Isyys – iankaikkinen päämäärämme
Larry M. Gibson
äskettäin vapautettu ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Miesten ylimmässä johtokunnassa
Suotakoon meille jokaiselle Isän siunausten täyteys tässä elämässä sekä Hänen työnsä ja Hänen kirkkautensa täyttymys – se, että meistä tulee isiä perheellemme iankaikkisesti.
Kun olin nuori, isäni antoi minulle tärkeän opetuksen. Hän aavisti, että olin ihastumassa liikaa maallisiin asioihin. Aina kun minulla oli rahaa, tuhlasin välittömästi kaiken – lähes aina itseeni.
Eräänä iltapäivänä hän vei minut ostamaan uusia kenkiä. Ollessamme tavaratalon toisessa kerroksessa hän kutsui minut katsomaan ulos ikkunasta.
”Mitä sinä näet?” hän kysyi.
”Rakennuksia, taivaan, ihmisiä”, vastasin.
”Kuinka monta?”
”Paljon!”
Sitten hän kaivoi tämän kolikon taskustaan. Ojentaessaan sitä minulle hän kysyi: ”Mikä tämä on?”
Tiesin välittömästi: ”Hopeinen dollari!”
Hän ammensi kemiantietouttaan ja sanoi: ”Jos tämä hopeadollari sulatetaan ja sekoitetaan oikeiden ainesosien kanssa, saadaan hopeanitraattia. Ja jos tämä ikkuna päällystettäisiin hopeanitraatilla, mitä näkisit?”
Minulla ei ollut aavistustakaan, joten hän saattoi minut kokovartalopeilin luokse ja kysyi: ”Mitä näet nyt?”
”Minä näen itseni.”
”Ei”, hän vastasi, ”näet hopean, joka heijastaa sinua. Jos kohdistat huomiosi hopeaan, näet vain itsesi, ja verhon lailla se estää sinua näkemästä selkeästi sitä iankaikkista päämäärää, jonka taivaallinen Isä on valmistanut juuri sinulle.
Larry”, hän jatkoi, ”älä sen vuoksi etsi sitä, mikä on tästä maailmasta, vaan pyri ensiksi rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja vahvistamaan Hänen vanhurskauttaan, niin sinulle annetaan kaikki tämäkin” (ks. JSR Matt. 6:38 [ks. myös Matt. 6:33]).
Hän käski minua säilyttämään tuon dollarin ja olemaan hukkaamatta sitä. Joka kerta kun katsoisin sitä, ajattelisin iankaikkista päämäärää, jonka taivaallinen Isäni on varannut minulle.
Rakastin isääni ja hänen opetusmenetelmiään. Halusin olla samanlainen kuin hän. Hän juurrutti sydämeeni halun olla hyvä isä, ja syvin toiveeni onkin, että eläisin hänen esimerkkinsä mukaan.
Rakas profeettamme, presidentti Thomas S. Monson on usein sanonut, että meidän päätöksemme määrittelevät päämäärämme ja niillä on iankaikkisia seurauksia (ks. ”Päätökset ratkaisevat päämäärän”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta, 6. marraskuuta 2005, s. 2; lds.org/broadcasts).
Eikö meidän sitten pitäisi kehittää selkeä näkemys iankaikkisesta päämäärästämme, erityisesti siitä, minkä taivaallinen Isämme haluaa meidän saavuttavan – iankaikkisesta isyydestä? Ohjatkoon iankaikkinen päämäärämme kaikkia päätöksiämme. Riippumatta siitä, kuinka vaikeita nuo päätökset saattavat olla, Isä tukee meitä.
Opin tuollaisen näkemyksen voiman, kun lähdin 12- ja 13-vuotiaiden poikieni mukaan 50/20-kilpailuun. Tuo 50/20-kilpailu koostuu 50 mailin (80 km) kävelystä alle 20 tunnissa. Lähdimme liikkeelle klo 21 ja kävelimme koko yön sekä suurimman osan seuraavasta päivästä. Se kesti tuskalliset 19 tuntia, mutta me onnistuimme.
Kotiin palatessamme me kirjaimellisesti ryömimme sisälle taloon, jossa erinomainen vaimo ja äiti oli valmistanut ihanan päivällisen, johon emme koskeneetkaan. Nuorempi poikani lysähti sohvalle lopen uupuneena ja vanhempi poikani laahusti alakertaan makuuhuoneeseensa.
Levättyäni kivuissani jonkin aikaa menin nuoremman poikani luo tarkistamaan, että hän oli yhä hengissä.
”Oletko sinä kunnossa?” kysyin.
”Isä, se oli vaikeinta, mitä olen milloinkaan tehnyt, enkä halua tehdä sitä enää koskaan uudelleen.”
En aikonut kertoa hänelle, etten minäkään tekisi sitä enää koskaan uudelleen. Sen sijaan kerroin hänelle, miten ylpeä olin, että hän oli suorittanut niin vaikean asian. Tiesin, että se valmistaisi häntä muita vaikeita asioita varten, joita hän kohtaisi tulevaisuudessa. Tuo ajatus mielessäni sanoin: ”Poikani, lupaan sinulle, että kun menet lähetystyöhön, sinun ei koskaan tarvitse kävellä 50:tä mailia (80 km) yhdessä päivässä.”
”Hienoa, isä! Siinä tapauksessa menen.”
Nuo sanat täyttivät sieluni kiitollisuudella ja ilolla.
Menin sitten alakertaan vanhimman poikani luokse. Menin makaamaan hänen viereensä – sitten kosketin häntä. ”Poikani, oletko kunnossa?”
”Isä, se oli kaikkein vaikeinta, mitä olen milloinkaan elämässäni tehnyt, enkä halua tehdä sitä enää koskaan uudelleen.” Hänen silmänsä sulkeutuivat – ja sitten avautuivat – ja hän sanoi: ”Ellei sitten poikani halua minun tekevän sitä.”
Kyyneleet kihosivat silmiini, kun kerroin, miten kiitollinen olen hänestä. Kerroin hänelle, että tiesin hänestä tulevan paljon parempi isä kuin minä olen. Sydämeni oli täynnä iloa, koska hän tiesi jo niin nuoressa ja herkässä iässä, että yksi hänen kaikkein pyhimmistä pappeuden velvollisuuksistaan oli olla isä. Hän ei pelännyt tuota tehtävää tai nimeä – sitä nimeä, jota itse Jumala haluaa meidän käyttävän puhuessamme Hänelle. Tiesin, että minun vastuullani oli kohentaa tuota isyyden hehkuvaa hiillosta, joka paloi pojassani.
Nämä Vapahtajan sanat saivat paljon syvemmän merkityksen minulle isänä:
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh. 5:19.)
”[En] tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut” (Joh. 8:28).
Rakastan sitä, että saan olla aviomies ja isä, joka on naimisissa taivaallisten vanhempien valitun tyttären kanssa. Rakastan häntä. Se on yksi elämäni antoisimmista osa-alueista. Toiveeni tuona iltana oli, että viisi poikaani ja heidän siskonsa näkisivät aina minussa sen ilon, joka tulee iankaikkisesta avioliitosta, isyydestä ja perheestä.
Isät, olette varmasti kuulleet sanonnan: ”Julista evankeliumia kaikkina aikoina, ja mikäli tarpeen, käytä sanoja” (pidetään Franciscus Assisilaisen ajatuksena). Opetatte joka päivä lapsillenne, mitä merkitsee olla isä. Laskette perustusta seuraavaa sukupolvea varten. Poikanne oppivat olemaan aviomiehiä ja isiä tarkkailemalla, millä tavalla te toteutatte näitä rooleja. Esimerkiksi:
Tietävätkö he, kuinka paljon rakastatte ja arvostatte heidän äitiään ja kuinka paljon rakastatte heidän isänään olemista?
He oppivat kohtelemaan tulevaa vaimoaan ja tulevia lapsiaan katselemalla, miten te kohtelette jokaista heistä aivan kuten taivaallinen Isä kohtelisi.
Teidän esimerkkinne kautta he voivat oppia arvostamaan, kunnioittamaan ja suojelemaan naiseutta.
Teidän kodissanne he voivat oppia johtamaan perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa. He voivat oppia hankkimaan elämän perustarpeet ja suojan perheelleen – sekä ajallisesti että hengellisesti (ks. ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, marraskuu 2010, s. 129).
Veljet, koko sieluni voimalla pyydän teitä pohtimaan tätä kysymystä: Näkevätkö poikanne teidän pyrkivän tekemään sitä, mitä taivaallinen Isä haluaisi heidän tekevän?
Rukoilen, että vastaus on kyllä. Jos vastaus on ei, ei ole vielä liian myöhäistä muuttua, mutta teidän on aloitettava tänään. Ja todistan, että taivaallinen Isä auttaa teitä.
Nuoret miehet, joita hellästi rakastan, te tiedätte valmistautuvanne saamaan Melkisedekin pappeuden, saamaan pyhät temppelitoimitukset, täyttämään velvollisuutenne ja sitoumuksenne palvella kokoaikaisessa lähetystyössä ja sitten – odottamatta liian pitkään – solmimaan avioliiton temppelissä Jumalan tyttären kanssa ja perustamaan perheen. Sitten teidän tulee johtaa perhettänne hengellisissä asioissa Pyhän Hengen ohjauksen mukaisesti (ks. OL 20:44; 46:2; 107:12).
Olen kysynyt monilta nuorilta miehiltä ympäri maailman: ”Miksi olet täällä?”
Tähän mennessä kukaan ei ole vastannut: ”Oppiakseni olemaan isä, jotta voisin olla valmistautunut ja kelvollinen saamaan kaiken sen, mitä taivaallisella Isällä on.”
Tutkitaanpa teidän Aaronin pappeuden velvollisuuksianne, kuten ne on kuvattu Opin ja liittojen luvussa 20. Olkaa herkkiä huomaamaan, mitä te tunnette, kun sovellan näitä velvollisuuksia teidän palvelutehtäväänne perheessä.
Teidän tulee ”kutsua kaikkia [perheessänne] tulemaan Kristuksen luokse” (jae 59).
”Valvoa aina [heitä] ja olla [heidän] kanssaan ja vahvistaa [heitä]” (jae 53).
”Saarnata, opettaa, selittää, kehottaa ja kastaa” perheenne jäseniä (jae 46).
”Kehottaa heitä rukoilemaan ääneen ja salassa ja huolehtimaan kaikista perhevelvollisuuksista” (jae 47).
”Katsoa, ettei [perheessänne] ole mitään pahuutta eikä kovuutta toisia kohtaan, ei valehtelemista, panettelua eikä pahan puhumista” (jae 54).
”Katsoa, että [perheenne] kokoontuu usein yhteen” (jae 55).
Auttaa isäänne hänen velvollisuuksissaan patriarkkana. Auttaa äitiänne pappeuden voimalla isän poissa ollessa (ks. jakeet 52 ja 56).
Pyydettäessä ”asettaa muita pappeja, opettajia ja diakoneja” perheessänne (jae 48).
Eikö tämä kuulostakin isän työltä ja tehtävältä?
Aaronin pappeuden velvollisuuksien täyttäminen valmistaa teitä nuoria miehiä isyyteen. Velvollisuus Jumalaa kohtaan -aineisto voi auttaa teitä oppimaan velvollisuutenne ja tekemään täsmällisiä suunnitelmia täyttääksenne ne. Se voi toimia oppaana ja apuna etsiessänne taivaallisen Isän tahtoa ja asettaessanne tavoitteita sen toteuttamiseksi.
Taivaallinen Isä on lähettänyt teidät tänne juuri tänä aikana erityistä työtä ja ikuista tarkoitusta varten. Hän haluaa teidän näkevän selkeästi ja ymmärtävän, mikä tuo tarkoitus on. Hän on teidän Isänne, ja te voitte aina pyytää Häneltä johdatusta.
Tiedän, että taivaallinen Isä on kiinnostunut meistä jokaisesta henkilökohtaisesti ja että Hänellä on henkilökohtainen suunnitelma meille, jotta saavuttaisimme iankaikkisen päämäärämme. Hän on lähettänyt ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, auttamaan meitä pääsemään epätäydellisyyksistämme sovituksen avulla. Hän on siunannut meitä Pyhällä Hengellä, joka on todistaja, kumppani ja opas iankaikkiseen päämääräämme, mikäli luotamme Häneen. Suotakoon meille jokaiselle Isän siunausten täyteys tässä elämässä sekä Hänen työnsä ja Hänen kirkkautensa täyttymys – se, että meistä tulee isiä perheellemme iankaikkisesti (ks. Moos. 1:39). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.