Onko se teistä yhä ihmeellinen?
Piispa Gérald J. Caussé
ensimmäinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa
Evankeliumin ihmeiden hämmästeleminen on merkki uskosta. Silloin huomaamme Herran käden vaikutuksen elämässämme ja kaikessa ympärillämme.
Vaimollani ja minulla oli suuri ilo kasvattaa viisi lastamme lähellä suurenmoista Pariisin kaupunkia. Noiden vuosien aikana halusimme tarjota heille runsaasti tilaisuuksia löytää tämän maailman ihmeellisyyksiä. Joka kesä perheemme teki pitkiä matkoja tutustuaksemme Euroopan merkittävimpiin muistomerkkeihin, historiallisiin paikkoihin ja luonnonihmeisiin. Vietettyämme viimein 22 vuotta Pariisin alueella valmistauduimme muuttamaan. Muistan yhä päivän, jolloin lapsemme tulivat luokseni ja sanoivat: ”Isä, tämä on kerrassaan häpeällistä! Olemme eläneet täällä koko elämämme emmekä ole koskaan olleet Eiffel-tornissa!”
Tässä maailmassa on todella paljon ihmetystä herättäviä asioita. Joskus kun ne ovat jatkuvasti silmiemme edessä, me pidämme niitä kuitenkin itsestään selvinä. Me katsomme, mutta emme todella näe. Me kuulemme, mutta emme todella kuuntele.
Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette!
Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.”1
Olen usein miettinyt, millaista olisi ollut elää Vapahtajamme aikaan. Osaatteko kuvitella istuvanne Hänen jalkojensa juuressa? Tuntevanne Hänen syleilynsä? Näkevänne, kun Hän palveli muita? Ja kuitenkaan todella monet, jotka tapasivat Hänet, eivät ymmärtäneet – eivät ”nähneet” – että heidän keskuudessaan eli itse Jumalan Poika.
Meilläkin on etuoikeus elää poikkeuksellisena ajankohtana. Entisaikojen profeetat näkivät palautuksen työn ihmeellisenä tekona, niin, ihmeellisenä tekona ja ihmeenä2. Millään aiemmalla taloudenhoitokaudella ei ole kutsuttu niin monia lähetyssaarnaajia, avattu evankeliumin sanomalle niin monia kansakuntia ja rakennettu ympäri maailman niin monia temppeleitä.
Meille myöhempien aikojen pyhille tapahtuu ihmeitä myös omassa elämässämme. Niihin kuuluvat oma henkilökohtainen kääntymyksemme, rukouksiimme saamamme vastaukset ja ne lempeät siunaukset, joita Jumala vuodattaa meille päivittäin.
Evankeliumin ihmeiden hämmästeleminen on merkki uskosta. Silloin huomaamme Herran käden vaikutuksen elämässämme ja kaikessa ympärillämme. Hämmästelymme tuottaa myös hengellistä voimaa. Se antaa meille tarmoa pysyä ankkuroituneina uskoomme ja osallistua pelastuksen työhön.
Mutta olkaamme varuillamme. Kykymme hämmästellä on hauras. Pitkän ajan kuluessa sellaiset asiat kuin käskyjen pitäminen satunnaisesti, välinpitämättömyys tai jopa uupumus voivat asettua meihin ja viedä meiltä herkkyyden kokea edes evankeliumin merkittävimpiä merkkejä ja ihmeitä.
Mormonin kirjassa kuvataan ajanjaksoa, hyvin samankaltaista kuin meidän, joka edelsi Messiaan tuloa Amerikan mantereelle. Äkkiä taivaalle ilmaantuivat merkit Hänen syntymästään. Ihmiset olivat niin ällikällä lyötyjä, että he nöyrtyivät, ja lähes kaikki kokivat kääntymyksen. Mutta vain vaivaiset neljä vuotta myöhemmin ”ihmiset alkoivat unohtaa ne merkit ja ihmeet, joista he olivat kuulleet, ja alkoivat olla yhä vähemmän hämmästyneitä jostakin taivaan merkistä tai ihmeestä, niin että he – – lakkasivat uskomasta kaikkeen siihen, mitä olivat nähneet ja kuulleet”3.
Veljeni ja sisareni, onko evankeliumi yhä teistä ihmeellinen? Voitteko yhä nähdä, kuulla, tuntea ja hämmästellä? Vai ovatko hengelliset aistinne lepotilassa? Olipa henkilökohtainen tilanteenne millainen tahansa, kehotan teitä tekemään kolme asiaa.
Ensiksi, älkää koskaan väsykö löytämään evankeliumin totuuksia tai löytämään niitä uudelleen. Kirjailija Marcel Proust on sanonut: ”Todellinen löytöretki ei ole sitä, että etsii uusia maisemia vaan että etsii uusin silmin.”4 Muistatteko ensimmäisen kerran, kun luitte jonkin pyhien kirjoitusten jakeen ja teistä tuntui aivan kuin Herra puhuisi teille henkilökohtaisesti? Voitteko muistaa ensimmäisen kerran, kun tunsitte Pyhän Hengen suloisen vaikutuksen tulevan yllenne, kenties ennen kuin edes tajusitte, että se oli Pyhä Henki? Eivätkö ne olleet pyhiä, erityisiä hetkiä?
Meillä tulee olla joka päivä hengellisen tiedon saamisen nälkä ja jano. Tämä henkilökohtainen toimintatapa pohjautuu tutkimiseen, mietiskelyyn ja rukoukseen. Meillä saattaa olla joskus houkutus ajatella: ”Minun ei tarvitse tutkia pyhiä kirjoituksia tänään, sillä olen lukenut ne kaikki aiemmin” tai ”Minun ei tarvitse mennä tänään kirkkoon, koska siellä ei ole mitään uutta”.
Mutta evankeliumi on tiedon lähde, joka ei koskaan ehdy. Jokaisena sunnuntaina, jokaisessa kokouksessa ja jokaisessa pyhien kirjoitusten jakeessa on aina jotakin uutta, minkä voi oppia ja tuntea. Uskossa me pidämme kiinni lupauksesta, että jos me etsimme, niin me löydämme5.
Toiseksi, ankkuroikaa uskonne evankeliumin selkeisiin ja yksinkertaisiin totuuksiin. Hämmästyksemme pitäisi olla juurtuneena uskomme keskeisiin periaatteisiin, liittojemme ja toimitustemme puhtauteen sekä hartaudenharjoituksemme yksinkertaisimpiin tekoihin.
Eräs sisarlähetyssaarnaaja kertoi kolmesta miehestä, jotka hän tapasi piirikonferenssissa Afrikassa. Miehet olivat kotoisin eristyksissä olevasta kylästä kaukaa takametsistä, missä ei ollut vielä kirkon seurakuntia mutta missä oli 15 uskollista jäsentä ja melkein 20 tutkijaa. Yli kahden viikon ajan nämä miehet olivat kulkeneet jalan matkaten noin 480 kilometriä poluilla, jotka olivat sadekauden jälkeen kuraisia, voidakseen osallistua tuohon konferenssiin ja tuoda mukanaan kymmenykset ryhmänsä jäseniltä. He suunnittelivat jäävänsä kokonaiseksi viikoksi, jotta he voisivat nauttia etuoikeudesta saada sakramentti seuraavana sunnuntaina, ja sitten he toivoivat voivansa lähteä paluumatkalle kantaen päänsä päällä laatikoita, jotka olivat täynnä Mormonin kirjoja annettaviksi kylän asukkaille.
Lähetyssaarnaajasisar todisti, kuinka häntä koskettivat se ihmetyksen tunne, jota nämä veljet osoittivat, ja heidän kokosydämiset uhrauksensa, jotta he saisivat jotakin sellaista, mikä hänelle oli aina ollut helposti saatavilla.
Hän mietti: ”Jos minä nousisin jonakin sunnuntaiaamuna Arizonassa ja huomaisin, ettei autoni lähde käyntiin, kävelisinkö minä kirkkoon, joka on vain muutaman korttelin päässä kotoani? Vai jäisinkö vain kotiin, koska kirkko olisi liian kaukana tai koska ulkona sataa?”6 Nämä ovat hyviä kysymyksiä meille kaikille pohdittavaksi.
Lopuksi kehotan teitä tavoittelemaan ja pitämään arvossa Pyhän Hengen kumppanuutta. Useimmat evankeliumin ihmeet eivät ole havaittavissa luonnollisilla aisteillamme. Ne ovat niitä asioita, joita ”silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut [ja jotka] Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”7.
Kun meillä on Henki kanssamme, hengelliset aistimme terävöityvät ja muistimme herää, niin ettemme voi unohtaa näkemiämme ihmeitä ja merkkejä. Tämä saattaa olla syynä siihen, että tietäessään Jeesuksen pian jättävän heidät Hänen nefiläiset opetuslapsensa rukoilivat palavasti ”sitä, mitä he eniten halusivat; ja he halusivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille”8.
Vaikka he olivat nähneet Vapahtajan omin silmin ja olivat koskettaneet Hänen haavojaan omin käsin, he tiesivät, että heidän todistuksensa saattaisi heiketä, ellei Jumalan Hengen voima uudistaisi sitä jatkuvasti. Veljeni ja sisareni, älkää koskaan tehkö mitään, mikä voisi saada teidät menettämään tämän kallisarvoisen ja ihmeellisen lahjan – Pyhän Hengen kumppanuuden. Tavoitelkaa sitä rukoilemalla palavasti ja elämällä vanhurskaasti.
Todistan, että työ, jossa olemme mukana, on ”ihmeellinen teko ja ihme”. Kun seuraamme Jeesusta Kristusta, Jumala antaa meille todisteita tunnusteoin ja ihmein ja monin voimallisin teoin ja Pyhän Hengen lahjoin tahtonsa mukaan9. Tänä erityisenä päivänä lausun todistukseni siitä, että evankeliumin ihmeet ja ihmeteot ovat ankkuroituneet suurimpaan kaikista Jumalan lahjoista – Vapahtajan sovitukseen. Se on täydellinen rakkauden lahja, jonka Isä ja Poika, yhtä tarkoituksessa, ovat tarjonneet meille jokaiselle. Teidän kanssanne minä hämmästelen sitä rakkautta, jota Jeesus minulle tarjoaa. Se on minusta ihmeellistä, ihmeellistä!10
Rukoukseni on, että meillä olisi aina silmät, jotka näkevät, korvat, jotka kuulevat, ja sydän, joka ymmärtää tämän ihmeellisen evankeliumin ihmeitä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.