Evankeliumin tuomaa onnea
Seitsemänkymmenen koorumin jäsentä vanhin Carlos A. Godoyta haastatteli Jacob Fullmer
”Me iloitsemme Herrasta; ja me riemuitsemme, sillä meidän ilomme on täysi” (Alma 26:16).
Kun olin 14-vuotias, kouluani vastapäätä oli myöhempien aikojen pyhien seurakuntakeskus. Katselin, kuinka valkopaitaisia miehiä meni siihen isoon rakennukseen ja tuli sieltä ulos. Mietin, mitä he sisällä tekivät.
Eräänä päivänä ystäväni ja minä halusimme pelata jalkapalloa, mutta koulun alueella ei ollut tilaa. Joku ehdotti: ”Pelataan kirkon luona. Siellä pihalla on hyvä paikka pelata.” Se oli ensimmäinen kosketukseni kirkkoon – rakennuksen ulkopuolella.
Kaksi vuotta myöhemmin yksi veljeni ystävistä kutsui siskoni MAP-kirkkoon, ja minä lähdin hänen mukaansa. Olin innoissani siitä, että viimein saisin selville, mitä siellä kirkossa tehtiin.
Kun tulimme kirkolle, näimme joidenkuiden jäsenten pelaavan yksinkertaista peliä. He näyttivät onnellisilta, ja se kiinnitti huomioni. ”Miksi he ovat niin onnellisia?” mietin.
Sain sen selville, kun osallistuin lähetystyökeskusteluihin ja minut kastettiin. Onni tulee sisältäpäin. Kääntymykseni muutti elämäni, lasteni elämän sekä tulevien ja menneiden sukupolvien elämän.
Se, mitä teet vastoin kirkon opetuksia, ei tuo sinulle onnea. Ehkä se saa sinut nauramaan tai tuntemaan hetkellistä jännitystä, mutta todellinen onnellisuus on evankeliumin piirissä.
Vaikka ystäväsi joskus tekisivätkin sinusta pilaa, niin he ihailevat sinua sen vuoksi, että puolustat periaatteitasi.
Vanhempasi rakastavat sinua. Se, mitä he sinua kehottavatkin tekemään, ei johdu siitä, että he olisivat ankaria sinua kohtaan. Se johtuu siitä, että he haluavat suojella sinua.
Ole aina kiitollinen vanhemmistasi, evankeliumista ja siitä onnellisuudesta, jota se tuo elämääsi.
Kuvitus Matt Smith