Armon lahja
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Nyt ja ikuisesti Jumalan armo on kaikkien niiden ulottuvilla, joiden sydän on särkynyt ja joiden mieli on murtunut.
Pääsiäissunnuntaina me juhlimme pisimpään odotettua ja loistavinta tapahtumaa maailman historiassa.
Se päivä muutti kaiken.
Sinä päivänä minun elämäni muuttui.
Teidän elämänne muuttui.
Jumalan kaikkien lasten kohtalo muuttui.
Tuona siunattuna päivänä ihmiskunnan Vapahtaja, joka oli ottanut kantaakseen meitä vankina pitäneet synnin ja kuoleman kahleet, mursi nuo kahleet ja päästi meidät vapaiksi.
Meidän rakkaan Lunastajamme uhrin ansiosta kuolemalla ei ole pistintä, hauta ei saa voittoa1, Saatanalla ei ole pysyvää valtaa ja meidät on synnytetty uuteen elämään ja meille on annettu elävä toivo Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksessa2.
Todellakin apostoli Paavali oli oikeassa, kun hän sanoi, että me voimme rohkaista toisiamme näillä sanoilla3.
Jumalan armo
Me puhumme usein Vapahtajan sovituksesta – ja syystäkin!
Jaakobin sanoin: ”Miksi ei voisi puhua Kristuksen sovituksesta ja saada täydellistä tietoa hänestä?”4 Mutta kun ”me puhumme Kristuksesta, – – riemuitsemme Kristuksessa, – – saarnaamme Kristuksesta [ja] profetoimme Kristuksesta”5 jokaisen tilaisuuden tullen, me emme saa koskaan kadottaa mielestämme Jumalan Pojan iankaikkista uhria koskevaa ihmetyksen tunnetta ja syvää kiitollisuutta.
Vapahtajan sovitus ei saa käydä arkipäiväiseksi meidän opetuksessamme, meidän keskusteluissamme tai meidän sydämessämme. Se on pyhitetty ja pyhä, sillä juuri tämän suuren ja viimeisen uhrin avulla Jeesus Kristus toi ”pelastuksen kaikille niille, jotka uskovat hänen nimeensä”6.
Ihmettelen ajatellessani sitä, että Jumalan Poika alentaisi itsensä pelastaakseen meidät, jotka olemme niin epätäydellisiä, epäpuhtaita, erehtyväisiä ja kiittämättömiä kuin me usein olemme. Olen yrittänyt ymmärtää Vapahtajan sovitusta omalla rajallisella järjelläni, ja ainoa selitys, jonka pystyn keksimään, on tämä: Jumala rakastaa meitä syvästi, täydellisesti ja ikuisesti. En kykene alkuunkaan käsittämään Kristuksen rakkauden leveyttä, pituutta, korkeutta enkä syvyyttä7.
Yksi voimallinen ilmaus siitä rakkaudesta on se, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan usein Jumalan armoksi – se jumalallinen apu ja Hänen antamansa voima, jonka avulla me kasvamme siitä virheellisestä ja rajallisesta olennosta, joka me olemme nyt, korotetuksi olennoksi, joka ”saa totuutta ja valoa, kunnes hänet kirkastetaan totuudessa ja hän tietää kaiken”8.
Tämä Jumalan armo on mitä ihmeellisin asia. Ja kuitenkin se ymmärretään usein väärin.9 Silti meillä tulee olla tietoa Jumalan armosta, jos haluamme periä sen, mikä on valmistettuna meille Hänen iankaikkisessa valtakunnassaan.
Siitä syystä haluaisin puhua armosta. Eritoten ja ensimmäiseksi siitä, kuinka armo avaa taivaan portit, ja toiseksi siitä, kuinka se avaa taivaan ikkunat.
Ensimmäiseksi: Armo avaa taivaan portit
Koska me kaikki olemme ”tehneet syntiä ja [olemme] vailla Jumalan kirkkautta”10 ja koska ”mikään epäpuhdas [ei] voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”11, niin jokainen meistä on kelvoton palaamaan Jumalan luo.
Vaikka me palvelisimme Jumalaa koko sielustamme, se ei riittäisi, sillä olisimme yhä ”hyödyttömiä palvelijoita”12. Me emme pysty ansaitsemaan pääsyämme taivaaseen. Esteenä ovat oikeudenmukaisuuden vaatimukset, joita me emme pysty voittamaan omin voimin.
Mutta kaikkea ei ole menetetty.
Jumalan armo on meidän suuri ja ikuinen toivomme.
Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta armon suunnitelma tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset13 ”ja saa aikaan keinon, jolla ihmiset voivat saada parannukseen johtavan uskon”14.
Meidän syntimme, vaikka ne ovat verenpunaiset, voivat tulla valkeiksi kuin lumi.15 Koska meidän rakas Vapahtajamme ”antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta”16, meille on tarjolla pääsy Hänen iankaikkiseen valtakuntaansa17.
Portti on avoinna!
Mutta Jumalan armo ei pelkästään palauta meitä aiempaan viattomuuden tilaamme. Jos pelastus tarkoittaisi vain virheidemme ja syntiemme pois pyyhkimistä, niin pelastus – niin ihmeellinen kuin se onkin – ei täyttäisi Isän pyrkimyksiä meidän suhteemme. Hän tähtää paljon korkeammalle: Hän haluaa, että Hänen pojistaan ja tyttäristään tulee Hänen kaltaisiaan.
Jumalan armon lahjan ansiosta opetuslapseuden polku ei johda taaksepäin – se johtaa ylöspäin.
Se johtaa korkeuksiin, joita pystymme tuskin käsittämään! Se johtaa korotukseen taivaallisen Isämme selestisessä valtakunnassa, jossa me rakkaidemme ympäröiminä saamme ”hänen täyteydestään ja hänen kirkkaudestaan”18. Kaikki on meidän, ja me olemme Kristuksen.19 Tosiaankin kaikki, mitä Isällä on, annetaan meille.20
Jotta perisimme tämän kirkkauden, me tarvitsemme muutakin kuin avoinna olevan portin; meidän täytyy astua sisään tästä portista tuntien sydämessämme halua kokea muutos – muutos, joka on niin dramaattinen, että pyhissä kirjoituksissa sitä kuvaillaan ilmauksella ”syntyä uudesti, eli syntyä Jumalasta, muuttua [maailmallisesta] ja langenneesta [tilastamme] vanhurskauden tilaan ja tulla Jumalan lunastamiksi, tullen hänen pojikseen ja tyttärikseen”21.
Toiseksi: Armo avaa taivaan ikkunat
Jumalan armon toinen ulottuvuus on taivaan ikkunoiden avautuminen. Niiden kautta Jumala vuodattaa voiman ja vahvuuden siunauksia, joiden avulla me pystymme saavuttamaan asioita, jotka muutoin olisivat kaukana ulottumattomissamme. Juuri Jumalan ihmeellisen armon avulla Hänen lapsensa voivat voittaa eksyttäjän pohjavirrat ja juoksuhiekat, nousta synnin yläpuolelle ja tulla täydellisiksi Kristuksessa22.
Vaikka meillä kaikilla on heikkouksia, me voimme voittaa ne. Tosiaankin jos me nöyrrymme ja osoitamme uskoa, niin Jumalan armon ansiosta se, mikä on heikkoa, voi tulla vahvaksi23.
Koko elämämme ajan Jumalan armo suo ajallisia siunauksia ja hengellisiä lahjoja, jotka lisäävät meidän kykyjämme ja rikastavat meidän elämäämme. Hänen armonsa jalostaa meitä. Hänen armonsa auttaa meitä yltämään parhaimpaamme.
Ketkä voivat olla kelvollisia?
Raamatussa meille kerrotaan Kristuksen vierailusta Simon-nimisen fariseuksen luona.
Ulkonaisesti Simon näytti olevan hyvä ja kunniakas mies. Hän tarkisti säännöllisesti uskonnollisten velvoitteidensa tehtäväluettelon: hän noudatti lakia, maksoi kymmenyksensä, pyhitti sapatin, rukoili päivittäin ja kävi synagogassa.
Mutta kun Jeesus oli Simonin luona, paikalle tuli nainen, joka pesi Vapahtajan jalat kyynelillään ja voiteli Hänen jalkansa hienolla öljyllä.
Simon ei ollut mielissään tästä kunnioituksen ilmaisusta, sillä hän tiesi, että tämä nainen oli syntinen. Simon ajatteli, että jos Jeesus olisi profeetta, Hän tietäisi tämän eikä olisi antanut naisen koskea Häneen.
Ymmärtäessään Simonin ajatukset Jeesus kääntyi hänen puoleensa ja esitti hänelle kysymyksen. ”Oli kaksi miestä – –. He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria.
Kun heillä [kummallakaan] ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?”
Simon vastasi, että se, jolle annettiin anteeksi eniten.
Silloin Jeesus esitti syvällisen opetuksen: ”Katso tätä naista. – – Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.”24
Kumpaa näistä kahdesta ihmisestä me muistutamme enemmän?
Olemmeko me kuin Simon? Olemmeko me itsevarmoja ja tyytyväisiä omien hyvien tekojemme suhteen luottaen omaan vanhurskauteemme? Olemmeko me kenties hieman kärsimättömiä niiden suhteen, jotka eivät elä tasovaatimustemme mukaan? Olemmeko me automaattiohjauksella: suoritamme asioita mekaanisesti, käymme kokouksissamme, haukottelemme läpi Evankeliumin oppi -luokan ja kenties vilkuilemme matkapuhelintamme sakramenttikokouksen aikana?
Vai olemmeko me kuin tämä nainen, joka ajatteli, että hän oli synnin vuoksi täysin ja toivottomasti hukassa?
Rakastammeko me paljon?
Ymmärrämmekö me oman velkamme taivaalliselle Isälle ja anommeko me koko sielustamme Jumalan armoa?
Kun polvistumme rukoukseen, onko tarkoituksenamme luetella oman vanhurskautemme hienoimmat kohokohdat vai onko tarkoituksenamme tunnustaa virheemme, anoa Jumalan armoa ja vuodattaa kiitollisuuden kyyneliä ihmeellisen lunastussuunnitelman ansiosta?25
Pelastusta ei voi ostaa kuuliaisuuden valuutalla. Se ostetaan Jumalan Pojan verellä.26 Ajatus siitä, että voisimme vaihtaa hyvät tekomme pelastukseen, on kuin ostaisimme lentolipun ja sitten olettaisimme omistavamme koko lentoyhtiön. Tai ajatus siitä, että maksettuamme asuntomme vuokran me omistamme nyt koko maapallon.
Miksi sitten tulee olla kuuliainen?
Jos armo on lahja Jumalalta, niin miksi kuuliaisuus Jumalan käskyille on niin tärkeää? Miksi nähdä vaivaa Jumalan käskyjen – saati parannuksen – kanssa? Miksemme vain myöntäisi olevamme syntisiä ja antaisi Jumalan pelastaa meidät?
Tai esittäen kysymyksen Paavalin sanoin: ”Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?” Paavalin vastaus on yksinkertainen ja selkeä: ”Ei tietenkään.”27
Veljet ja sisaret, me noudatamme Jumalan käskyjä – rakkaudesta Häntä kohtaan!
Se, että yritämme ymmärtää Jumalan armon lahjan koko sydämestämme ja mielestämme, antaa meille entistä suuremman syyn rakastaa ja totella taivaallista Isäämme sävyisästi ja kiitollisina. Kun kuljemme opetuslapseuden polkua, se jalostaa meitä, se parantaa meitä, se auttaa meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen, ja se johtaa meidät takaisin Hänen luokseen. Herran, meidän Jumalamme, Henki saa aikaan ”voimallisen muutoksen meissä – –, niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää”28.
Sen tähden meidän kuuliaisuutemme Jumalan käskyille tulee luonnollisena seurauksena loputtomasta rakkaudestamme ja kiitollisuudestamme Jumalan hyvyydestä. Tämänkaltainen aito rakkaus ja kiitollisuus siirtyvät Jumalan armon myötä ihmeellisellä tavalla meidän tekoihimme. Hyve kaunistaa ajatuksiamme lakkaamatta ja meidän luottamuksemme vahvistuu Jumalan edessä.29
Rakkaat veljet ja sisaret, eläminen uskollisesti evankeliumin mukaan ei ole kuorma. Se on riemukasta harjoitusta – valmistautumista iankaikkisuuksien suuren kirkkauden perimiseen. Me pyrimme tottelemaan taivaallista Isäämme, koska meidän henkemme herkistyy entistä paremmin hengellisille asioille. Eteemme avautuu näkymiä, joiden olemassaolosta meillä ei ole aiemmin ollut tietoa. Saamme valaistumista ja ymmärrystä, kun täytämme Isämme tahdon.30
Armo on Jumalan lahja, ja meidän halumme olla kuuliaisia Jumalan jokaiselle käskylle on se tapa, jolla meidän kuolevainen kätemme ojentautuu vastaanottamaan tämän pyhän lahjan taivaalliselta Isältämme.
Kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä
Profeetta Nefi lisäsi tärkeällä tavalla meidän ymmärrystämme Jumalan armosta, kun hän julisti: ”Me ponnistelemme uutterasti – – saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.”31
Mietin kuitenkin, ymmärrämmekö me toisinaan väärin tuon ilmauksen ”kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä”. Meidän täytyy ymmärtää, että ”sen jälkeen” ei tarkoita samaa kuin ”sen vuoksi”.
Me emme pelastu kaiken ”sen vuoksi”, mitä voimme tehdä. Onko meistä kukaan tehnyt kaikkea, mitä voimme tehdä? Odottaako Jumala, kunnes olemme käyttäneet kaikki voimamme, ennen kuin Hän puuttuu elämäämme pelastavalla armollaan?
Monet tuntevat lannistuvansa, koska he jatkuvasti epäonnistuvat. He tietävät omakohtaisesti, että ”tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko”32 He kohottavat äänensä Nefin lailla julistamaan: ”Sieluni suree pahojen tekojeni tähden.”33
Olen varma siitä, että Nefi tiesi, että Vapahtajan armo sallii ja mahdollistaa meille sen, että voimme voittaa synnin34. Tästä syystä Nefi ponnisteli niin uutterasti saadakseen lapsensa ja veljensä ”uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa”35.
Sillä senhän me voimme tehdä! Ja se on meidän tehtävämme kuolevaisuudessa!
Armo on kaikkien saatavilla
Kun ajattelen sitä, mitä Vapahtaja teki meidän puolestamme – tapahtumia, jotka johtivat siihen ensimmäiseen pääsiäissunnuntaihin – haluan korottaa ääneni ja huutaa ylistystä Korkeimmalle Jumalalle ja Hänen Pojalleen Jeesukselle Kristukselle!
Taivaan portit ovat avoinna!
Taivaan ikkunat ovat avoinna!
Nyt ja ikuisesti Jumalan armo on kaikkien niiden ulottuvilla, joiden sydän on särkynyt ja joiden mieli on murtunut.36 Jeesus Kristus on raivannut meille tien, jotta voimme nousta korkeuksiin, jotka ovat kuolevaiselle mielelle käsittämättömiä.37
Rukoilen, että voimme nähdä uusin silmin ja uusin sydämin Vapahtajan sovitusuhrin iankaikkisen merkityksen. Rukoilen, että osoitamme rakkautemme Jumalaa kohtaan ja kiitollisuutemme Jumalan äärettömän armon lahjasta pitämällä Hänen käskynsä ja alkamalla riemuiten elää uutta elämää38. Mestarimme ja Lunastajamme, Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.