotiin rauhaa. Näitä ovat esimerkiksi rukoileminen yksin ja perheenä, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja palveleminen temppelissä.
Valokuvat Robert Casey, ellei toisin ole ilmoitettu
Valokuva Adam C. Olson