Evankeliumin musiikkia

Vanhin Wilford W. Andersen

seitsemänkymmenen koorumista

Evankeliumin musiikki on se iloinen, hengellinen tunne, joka tulee Pyhältä Hengeltä. Se tuo mukanaan sydämen muutoksen.

Vuosia sitten kuuntelin radiohaastattelua eräästä nuoresta lääkäristä, joka työskenteli navajokansan keskuudessa. Lääkäri kertoi ensiapuun eräänä iltana ilmaantuneesta iäkkäästä intiaanimiehestä, jolla oli pitkät, palmikoidut hiukset. Nuori lääkäri otti kirjoitusalustansa, lähestyi miestä ja kysyi: ”Kuinka voin olla avuksi?” Vanha mies katsoi suoraan eteenpäin eikä sanonut mitään. Hieman kärsimättömänä lääkäri yritti uudelleen. ”En voi auttaa sinua, ellet puhu minulle”, hän sanoi. ”Kerro miksi olet tullut sairaalaan.”

Silloin vanha mies katsoi häneen ja kysyi: ”Tanssitko sinä?” Nuori lääkäri pohdiskeli outoa kysymystä. Hän tuli ajatelleeksi, että hänen potilaansa oli kenties poppamies, joka muinaisten heimotapojen mukaisesti pyrki parantamaan sairaat laulun ja tanssin avulla sen sijaan että olisi määrännyt heille lääkitystä.

”En”, sanoi lääkäri, ”en tanssi. Tanssitko sinä?” Vanha mies nyökkäsi. Lääkäri kysyi sitten: ”Voisitko opettaa minua tanssimaan?”

Vanhan miehen vastaus on antanut minulle ajattelemisen aihetta vuosikausiksi. ”Voin opettaa sinut tanssimaan”, hän sanoi, ”mutta sinun on kuultava musiikki.”

Toisinaan me onnistumme kodissamme opettamaan tanssiaskeleet kunnolla, mutta emme onnistu yhtä hyvin auttamaan perheemme jäseniä kuulemaan musiikkia. Ja kuten tämä vanha poppamies sen hyvin tiesi – on vaikeata tanssia ilman musiikkia. Ilman musiikkia tanssiminen on epämukavaa ja epätyydyttävää – jopa kiusallista. Oletteko koskaan kokeilleet?

Opin ja liittojen luvussa 8 Herra opetti Joseph Smithiä ja Oliver Cowderya: ”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi” (jae 2). Opimme tanssiaskeleet mielessämme, mutta musiikin kuulemme sydämellämme. Evankeliumin tanssiaskeleet ovat niitä asioita, joita teemme; evankeliumin musiikki puolestaan on se iloinen, hengellinen tunne, joka tulee Pyhältä Hengeltä. Se tuo mukanaan sydämen muutoksen, ja se on kaikkien vanhurskaiden toiveiden lähde. Tanssiaskelien opetteleminen vaatii kurinalaisuutta, mutta tanssimisen ilon koemme ainoastaan silloin kun opimme kuulemaan musiikin.

On ihmisiä, jotka tekevät pilkkaa kirkon jäsenistä niiden asioiden vuoksi, joita teemme. Se on ymmärrettävää. Ne, jotka tanssivat, näyttäytyvät usein outoina, kömpelöinä tai erikoisina (ks. 1. Piet. 2:9) niiden silmissä, jotka eivät kuule musiikkia. Oletteko koskaan liikennevaloissa pysäyttäneet autoanne toisen auton rinnalle, jossa kuljettaja tanssii ja laulaa täyttä kurkkua – mutta ette kuule ääntäkään, koska auton ikkunat ovat kiinni? Eikö hän näyttänytkin vähän oudolta? Jos lapsemme oppivat tanssiaskeleet ilman että he oppivat kuulemaan ja tuntemaan evankeliumin kaunista musiikkia, tanssiminen alkaa ajan myötä tuntua heistä epämukavalta. Silloin he joko lopettavat tanssimisen tai – mikä on lähes yhtä valitettavaa – jatkavat tanssimista pelkästään sen paineen vuoksi, jonka toiset tanssijat heidän ympärillään luovat.

Haasteena meille kaikille, jotka pyrimme opettamaan evankeliumia, on olla rajoittamatta opetustamme pelkkiin tanssiaskeliin. Lastemme onnellisuus riippuu heidän kyvystään kuulla ja rakastaa evankeliumin kaunista musiikkia. Kuinka voimme onnistua tässä asiassa?

Ensiksi, meidän tulee virittää elämämme oikealle hengelliselle taajuudelle. Kauan sitten ennen digitaaliaikaa etsimme suosikkiradioasemamme kääntämällä varovasti radion säädintä, kunnes se asettui täydellisesti suhteessa etsimämme aseman taajuuteen. Lähestyessämme oikeaa lukua kuulimme pelkkää kohinaa, mutta kun vihdoin pääsimme oikealle taajuudelle, suosikkimusiikkimme kuului selvästi. Meidän täytyy asettua elämässämme oikealle taajuudelle kuullaksemme Hengen musiikin.

Kun saamme kasteen jälkeen Pyhän Hengen lahjan, me täytymme taivaallisella musiikilla, jonka kääntymys tuo mukanaan. Koemme sydämessämme muutoksen, ”niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). Mutta Henki ei voi olla läsnä siellä, missä on epäystävällisyyttä, ylpeyttä tai kateutta. Jos menetämme tuon herkän vaikutuksen elämässämme, evankeliumin täyteläiset harmoniat voivat äkisti muuttua riitasoinnuiksi ja lopulta kokonaan vaieta. Alma esitti koskettavan kysymyksen: ”Jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?” (Alma 5:26.)

Vanhemmat, mikäli elämämme ei ole evankeliumin musiikin mukaisessa vireessä, meidän on korjattava asia. Kuten presidentti Thomas S. Monson opetti viime lokakuussa, meidän tulee laskea harkiten jalkamme polulle (ks. ”Laske harkiten jalkasi polulle”, Liahona, marraskuu 2014, s. 86–88). Me tiedämme, kuinka tämä tapahtuu. Meidän tulee astella samaa polkua, jota kuljimme silloin, kun ensi kerran kuulimme evankeliumin musiikin taivaalliset säkeet. Me harjoitamme uskoa Kristukseen, teemme parannuksen ja nautimme sakramentin. Näin me tunnemme vahvemmin Pyhän Hengen vaikutuksen, ja evankeliumin musiikki alkaa jälleen soida elämässämme.

Toiseksi, kun me itse kuulemme musiikin, meidän on tehtävä parhaamme esittääksemme sitä kotonamme. Se ei onnistu pakolla. ”Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla” – eikä sen avulla, että olet isä tai äiti tai isoin tai äänekkäin – ”ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä – – vilpittömällä rakkaudella [ja] ystävällisyydellä” (OL 121:41–42).

Miksihän nämä ominaisuudet lisäävät valtaa ja vaikutusvaltaa kodissa? Siksi, että sellaiset ominaisuudet luovat Pyhän Hengen läsnäololle suotuisan ilmapiirin. Ne ovat ominaisuuksia, jotka virittävät sydämemme evankeliumin musiikin mukaan. Kun nämä ominaisuudet vallitsevat, askeleet käyvät kaikilta perheen tanssijoilta luontevammin ja iloisemmin, emmekä me koe tarvetta uhkailla, pelotella tai pakottaa.

Kun lapsemme ovat pieniä, voimme laulaa heille vilpittömän rakkauden kehtolaulua. Kun he ovat itsepäisiä ja kieltäytyvät käymästä illalla nukkumaan, meidän täytyy ehkä laulaa pitkämielisyyden kehtolaulua. Kun he ovat teini-ikäisiä, me voimme vaientaa kiistelyn ja uhkailun kakofonian turvautumalla niiden sijasta taivuttelun kauniiseen musiikkiin – ja ehkäpä laulaa vielä toisen säkeistön pitkämielisyyden kehtolaulusta. Vanhemmat voivat laulaa täydellisessä harmoniassa myös lempeyden ja sävyisyyden musiikkia. Voimme kutsua lapsiamme laulamaan kanssamme yhteen ääneen, kun osoitamme ystävällisyyttä puutteenalaista naapuria kohtaan.

Kaikki ei tapahdu yhtäkkiä. Kuten jokainen ansioitunut muusikko tietää, kauniin musiikin esittäminen vaatii uutteraa harjoittelua. Jos varhaiset musikaaliset yritykset kuulostavat riitasointuisilta, muistakaa, ettei riitasointuihin tehoa arvostelu. Riitasoinnut kotona ovat kuin pimeys huoneessa. Pimeyden nuhtelemisesta ei ole hyötyä. Meidän täytyy karkottaa pimeys tuomalla valoa.

Jos siis kodissanne laulavat bassot ovat liian voimakkaita ja jättävät muut varjoonsa, tai jos jousisoittimet perheorkesterissanne soivat hieman liian läpitunkevasti tai terävästi tai jos nuo malttamattomat pikkolot ovat epävireessä tai epäjärjestyksessä, olkaa kärsivällisiä. Jos ette kuule kodissanne evankeliumin musiikkia, muistattehan nämä kaksi sanaa: jatkakaa harjoittelemista. Jumalan avulla on tuleva päivä, jolloin evankeliumin musiikki täyttää kotinne sanoin kuvaamattomalla ilolla.

Taidokkaastikaan esitetty musiikki ei ratkaise kaikkia ongelmiamme. Elämässämme tulee yhä olemaan crescendoja ja diminuendoja, staccatoja ja legatoja. Sellaista maanpäällinen elämä on.

Mutta kun yhdistämme tanssiaskeliin musiikin, niin avioliiton ja perhe-elämän toisinaan mutkikkailla rytmeillä on taipumus kehittyä sopusointuiseen suuntaan. Jopa vaikeimmatkin haasteemme tuovat mukanaan täyteläisiä, haikeita säveliä ja koskettavia aihioita. Pappeuden oppi laskeutuu sieluumme kuin kaste taivaasta. Pyhä Henki on kumppanimme alati, ja valtikkamme – selkeä viittaus valtaan ja vaikutusvaltaan – on muuttumaton vanhurskauden ja totuuden valtikka. Ja herruutemme on oleva ikuinen herruus. Ja ilman pakkoa se virtaa meille aina ja ikuisesti. (Ks. OL 121:45–46.)

Tapahtukoon näin meidän jokaisen elämässä ja jokaisessa kodissa, on rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.