Perhejulistuksen puolustajia
Bonnie L. Oscarson
Nuorten Naisten ylijohtaja
Auttakaamme Jumalan valtakunnan rakentamisessa nousemalla rohkeasti puolustamaan avioliittoa, vanhemmuutta ja kotia.
Mikä etuoikeus ja ilo onkaan olla mukana tässä ihanassa tyttöjen ja naisten kokouksessa. Kuinka siunattuja me naiset olemmekaan, kun saamme olla yhdessä tänä iltana ykseydessä ja rakkaudessa.
Luin äskettäin kertomuksen Marie Madeline Cardonista. Hän ja hänen perheensä ottivat vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman ensimmäisiltä lähetyssaarnaajilta, jotka kutsuttiin palvelemaan Italiassa vuonna 1850. Marie oli 17- tai 18-vuotias, kun heidät kastettiin. Eräänä sunnuntaina, kun perhe oli pitämässä jumalanpalvelusta korkealla Pohjois-Italian Alpeilla sijaitsevassa kodissaan, vihainen miesjoukko, mukanaan paikallisia pappeja, kokoontui talon ympärille ja alkoi huutaa, metelöidä ja vaatia, että lähetyssaarnaajat tuotaisiin ulos. En usko, että he olivat kovinkaan innokkaita saamaan opetusta evankeliumista – he aikoivat aiheuttaa ruumiillista vahinkoa. Nuori Marie oli se, joka marssi ulos talosta kohtaamaan miesjoukon.
Miehet jatkoivat häijyjä huutojaan ja vaativat, että lähetyssaarnaajat tuodaan ulos. Marie kohotti kädessään olevan Raamatun ja käski heitä lähtemään. Hän sanoi heille, että lähetyssaarnaajavanhimmat olivat hänen suojeluksessaan ja että miehet eivät saaneet vahingoittaa hiuskarvaakaan heidän päästään. Kuunnelkaa hänen omia sanojaan: ”Kaikki seisoivat tyrmistyneinä. – – Jumala oli minun kanssani. Hän antoi nuo sanat suuhuni, sillä muuten en olisi voinut sanoa niitä. Kaikki oli heti rauhallista. Tuo vahva, hurja miesjoukko seisoi avuttomana heikon, vapisevan mutta pelottoman tytön edessä.” Papit pyysivät miehiä lähtemään, minkä nämä tekivät vähin äänin häpeissään, peloissaan ja katuvina. Pieni joukko vei kokouksensa loppuun kaikessa rauhassa.1
Ettekö voikin nähdä mielessänne tuon urhean nuoren naisen, samanikäisen kuin monet teistä, nousevan miesjoukon edessä puolustamaan äskettäin omaksumiaan uskonkäsityksiä rohkeasti ja vakuuttavasti?
Sisaret, harvojen meistä tarvitsee koskaan kohdata vihaista väkijoukkoa, mutta tässä maailmassa on käynnissä sota, jossa hyökätään rakkaimpia ja perustavimpia oppejamme vastaan. Puhun etenkin perhettä koskevasta opista. Kodin pyhyyttä ja perheen keskeisiä tarkoituksia kyseenalaistetaan ja arvostellaan ja niitä vastaan hyökätään joka taholta.
Siitä, kun presidentti Gordon B. Hinckley luki ensimmäisen kerran asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle”, tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Olimme silloin kiitollisia tämän ilmoituksena saadun asiakirjan selkeydestä, yksinkertaisuudesta ja totuudellisuudesta ja arvostimme sitä. Vähänpä ymmärsimme silloin, kuinka todella kipeästi tarvitsisimme näitä perustavaa laatua olevia vakuutuksia nykyajan maailmassa mittapuiksi, joilla voisimme arvioida jokaista maailmallisten dogmien uutta tuulta, joka puhaltaa meitä kohti mediasta, internetistä, oppineiden taholta, televisiosta, elokuvista ja jopa lainlaatijoilta. Perhejulistuksesta on tullut kriteerimme arvioidessamme maailman filosofioita, ja minä todistan, että tässä lausunnossa esitetyt periaatteet ovat yhtä tosia tänään kuin ne olivat silloin kun Jumalan profeetta antoi ne meille lähes 20 vuotta sitten.
Saanen tuoda esiin jotakin ilmiselvää. Elämä sujuu harvoin kenenkään kohdalla täsmälleen suunnitelman mukaan, ja me olemme hyvin tietoisia siitä, etteivät kaikki naiset koe sitä, mitä julistuksessa kuvaillaan. On silti tärkeää ymmärtää Herran malli sekä opettaa ja pyrkiä toteuttamaan sitä parhaamme mukaan.
Meillä jokaisella on oma osamme suunnitelmassa, ja jokainen meistä on yhtä arvokas Herran silmissä. Meidän tulee muistaa, että rakastava taivaallinen Isä on tietoinen vanhurskaista haluistamme ja täyttää lupauksensa, ettei mitään pidätetä niiltä, jotka pitävät uskollisesti liittonsa. Taivaallisella Isällä on meille jokaiselle tehtävä ja suunnitelma, mutta Hänellä on myös oma aikataulunsa. Yksi vaikeimpia haasteita tässä elämässä on luottaa Herran ajoitukseen. On hyvä, että meillä on mielessä vaihtoehtoinen suunnitelma, joka auttaa meitä olemaan liittomme pitäviä, armeliaita ja vanhurskaita naisia, jotka rakentavat Jumalan valtakuntaa, mitä elämässämme sitten tapahtuukin. Meidän pitää opettaa tyttäriämme tähtäämään ihanteeseen mutta laatimaan varasuunnitelmia.
Perhejulistuksen 20. merkkivuonna haluaisin esittää meille kaikille naisille kirkossa haasteen olla perhejulistuksen puolustajia. Aivan kuten Marie Madeline Cardon puolusti rohkeasti lähetyssaarnaajia ja vasta omaksumiaan uskonkäsityksiä, meidän pitää puolustaa urheasti Herran ilmoitettuja oppeja, jotka koskevat avioliittoa, perhettä, miehen ja naisen jumalallisia tehtäviä sekä perheen tärkeyttä pyhänä paikkana – silloinkin kun maailma huutaa korviimme, että nämä periaatteet ovat vanhanaikaisia tai rajoittavia tai eivät ole enää merkityksellisiä. Jokainen voi aviosäädystään tai lastensa lukumäärästä riippumatta olla perhejulistuksessa kuvatun Herran suunnitelman puolustaja. Jos se on Herran suunnitelma, sen tulee olla myös meidän suunnitelmamme!
Julistuksessa opetetaan kolmea periaatetta, jotka mielestäni erityisesti tarvitsevat vankkumattomia puolustajia. Ensimmäinen on miehen ja naisen välinen avioliitto. Meille opetetaan pyhissä kirjoituksissa: ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista.”2 Pappeuden siunausten täyteyden saamisen edellytyksenä jokaiselle on aviomies ja vaimo, jotka on sinetöity Herran huoneessa, jotka tekevät yhdessä työtä vanhurskaudessa ja pysyvät uskollisina liitoilleen. Tämä on Herran suunnitelma lapsilleen, eikä mikään määrä julkista keskustelua tai arvostelua muuta sitä, minkä Herra on julistanut. Meidän pitää näyttää edelleen mallia vanhurskaista avioliitoista, tavoitella tuota siunausta elämäämme ja uskoa siihen, vaikka sen saamiseen menisikin aikaa. Puolustakaamme avioliittoa sellaisena, joksi Herra on sen säätänyt, ja osoittakaamme samalla rakkautta ja myötätuntoa niitä kohtaan, joilla on eriäviä näkemyksiä.
Seuraava periaate, joka kaipaa puolustavia ääniämme, on äidin ja isän jumalallisten tehtävien arvostuksen kohottaminen. Me opetamme innokkaasti lapsiamme tähtäämään tässä elämässä korkealle. Me haluamme varmistaa, että tyttäremme tietävät, että heillä on mahdollisuus saavuttaa ja olla mitä ikinä he voivat kuvitella. Me toivomme, että he rakastavat oppimista, saavat koulutusta ja kykyjä, ja ehkäpä heistä tulee peräti seuraava Marie Curie tai Eliza R. Snow.
Opetammeko pojillemme ja tyttärillemme myös, ettei tässä elämässä ole suurempaa kunniaa, ei korkeampaa arvonimeä eikä tärkeämpää tehtävää kuin olla äiti tai isä? Toivoisin, että kun kannustamme lapsiamme tavoittelemaan tässä elämässä aivan parasta, me myös opetamme heitä kunnioittamaan ja ylistämään niitä tehtäviä, jotka äidillä ja isällä on taivaallisen Isän suunnitelmassa.
Nuorin tyttäremme Abby näki ainutlaatuisen tilaisuuden olla äidin tehtävän puolustaja. Yhtenä päivänä hän sai lastensa koulusta viestin, että koulussa järjestettäisiin ammatteja esittelevä päivä. Vanhempia kutsuttiin lähettämään anomus, jos he haluaisivat tulla kouluun kertomaan lapsille työstään, ja Abby tunsi innoitusta lähettää anomuksen mennä puhumaan äitiydestä. Hän ei saanut mitään vastausta koululta, ja kun kyseinen päivä lähestyi, hän viimein soitti kouluun ajatellen, että kenties hänen anomuksensa oli kadonnut. Järjestäjät yrittivät kiireesti hoitaa asian ja löysivät kaksi opettajaa, jotka suostuivat ottamaan Abbyn luokkaansa puhumaan kyseisen päivän lopuksi.
Hyvin hauskassa esityksessään Abby opetti lapsille muun muassa, että äitinä hänen piti olla melkoinen asiantuntija lääketieteessä, psykologiassa, uskonnossa, opettamisessa, musiikissa, kirjallisuudessa, kuvataiteissa, talousasioissa, sisustuksessa, hiusmuotoilussa, kuljetuksessa, urheilussa, ruoanlaitossa ja hyvin monessa muussa asiassa. Lapset olivat vaikuttuneita. Abby päätti esityksensä pyytämällä lapsia muistamaan äitiään kirjoittamalla kiitosviestejä, jotka ilmaisisivat kiitollisuutta niistä monista rakastavista palveluksista, joita lapset saivat päivittäin. Abbysta tuntui, että lapset näkivät äitinsä aivan uudessa valossa ja että äitinä tai isänä oleminen oli jotakin hyvin arvokasta. Hän lähetti anomuksen jälleen tänä vuonna ammatteja esittelevää päivää varten, ja hänet kutsuttiin esiintymään kuudessa luokassa.
Abby on kertonut kokemuksestaan: ”Minusta tuntuu, että tässä maailmassa lapsi voisi saada helposti käsityksen, että isänä tai äitinä oleminen on toisarvoista tai joskus jopa välttämätön paha. Haluan jokaisen lapsen tuntevan, että he ovat vanhemmilleen tärkein asia maailmassa, ja ehkä se, että kerron heille, kuinka tärkeää äitinä oleminen on minulle, auttaa heitä ymmärtämään kaiken, mitä heidän vanhempansa tekevät heidän hyväkseen ja miksi.”
Rakas profeettamme, presidentti Thomas S. Monson on erinomainen esimerkki naisten ja äitiyden, erityisesti oman äitinsä, kunnioittamisesta. Puhuessaan maanpäällisistä äideistämme hän on sanonut: ”Vaalikoon jokainen meistä tätä totuutta: Ei voi unohtaa äitiä ja samalla muistaa Jumalaa. Ei voi muistaa äitiä ja samalla unohtaa Jumalaa. Miksei? Koska nämä kaksi pyhää henkilöä, Jumala ja [maanpäällinen] äiti, jotka ovat työtovereita luomisessa, rakkaudessa, uhrauksessa ja palvelussa, ovat yhtä.”3
Viimeinen periaate, jota meidän täytyy nousta puolustamaan, on kodin pyhyys. Kotona ja kodin hyväksi tehtävää työtä ei aina arvosteta. Esimerkiksi kotiäidin työtä ei aina arvosteta riittävästi. Me kaikki – naiset, miehet, nuoret ja lapset, naimattomat ja naimisissa olevat – voimme tehdä työtä kodin hyväksi. Meidän tulee tehdä kodistamme järjestyksen, suojan, pyhyyden ja turvan paikka. Kotiemme tulee olla paikkoja, joissa Herran Henkeä tunnetaan runsaasti ja joissa tutkitaan ja opetetaan pyhiä kirjoituksia ja evankeliumia ja eletään niiden mukaan. Mikä vaikutus maailmaan olisikaan sillä, että kaikki ihmiset näkisivät itsensä vanhurskaan kodin luojina. Puolustakaamme kotia paikkana, jota pyhempi on vain temppeli.
Sisaret, minä olen kiitollinen siitä, että olen nainen näinä myöhempinä aikoina. Meillä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joita millään toisella naissukupolvella ei ole koskaan ollut maailmassa. Auttakaamme Jumalan valtakunnan rakentamisessa nousemalla rohkeasti puolustamaan avioliittoa, vanhemmuutta ja kotia. Herra tarvitsee meitä urheiksi, lujiksi ja järkkymättömiksi sotureikseen, jotka puolustavat Hänen suunnitelmaansa ja opettavat tuleville sukupolville Hänen totuuksiaan.
Todistan, että taivaallinen Isä elää ja rakastaa meitä jokaista. Hänen Poikansa Jeesus Kristus on Vapahtajamme ja Lunastajamme. Jätän tämän todistuksen teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.