Yhdessä me ylennymme

Linda K. Burton

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Liitot pitävinä naisina ja miehinä meidän täytyy nostaa toinen toistamme ja auttaa toinen toistamme tulemaan sellaisiksi ihmisiksi kuin Herra haluaa meidän tulevan.

Innoittavien puheiden, musiikin ja rukousten lisäksi, jotka koskettavat aina sydäntämme yleiskonferenssin aikana, monet sisaret ovat kertoneet, että eniten he pitävät siitä, kun saavat katsella ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäseniä, kun nämä poistuvat puhujakorokkeelta yhdessä iankaikkisen puolisonsa kanssa. Ja eikö meistä kaikista ole ihanaa kuulla johtavien veljien ilmaisevan hellästi rakkautensa omaa puolisoaan kohtaan?

President Boyd K. Packer and his wife, Donna, at the Brigham City Utah Temple cornerstone ceremony, 23 September 2012.

Puhuessaan vaimostaan Donnasta presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Virkani puolesta minulla on pyhä velvollisuus puhua totta: hän on täydellinen.”¹

President Dieter F. Uchtdorf and his wife.

”Harriet on elämäni auringonpaiste”², presidentti Dieter F. Uchtdorf on sanonut vaimostaan.

President Henry B. Eyring and Sister Eyring at their wedding.

Presidentti Henry B. Eyring puhui vaimostaan Kathleenista sanoessaan: ”Hän [on] henkilö, joka on aina herättänyt minussa halun olla parasta, mitä voin olla.”³

LDS Church President Thomas S. Monson gives his wife, Frances, a kiss at their 60th anniversary celebration, 10/6/2008, at the Lion House. The two met in 1944 and were married in the Salt Lake Temple on Oct. 7, 1948.

Ja presidentti Thomas S. Monson sanoi rakkaasta Francesistaan puhuessaan: ”Hän oli elämäni rakkaus, luotettu uskottuni ja läheisin ystäväni. Kun sanon kaipaavani häntä, se ei alkuunkaan ilmaise tunteideni syvyyttä.”⁴

Minäkin haluaisin ilmaista rakkauteni rakasta kumppaniani Craigia kohtaan. Hän on minulle kallisarvoinen lahja! Patriarkallisessa siunauksessani on arvokas ja pyhä lause, joka viittaa aviomieheeni ja jossa luvataan, että minun elämäni ja lasteni elämä ”ovat hänen hyvässä hoivassaan”. Minulle on selvää, että Craig on tämän lupauksen täyttymys. Mark Twainin sanoja lainaten sanon, että ”elämä ilman [Craigia] ei olisi elämää”⁵. Rakastan häntä – kaikkea, mitä hän on!

Jumalallisia tehtäviä ja vastuita

Tänään haluan osoittaa kunnioitusta aviomiehille, isille, veljille, pojille, enoille ja sedille, jotka tietävät, keitä he ovat, ja jotka tekevät parhaansa täyttääkseen Jumalan heille antamat tehtävät, kuten niitä kuvaillaan perhejulistuksessa, esimerkiksi johtavat vanhurskaasti sekä elättävät perheensä ja suojelevat sitä. Haluan teidän tietävän, että olen tuskallisen tietoinen siitä, että isyyteen, äitiyteen ja avioliittoon liittyvät aiheet voivat olla monille vaikeita. Tiedän, että monista kirkon jäsenistä tuntuu, ettei heidän kotinsa yllä koskaan siihen, mikä on heidän käsityksensä mukaan ihanne. Monet tuntevat tuskaa laiminlyönnin, väkivallan, riippuvuuksien sekä kelvottomien perinteiden ja kulttuurin vuoksi. En hyväksy niiden miesten tai naisten tekoja, jotka ovat tahallisesti tai vaikka tietämättään aiheuttaneet tuskaa, ahdistusta ja epätoivoa omassa kodissaan. Mutta tänään puhun jostakin muusta.

Olen vakuuttunut siitä, ettei aviomies ole vaimonsa silmissä koskaan niin ihailtava kuin silloin kun hän palvelee Jumalan hänelle antamassa tehtävässä kelvollisena pappeudenhaltijana – ennen kaikkea kotona. Rakastan näitä sanoja, jotka presidentti Packer on lausunut kelvollisille aviomiehille ja isille, ja uskon niihin: ”Teillä on suoraan Jumalalta saatu pappeuden voima suojella kotianne. Tulee hetkiä, jolloin tuo voima on ainoa suoja perheellenne vastustajan ilkeilyä vastaan.”⁶

Hengellisiä johtajia ja opettajia kotona

Aiemmin tänä vuonna osallistuin erään tavallisen mutta poikkeuksellisen miehen hautajaisiin – mieheni Don-enon. Yksi Don-enon pojista kertoi kokemuksen, joka hänellä oli pikkulapsena pian sen jälkeen kun hänen vanhempansa olivat ostaneet heidän ensimmäisen talonsa. Koska ruokittavana ja vaatetettavana oli viisi pientä lasta, rahat eivät riittäneet tontin ympärille rakennettavaan aitaan. Don-eno suhtautui vakavasti yhteen jumalallisista tehtävistään perheensä suojelijana, joten hän pystytti maahan muutamia pieniä puukeppejä, otti narua ja sitoi sen kepistä toiseen koko tontin ympäri. Sitten hän kutsui lapsensa luokseen. Hän näytti heille kepit ja narun ja selitti, että jos he pysyisivät sen aidankorvikkeen sisäpuolella, he olisivat turvassa.

Eräänä päivänä kotikäyntiopettajat katselivat epäuskoisina, kun he talon luo tullessaan näkivät, miten nämä viisi pientä lasta seisoivat kuuliaisina narun vieressä katsellen kaihoisasti palloa, joka oli pompahtanut heidän rajojensa ulkopuolelle ja kadulle. Yksi pieni lapsi juoksi hakemaan isää, joka puolestaan juoksi hakemaan pallon.

Myöhemmin hautajaisissa vanhin pojista sanoi liikuttuneena, että ainoa asia, jota hän oli tässä elämässä toivonut, oli se, että hän olisi rakkaan isänsä kaltainen.

Sister Burton's son and grandson reading together.

Presidentti Ezra Taft Benson on sanonut:

”Israelin aviomiehet ja isät, te voitte tehdä todella paljon perheenne pelastukseksi ja korotukseksi! – –

Muistakaa pyhä kutsumuksenne Israelin isänä – kaikkein tärkein kutsumuksenne ajassa ja iankaikkisuudessa – kutsumus, josta teitä ei koskaan vapauteta.

Sister Burton's son and grandson on a bed together.

– – Teidän täytyy auttaa luomaan koti, jossa Herran Henki voi vallita.”⁷

Kuinka hyvin nuo profeetalliset sanat soveltuvatkaan nykypäivään.

Liiton miesten on varmasti parhaimmassakin tapauksessa vaikeaa elää maailmassa, joka paitsi halventaa heidän jumalallisia tehtäviään ja vastuitaan myös lähettää vääriä viestejä siitä, mitä tarkoittaa olla ”tosi mies”. Yksi väärä viesti on tämä: ”Kyse on aina minusta.” Toisessa ääripäässä on se halventava ja pilkallinen viesti, ettei aviomiehiä ja isiä enää tarvita. Pyydän teitä olemaan kuuntelematta Saatanan valheita! Hän on menettänyt tuon pyhän etuoikeuden tulla koskaan aviomieheksi tai isäksi. Koska hän kadehtii niitä, joilla on ne pyhät tehtävät, joita hän ei pääse koskaan toteuttamaan, hänen aikeenaan on tehdä kaikista ihmisistä yhtä onnettomia kuin hän itse! ⁸

Nostamme ja autamme täydentävissä tehtävissämme

Veljet ja sisaret, me tarvitsemme toinen toistamme! Liitot pitävinä naisina ja miehinä meidän täytyy nostaa toinen toistamme ja auttaa toinen toistamme tulemaan sellaisiksi ihmisiksi kuin Herra haluaa meidän tulevan. Ja meidän täytyy työskennellä yhdessä nostaaksemme nousevaa sukupolvea ja auttaaksemme heitä saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutensa iankaikkisen elämän perillisinä. Me voisimme tehdä kuten vanhin Robert D. Hales ja hänen vaimonsa Mary ovat tehneet ja noudattaa sanontaa ”Sinä nostat minua ja minä nostan sinua, ja yhdessä me ylennymme”⁹.

Pyhien kirjoitusten pohjalta tiedämme, että ”ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Siksi meidän taivaallinen Isämme teki miehelle ”kumppanin, joka sopii hänen avukseen”.¹⁰ Tämä kumppani olisi ”apu, joka olisi miehelle sopiva, kelvollinen eli hänen tarpeitaan vastaava”¹¹. Esimerkiksi meidän kaksi kättämme muistuttavat toisiaan, mutta ne eivät ole täysin samanlaiset. Itse asiassa ne ovat aivan vastakkaiset, mutta ne täydentävät toisiaan ja sopivat toisilleen. Yhdessä toimiessaan ne ovat vahvemmat.¹²

Kirkon käsikirjan perheitä koskevassa luvussa on tämä lause: ”Miespuoliset ja naispuoliset henget ovat luonteeltaan toisiaan täydentäviä.”¹³ Pyydän teitä huomaamaan, ettei siinä sanota ”toistensa kanssa kilpailevia” vaan ”toisiaan täydentäviä”! Me olemme täällä auttaaksemme ja nostaaksemme toinen toistamme ja riemuitaksemme toinen toisemme kanssa samalla kun pyrimme yltämään kaikkein parhaimpaamme. Sisar Barbara B. Smith on opettanut viisaasti: ”Voimme kokea paljon enemmän onnellisuutta, kun osaamme riemuita toisen menestyksestä emmekä vain omastamme.”¹⁴ Kun pyrimme pikemminkin täydentämään kuin kilpailemaan, niin toinen toisemme kannustaminen on paljon helpompaa!

Kun olin nuori äiti ja meillä oli useita pieniä lapsia, niin vaippojen vaihtamista, astioiden pesemistä ja kurinpitoa täynnä olevien päivien päättyessä kukaan ei laulanut minua painokkaammin tätä Alkeisyhdistyksen laulua: ”Hauskaa on kun [isää] taas vastaan juosta saan.”¹⁵ Valitettavasti minun täytyy kuitenkin myöntää, etten ollut aina hilpeällä mielellä, kun Craig näytti tulevan iloisena ovesta sisään raskaan työpäivän jälkeen. Hän tervehti aina meitä jokaista halauksella ja suukolla sekä muutti monet vaikeat ja toisinaan katastrofaaliset päivät ihaniksi hetkiksi isän seurassa. Toivon, että olisin syventynyt hieman vähemmän siihen loputtomaan tehtävien asioiden luetteloon ja että olisin hänen laillaan keskittynyt viisaammin asioihin, joilla oli eniten merkitystä. Olisin pysähtynyt useammin nauttimaan perheen pyhästä yhteisestä ajasta ja olisin kiittänyt häntä useammin elämämme siunaamisesta!

Jos vain lausumme lempeät sanat

Jokin aika sitten eräs uskollinen kirkon sisar kertoi minulle syvästä huolestaan, jonka vuoksi hän oli rukoillut jo jonkin aikaa. Hän kantoi huolta joistakin seurakuntansa sisarista. Hän kertoi minulle, miten hänen sydäntään särki huomata, että nämä sisaret puhuivat toisinaan epäkunnioittavasti aviomiehelleen ja aviomiehestään, jopa lastensa kuullen. Sitten hän kertoi minulle, miten hän oli nuorena naisena vilpittömästi halunnut ja rukoillut, että löytäisi kelvollisen pappeudenhaltijan, solmisi avioliiton hänen kanssaan ja perustaisi hänen kanssaan onnellisen kodin. Tämä sisar oli varttunut kodissa, jossa äiti oli ”häärinyt kukkona tunkiolla” ja isä oli alistunut äidin vaatimuksiin säilyttääkseen rauhan kotona. Sisaresta tuntui, että oli olemassa parempi tapa. Hän ei ollut nähnyt siitä mallia lapsuudenkodissaan, mutta kun hän rukoili palavasti johdatusta, Herra siunasi häntä tiedolla siitä, kuinka luoda aviopuolisonsa kanssa koti, jonne Henki olisi lämpimästi tervetullut. Olen ollut heidän kodissaan ja voin todistaa, että se on pyhä paikka!

Sisaret ja veljet, kuinka usein me lausumme tietoisesti lempeitä sanoja toisillemme?¹⁶

Voisimme testata itseämme esittämällä muutamia kysymyksiä. Nämä kysymykset voivat soveltua hieman mukauttaen useimpiin meistä, olimmepa naimisissa tai naimattomia, olipa tilanteemme kotona mikä tahansa.

Milloin viimeksi kehuin vilpittömästi kumppaniani, joko kahden kesken tai lastemme kuullen?
Milloin viimeksi rukouksessa kiitin hänestä, ilmaisin rakkautta häntä kohtaan tai anoin vilpittömästi uskossa hänen puolestaan?
Milloin viimeksi sain estettyä itseni sanomasta jotakin, minkä tiesin voivan loukata?
Milloin viimeksi sanoin olevani pahoillani ja pyysin nöyrästi anteeksi – ilman että lisäsin sanoja ”jos vain sinä olisit (sanonut tai tehnyt)” tai ”jos vain sinä et olisi (sanonut tai tehnyt)”?
Milloin viimeksi päätin olla onnellinen enkä sen sijaan vaatinut olla ”oikeassa”?

Jos nyt jokin näistä kysymyksistä saa teidät kiemurtelemaan tai tuntemaan hienoista syyllisyyttä, muistakaa, että vanhin David A. Bednar on opettanut: ”Syyllisyys on hengellemme sitä, mitä kipu on ruumiillemme – varoitus vaarasta ja suoja lisävahinkoja vastaan.”¹⁷

Kehotan meitä jokaista ottamaan varteen vanhin Jeffrey R. Hollandin sydämeenkäyvän vetoomuksen: ”Veljet ja sisaret, tässä pitkällisessä iankaikkisessa pyrkimyksessä olla enemmän Vapahtajamme kaltaisia yrittäkäämme olla ’täydellisiä’ nyt ainakin yhdellä tavalla – olemalla loukkaamatta sanoilla, tai myönteisemmin sanottuna puhumalla uudella kielellä, enkelien kielellä”¹⁸.

Kun olen valmistautunut tähän tilaisuuteen tänään, Henki on opettanut minua, ja olen sitoutunut lausumaan entistä useammin lempeitä sanoja rakkaalle kumppanilleni ja hänestä, nostamaan perheeni ja sukuni miehiä sekä ilmaisemaan kiitollisuutta niistä tavoista, joilla he täyttävät jumalallisia ja täydentäviä tehtäviään. Ja olen sitoutunut noudattamaan sanontaa ”Sinä nostat minua ja minä nostan sinua, ja yhdessä me ylennymme”.

Ryhdyttekö kanssani tavoittelemaan Pyhän Hengen apua, niin että Hän opettaa meille, kuinka voimme paremmin nostaa toinen toistamme toisiaan täydentävissä tehtävissämme rakastavien taivaallisten vanhempiemme liiton poikina ja tyttärinä?

Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen kaiken mahdollistavan sovituksen voiman ansiosta ja uskomme avulla Häneen me pystymme tekemään sen. Rukoilen, että panemme luottamuksemme Häneen, jotta Hän auttaisi meitä auttamaan toinen toistamme elämään onnellisina ja iankaikkisesti, kun ylennymme yhdessä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.