Evankeliumin iankaikkinen näkökulma
Vanhin Rafael E. Pino
seitsemänkymmenen koorumista
Iankaikkisuutta koskevia päätöksiä varten on välttämätöntä käyttää evankeliumin näkökulmaa.
Eräässä Moosekselle annetussa ilmoituksessa meille kerrotaan taivaallisen Isän julistama tarkoitus: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”1 Tuon julistuksen mukaan Isän tahto on antaa jokaiselle mahdollisuus vastaanottaa ilon täyteys. Myöhempien aikojen ilmoitukset tuovat esiin sen, että taivaallinen Isämme loi suuren onnensuunnitelman kaikkia lapsiaan varten – hyvin erityisen suunnitelman, jotta voimme palata asumaan Hänen luokseen.
Tämän onnensuunnitelman ymmärtäminen antaa meille iankaikkisuuden näkökulman ja auttaa meitä todella arvostamaan käskyjä, toimituksia, liittoja sekä koetuksia ja ahdistuksia.
Alma antaa meille yhden keskeisistä periaatteista: ”Sen tähden ilmaistuaan heille lunastussuunnitelman Jumala antoi heille käskyjä.”2
On kiinnostavaa huomata tässä opetusmenetelmässä käytetty järjestys. Ensiksi taivaallinen Isämme opetti Aadamille ja Eevalle lunastussuunnitelman, ja sen jälkeen Hän antoi käskyt.
Tämä on suuri totuus. Suunnitelman ymmärtäminen auttaa ihmisiä pitämään käskyt, tekemään parempia päätöksiä ja toimimaan oikeista syistä.
Sinä aikana, jona olen palvellut kirkossa, olen nähnyt kirkon jäsenten omistautumisen ja uskollisuuden eri maissa, joissa muutamissa on poliittisia, yhteiskunnallisia tai taloudellisia ristiriitoja. Yksi yhteinen tekijä, jonka olen usein huomannut näissä uskollisissa jäsenissä, on se näkemys, joka heillä on iankaikkisuudesta. Evankeliumin iankaikkinen näkökulma johdattaa meidät ymmärtämään osamme Jumalan suunnitelmassa, hyväksymään vaikeudet ja kehittymään niiden kautta, tekemään päätöksiä ja keskittämään elämämme iankaikkisiin mahdollisuuksiimme.
Näkökulma tarkoittaa sitä, miten näemme jonkin asian katsoessamme sitä tietyltä etäisyydeltä, ja se sallii meidän arvostaa asian todellista merkitystä.
On kuin olisimme metsässä ja edessämme olisi puu. Jos emme ota askeleita taaksepäin, emme voi täysin arvostaa sitä, mitä metsä todella on. Vierailin kerran Amazonin viidakossa, Kolumbian Leticiassa lähellä Brasilian ja Perun rajaa. En osannut arvostaa sen suuruutta, ennen kuin lensin sen yllä ja sain näkökulmaa.
Kun lapsemme olivat pieniä, heillä oli tapana katsoa television lasten kanavalta ohjelmaa nimeltä Mitä näet? Television kuva tarkennettiin hyvin lähelle jotakin, ja lasten piti arvata, mitä kuvassa oli, samalla kun kuvassa vähitellen näytettiin enemmän. Kun kohde oli kokonaan näkyvissä, oli helppoa nähdä, että kyseessä oli kissa, kasvi, hedelmä ja niin edelleen.
Muistan, että kerran heidän katsoessaan tuota ohjelmaa siinä näytettiin hyvin läheltä jotakin, mikä näytti lapsista oikein rumalta, jopa vastenmieliseltä. Kuvan laajentuessa he huomasivat, että kyseessä olikin hyvin herkullinen pizza. Silloin he sanoivat minulle: ”Isi, osta meillekin tuota samaa!” Kun he ymmärsivät, mistä oli kyse, niin jokin, mikä ensiksi näytti heistä epämiellyttävältä, näyttikin lopulta hyvin houkuttelevalta.
Haluan kertoa toisen kokemuksen. Lapsemme halusivat koota kodissamme palapelejä. Olemme varmaan jokainen saaneet koota palapelin. Jotkin niistä koostuvat hyvin pienistä paloista. Muistan, että yksi lapsistamme (hänen henkilöllisyyttään suojellakseni en kerro hänen nimeään) yleensä keskittyi yksittäisiin paloihin, ja jos pala ei sopinut siihen kohtaan, johon se hänen mielestään kuului, hän suuttui ja piti palaa huonona ja halusi heittää sen pois. Lopulta hän oppi tekemään palapelin, kun hän ymmärsi, että jokaisella pienellä palalla oli paikkansa valmiissa kuvassa, vaikka hän ei juuri sillä hetkellä tiennyt, minne se sopisi.
Tämä on yksi tapa pohtia Herran suunnitelmaa. Meidän ei tarvitse kantaa huolta jokaisesta osasta erikseen, vaan ennemminkin pyrkiä näkemään kuva kokonaisuudesta ja pitämään mielessämme, millainen lopputulos on. Herra tietää, minne mikin pala kuuluu siten, että se sopii suunnitelmaan. Kaikki käskyt ovat iankaikkisuuden kannalta merkittäviä suhteessa suureen onnensuunnitelmaan.
On äärimmäisen tärkeää, että emme tee kuolevaisuuden näkökulmasta sellaisia päätöksiä, joilla on iankaikkista arvoa. Iankaikkisuutta koskevia päätöksiä varten on välttämätöntä käyttää evankeliumin näkökulmaa.
Vanhin Neal A. Maxwell on opettanut: ”Vaikka jotkin meidän taktisista toiveistamme ovat ankkuroituja suureen ja äärimmäiseen toivoon, ne ovat toinen asia. Me saatamme toivoa palkankorotusta, erityisiä treffejä, vaalivoittoa tai suurempaa taloa – sellaista, mikä saattaa toteutua tai jäädä toteutumatta. Usko Isän suunnitelmaan antaa meille kestävyyttä jopa sellaisten lähiajan toiveitten haaksirikossa. Toivo saa meidät tekemään innokkaasti työtä hyvän asian puolesta, vaikka nuo asiat hetkellisesti näyttäisivät menettäneen tavoiteltavuutensa (ks. OL 58:27).”3
Se, että meillä ei ole iankaikkista näkökulmaa tai että menetämme sen, voi johtaa siihen, että maallisesta näkökulmasta tulee henkilökohtainen mittapuumme ja teemme päätöksiä, jotka eivät ole sopusoinnussa Herran tahdon kanssa.
Mormonin kirja mainitsee Nefin omaksuman asenteen sekä Lamanin ja Lemuelin asenteen. He olivat kaikki kärsineet paljon vaikeuksia ja lukuisia koettelemuksia, mutta heidän asenteensa niitä kohtaan olivat hyvin erilaiset. Nefi sanoi: ”Ja niin suuret olivat Herran siunaukset meille, että eläessämme raa’alla lihalla erämaassa naisemme imettivät runsaasti lapsiaan ja olivat vahvoja, eli niin kuin miehet; ja he alkoivat kestää matkaamisensa nurisematta.”4
Laman ja Lemuel sen sijaan valittivat katkerasti. ”Ja näin Laman ja Lemuel, jotka olivat vanhimmat, nurisivat isäänsä vastaan. Ja he nurisivat siksi, etteivät he tunteneet sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut.”5 Se, että emme tunne ”Jumalan tekoja” tai emme piittaa niistä, on yksi tapa menettää iankaikkinen näkökulma, ja nurina on vain yksi sen oireista. Vaikka Laman ja Lemuel näkivät monia ihmeitä yhdessä Nefin kanssa, he huudahtivat: ”Ja me olemme vaeltaneet erämaassa nämä monet vuodet; ja naisemme ovat raataneet raskaana ollessaan, ja he ovat synnyttäneet lapsia erämaassa ja kärsineet kaikkea, paitsi kuolemaa; ja heidän olisi ollut parempi kuolla ennen lähtöään Jerusalemista kuin joutua kärsimään näitä ahdinkoja.”6
Nämä kaksi asennoitumistapaa ovat hyvin erilaiset, vaikka heidän kokemansa vaikeudet ja koettelemukset olivat samanlaisia. Selvästikin heidän näkökulmansa olivat erilaiset.
Presidentti Spencer W. Kimball on kirjoittanut seuraavasti: ”Jos ajattelisimme koko olemassaolomme rajoittuvan kuolevaisuuteen, silloin tuska, suru, epäonnistuminen ja lyhyt elämä olisivat suuria onnettomuuksia. Mutta jos näemme elämän iankaikkisena ja käsitämme sen ulottuvan kauas kuolevaisuutta edeltäneeseen menneisyyteen ja eteenpäin iankaikkiseen kuolemanjälkeiseen tulevaisuuteen, silloin kaikkia tapahtumia voidaan tarkastella oikeasta näkökulmasta.”7
Vanhin David B. Haight on kertonut tarinan kuvanveistäjä Michelangelosta havainnollistaakseen sitä, kuinka tärkeää on nähdä kaikki oikeasta näkökulmasta: ”Kuvanveistäjän hakatessa marmorimöhkälettä paikalle tuli joka päivä eräs poika katsellen ujosti. Kun Daavidin hahmo muotoutui ja ilmestyi kivestä maailman ihailtavaksi, poika kysyi Michelangelolta: ’Mistä tiesit hänen olevan kiven sisällä?’”8
Kuvanveistäjän näkökulma marmorimöhkälettä kohtaan oli erilainen kuin pojan, joka katseli hänen työskentelyään. Taiteilijan näkemys kiveen kätketyistä mahdollisuuksista ohjasi taideteoksen luomista.
Herra tietää, mitä Hän haluaa saavuttaa meidän itse kunkin kanssa. Hän tietää, millaisen uudistumisen Hän haluaa saada aikaan meidän elämässämme, eikä meillä ole oikeutta neuvoa Häntä. Hänen ajatuksensa ovat korkeammat kuin meidän ajatuksemme.9
Todistan siitä, että meillä on rakastava, oikeudenmukainen ja armollinen taivaallinen Isä, joka on valmistanut suunnitelman meidän iankaikkiseksi onneksemme. Todistan, että Jeesus Kristus on Hänen Poikansa ja maailman Vapahtaja. Tiedän, että presidentti Thomas S. Monson on Jumalan profeetta. Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.