Sovitus tekee parannuksen mahdolliseksi

Tulemme maan päälle kasvaaksemme ja edistyäksemme. Edistymisemme hidastuu, kun teemme syntiä. Lukuun ottamatta Jeesusta Kristusta, joka eli täydellisesti, jokainen maan päällä elänyt on tehnyt syntiä (ks. Saarn. 7:20; Room. 3:23; 1. Joh. 1:8).

Synnin tekemistä on se, että rikkoo Jumalan käskyjä. Joskus me teemme syntiä tekemällä sellaista, minkä tiedämme olevan väärin, mutta joskus me teemme syntiä olemalla tekemättä sellaista, minkä tiedämme olevan oikein (ks. Jaak. 4:17).

Jokainen Jumalan käsky on meille siunaukseksi, jos me noudatamme sitä (ks. OL 130:20–21). Mutta jos me emme noudata sitä, siihen liittyy rangaistus (ks. Alma 42:22). Tätä siunausten tai rangaistusten koitumista kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi.

Koska taivaallinen Isämme rakastaa meitä, Hän on antanut meille mahdollisuuden tehdä parannus: tunnustaa ja hylätä syntimme ja voittaa siten niiden vaikutukset. Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kärsimään syntiemme tähden. Toisin sanoen Jeesus maksoi hinnan, jonka oikeudenmukaisuuden laki vaatii korvaukseksi siitä, että olemme rikkoneet Jumalan käskyjä. Koska Vapahtaja kärsi syntiemme tähden, meidän ei tarvitse kärsiä niistä täyttä rangaistusta, jos teemme parannuksen (ks. OL 19:16). Hänen sovituksensa on ”tyydyttänyt oikeudenmukaisuuden vaatimukset” (Moosia 15:9) ja sallii taivaallisen Isän antaa meille armeliaasti anteeksi ja jättää meidät rankaisematta.

Parannus on Jumalan lahja meille. Se on välttämätön onnellemme tässä elämässä. Kun teemme parannuksen, meistä tulee jälleen puhtaita, niin että meidän on mahdollista palata taivaallisen Isämme luokse (ks. Moos. 6:57).

Parannuksen tekemiseen kuuluu seuraavaa:

Uskomme taivaalliseen Isäämme ja Jeesukseen Kristukseen (ks. Alma 34:17).
Tunnistamme syntimme ja tunnemme murhetta niiden johdosta (ks. Luuk. 16:15; Alma 42:29–30).
Tunnustamme syntimme taivaalliselle Isälle, ja jos tarpeen, piispallemme tai seurakunnanjohtajallemme (ks. OL 61:2).
Hylkäämme syntimme (ks. OL 58:43).
Hyvitämme tekomme silloin kun se on mahdollista (ks. Hes. 33:15–16).
Annamme anteeksi muille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan (ks. OL 64:9; 3. Nefi 13:14–15).
Elämme vanhurskaasti (ks. OL 1:32).

Jeesus Kristus maksoi syntiemme hinnan Getsemanen puutarhassa ja ristillä. Hän sanoi kärsimyksestään: ”[Se] sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” (OL 19:18).

Valokuvakuvitus Steve Bunderson