Jotta hänestäkin tulisi väkevä
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Rukoilen, että me tartumme kutsuun kohottaa muita valmistaaksemme heitä heidän loistavaan palvelutyöhönsä.
Tunnen itseni siunatuksi saadessani olla tässä kokouksessa niiden kanssa, joilla on Jumalan pappeus. Tämän miesten ja poikien joukon omistautuminen, usko ja epäitsekäs palveleminen ovat nykyajan ihme. Puhun tänä iltana pappeudenhaltijoille, vanhemmille ja nuoremmille, jotka ovat yhtä palvellessaan vilpittömästi Herraa Jeesusta Kristusta.
Herra suo voimansa niille kaikille pappeuden viroissa toimiville, jotka palvelevat kelvollisesti pappeusvelvollisuuksissaan.
Ollessaan kirkon presidentti Wilford Woodruff kuvaili kokemustaan pappeuden viroissa:
”Kuulin ensimmäisen saarnan, jonka olen koskaan tässä kirkossa kuullut. Seuraavana päivänä minut kastettiin. – – Minut asetettiin opettajaksi. Lähetystyöni alkoi välittömästi. – – Koko lähetystyöni ajan olin opettajan virassa. – – Konferenssissa minut asetettiin papiksi. – – Kun minut oli asetettu papiksi, minut lähetettiin – – lähetystyöhön maan eteläosiin. Se oli syksyllä 1834. Mukanani oli toveri, ja me lähdimme matkaan ilman kukkaroa tai laukkua. Minä matkasin yksin sangen monta mailia ja saarnasin evankeliumia ja kastoin monia, joita en voinut konfirmoida kirkon jäseniksi, koska olin vain pappi. – – Matkasin jonkin aikaa saarnaten evankeliumia, ennen kuin minut asetettiin vanhimmaksi. – –
[Nyt] olen ollut noin 54 vuotta kahdentoista apostolin koorumin jäsen. Olen matkustanut sen ja muiden koorumien tehtävissä nyt 60 vuotta, ja haluan sanoa tälle kokoukselle, että Jumalan voima tuki minua aivan yhtä paljon silloin kun minulla oli opettajan virka ja etenkin kun toimin viinitarhassa pappina kuin koskaan apostolina. Siinä ei ole mitään eroa niin kauan kuin teemme velvollisuutemme.”1
Tuo suurenmoinen hengellinen mahdollisuus, ettei mitään eroa ole, käy ilmi Herran kuvauksesta, että Aaronin pappeus on ”lisäys” Melkisedekin pappeuteen.2 Sana lisäys tarkoittaa, että nuo kaksi ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä yhteys on tärkeä, jotta pappeudesta tulisi sellainen voima ja siunaus, jollainen se voi olla, tässä maailmassa ja ikuisesti, sillä se ”on vailla päivien alkua ja vuosien loppua”3.
Tuo yhteys on yksinkertainen. Aaronin pappeus valmistaa nuoria miehiä vieläkin pyhempään luottamustehtävään.
”Korkeamman eli Melkisedekin pappeuden voima ja valtuus on pitää hallussaan kaikkien kirkon hengellisten siunausten avaimia –
saada oikeus taivaan valtakunnan salaisuuksien saamiseen, nähdä taivaiden avautuvan heille, olla yhteydessä Esikoisen yleiseen kokoukseen ja kirkkoon ja nauttia Isän Jumalan ja Jeesuksen, uuden liiton välimiehen, yhteydestä ja läsnäolosta.”4
Noita pappeuden avaimia käyttää täydellisinä vain yksi henkilö kerrallaan, Herran kirkon presidentti ja johtava ylipappi. Sitten presidentin valtuuttamana jokaiselle miehelle, jolla on Melkisedekin pappeus, voidaan suoda valtuus ja etuoikeus puhua ja toimia Kaikkivaltiaan nimessä. Tuossa voimassa on äärettömyyttä. Se koskee elämää ja kuolemaa, perhettä ja kirkkoa, Jumalan itsensä suurta luonnetta ja Hänen iankaikkista työtään.
Herra valmistaa Aaronin pappeuden haltijaa tulemaan vanhimmaksi, joka palvelee uskolla, voimalla ja kiitollisuudella tuossa ihmeellisessä Melkisedekin pappeudessa.
Vanhimpien kohdalla syvä kiitollisuus on välttämätöntä voidaksenne tehdä oman osanne täydessä pappeuden palvelutyössä. Muistattehan aikanne diakonina, opettajana ja pappina, kun ne, joilla oli korkeampi pappeus, pyrkivät kohottamaan ja kannustamaan teitä pappeustaipaleellanne.
Jokaisella Melkisedekin pappeuden haltijalla on sellaisia muistoja, mutta tuo kiitollisuuden tunne on saattanut heikentyä vuosien varrella. Toiveeni on sytyttää uudelleen tuo tunne ja sen myötä päättäväisyys antaa kaikille niille, joille voitte, samankaltaista apua kuin itse kerran saitte.
Muistan erään piispan, joka kohteli minua aivan kuin olisin jo kaikkea sitä, millaiseksi voisin tulla pappeuden voimassa. Hän soitti minulle yhtenä sunnuntaina, kun minulla oli papin virka. Hän sanoi tarvitsevansa minua toverikseen käymään joidenkuiden seurakuntamme jäsenten luona. Hän sai asian kuulostamaan siltä kuin hän voisi onnistua vain minun avullani. Ei hän minua tarvinnut. Hänellä oli erinomaisia neuvonantajia piispakunnassaan.
Me kävimme erään rahattoman ja nälkäisen lesken luona. Piispa halusi minun auttavan häntä tavoittamaan lesken sydämen, haastamaan tämän tekemään talousarvion ja noudattamaan sitä sekä lupaamaan leskelle, että tämä voisi kohota sellaiseen asemaan, että voisi paitsi pitää huolen itsestään myös auttaa muita.
Seuraavaksi menimme lohduttamaan kahta pientä tyttöä, jotka elivät vaikeassa tilanteessa. Kun kävelimme pois, piispa sanoi minulle hiljaa: ”Nuo lapset eivät koskaan unohda, että kävimme heidän luonaan.”
Seuraavassa kodissa näin, kuinka kutsutaan vähemmän aktiivinen mies tulemaan takaisin Herran luokse vakuuttamalla hänelle, että seurakunnan jäsenet tarvitsivat häntä.
Tuo piispa oli Melkisedekin pappeuden haltija, joka sai minut nostamaan tavoitteitani ja innoitti minua esimerkillään. Hän opetti minua saamaan voiman ja rohkeuden mennä minne tahansa Herran palveluksessa. Hän on jo kauan sitten mennyt saamaan palkintonsa, mutta muistan hänet yhä, koska hän kurkotti kohottamaan minua, kun olin kokematon Aaronin pappeuden haltija. Opin myöhemmin, että hän näki minut tulevalla pappeuden polulla, joka toisi suurempia vastuita ja jotka olivat silloin oman ymmärrykseni ulottumattomissa.
Isäni toimi kohdallani samalla tavoin. Hän oli kokenut ja viisas Melkisedekin pappeuden haltija. Kerran eräs apostoli pyysi häntä kirjoittamaan lyhyen esityksen maapallon ikää koskevista tieteellisistä todisteista. Hän kirjoitti sen huolella tietäen, että jotkut, jotka saattaisivat lukea sen, tunsivat voimakkaasti, että maapallo oli paljon nuorempi kuin mitä tieteelliset todisteet antoivat ymmärtää.
Muistan yhä, kuinka isäni ojensi minulle sen, mitä oli kirjoittanut, ja sanoi minulle: ”Hal, sinulla on hengellistä viisautta tietää, pitäisikö minun lähettää tämä apostoleille ja profeetoille.” En muista paljoakaan siitä, mitä kirjoitelmassa luki, mutta muistan ikuisesti kiitollisuuden, jota tunsin suurenmoista Melkisedekin pappeuden haltijaa kohtaan, joka näki minussa hengellistä viisautta, jota itse en pystynyt näkemään.
Yhtenä iltana joitakin vuosia myöhemmin, kun minut oli asetettu apostoliksi, Jumalan profeetta soitti minulle ja pyysi minua lukemaan jotakin, mitä oli kirjoitettu kirkon opista. Hän oli lukenut koko illan erään kirjan lukuja. Hän sanoi nauraen: ”En pysty suoriutumaan tästä kaikesta. Sinun ei pitäisi levätä, kun minä teen töitä.” Ja sitten hän käytti lähestulkoon samoja sanoja kuin isäni oli käyttänyt vuosia aiemmin: ”Hal, sinä olet se, jonka pitäisi lukea tämä. Sinä tiedät, onko oikein julkaista se.”
Tuo sama malli, jossa Melkisedekin pappeuden haltija saa kohottamaan tavoitteita ja antaa luottamusta, ilmeni eräänä iltana kirkon järjestämässä puhetilaisuudessa. Olin 17-vuotias, ja minua pyydettiin puhumaan suurelle yleisölle. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä minulta odotettiin. Minulle ei annettu aihetta, joten valmistin puheen, joka oli paljon syvällisempi kuin se, mitä tiesin evankeliumista. Puhuessani tajusin tehneeni virheen. Voin yhä muistaa, kuinka puheeni jälkeen pelkäsin pahoin epäonnistuneeni.
Seuraava ja viimeinen puhuja oli vanhin Matthew Cowley kahdentoista apostolin koorumista. Hän oli suurenmoinen puhuja, jota rakastettiin kaikkialla kirkossa. Muistan yhä, kuinka katsoin häneen paikaltani puhujakorokkeen viereltä.
Hän aloitti voimakkaalla äänellä. Hän sanoi, että puheeni oli herättänyt hänessä tunteen, että hän oli suurenmoisessa konferenssissa. Hän hymyili sanoessaan niin. Epäonnistumisen tunteeni hälvenivät, ja niitä seurasi luottamus, että jonakin päivänä minusta saattaisi tulla sellainen kuin hän näytti ajattelevan, että jo olin.
Muisto tuosta illasta johdattaa minua yhä kuuntelemaan tarkoin, kun joku Aaronin pappeuden haltija puhuu. Sen johdosta, mitä vanhin Cowley teki hyväkseni, oletan aina kuulevani Jumalan sanaa. Petyn harvoin ja yllätyn usein, enkä voi kuin hymyillä kuten vanhin Cowley teki.
Monet seikat voivat osaltaan vahvistaa nuorempia veljiämme edistymään pappeudessa, mutta mikään ei ole vaikuttavampaa kuin se, että autamme heitä kehittymään uskossa ja luottamuksessa siihen, että he voivat turvata Jumalan voimaan pappeuden palvelutyössään.
Tuo usko ja luottamus ei pysy heissä yhden ainoan kokemuksen ansiosta, vaikka jopa lahjakkain Melkisedekin pappeuden haltija olisi kohottanut heitä. Niiden, jotka ovat kokeneempia pappeudessa, täytyy edistää monin luottamuksen ilmaisuin tuota kykyä turvautua noihin voimiin.
Aaronin pappeuden haltijat tarvitsevat myös päivittäin ja jopa tunneittain rohkaisua ja ojennusta Herralta itseltään Pyhän Hengen kautta. Se on heidän ulottuvillaan, kun he päättävät pysyä kelvollisina saamaan sitä. Se riippuu heidän tekemistään valinnoista.
Siitä syystä meidän täytyy opettaa esimerkillä ja todistamalla, että Melkisedekin pappeuden suuren johtajan, kuningas Benjaminin sanat ovat totta.5 Ne ovat rakkauden sanoja, jotka on puhuttu Herran nimessä, jonka pappeus tämä on. Kuningas Benjamin opettaa, mitä meiltä vaaditaan pysyäksemme riittävän puhtaina ottamaan vastaan rohkaisua ja ojennusta Herralta:
”Ja lopuksi, minä en voi sanoa teille kaikkea, missä voitte tehdä syntiä, sillä on monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitä luetella.
Mutta tämän verran voin sanoa teille, että ellette valvo itseänne ja ajatuksianne ja sanojanne ja tekojanne ja noudata Jumalan käskyjä ja pysy uskossa siihen, mitä olette kuulleet meidän Herramme tulemisesta, aina elämänne loppuun asti, teidän täytyy hukkua. Ja nyt, oi ihminen, muista, äläkä huku.”6
Me kaikki olemme tietoisia vanhurskauden vihollisen palavista nuolista, joita lähetetään kuin kauheana tuulena nuoria pappeudenhaltijoita kohti, joita rakastamme niin paljon. Meidän silmissämme he näyttävät niiltä nuorilta sotilailta, jotka kutsuivat itseään Helamanin pojiksi. He voivat selviytyä kuten nuo nuoret sotilaat, jos he pitävät itsensä turvassa siten kuin kuningas Benjamin kehotti heitä tekemään.
Helamanin pojat eivät epäilleet. He taistelivat urheasti ja selviytyivät voittajina, koska he uskoivat äitiensä sanoihin.7 Me ymmärrämme rakastavan äidin uskon voiman. Äidit antavat tuota suurta tukea pojilleen nykyään. Me pappeudenhaltijat voimme ja meidän täytyy myös antaa tuota tukea kantamalla päättäväisesti se vastuu, että koettuamme kääntymyksen meidän tulee pyrkiä vahvistamaan veljiämme.8
Rukoukseni on, että jokainen Melkisedekin pappeuden haltija ottaa vastaan Herran tarjoaman mahdollisuuden:
”Ja jos joku teidän keskuudessanne on Hengessä väkevä, hän ottakoon kaikessa sävyisyydessä mukaansa sen, joka on heikko, jotta tämä rakentuisi, jotta hänestäkin tulisi väkevä.
Ja nyt, ottakaa mukaanne niitä, jotka on asetettu vähäisempään pappeuteen, ja lähettäkää heidät edellänne sopimaan tilaisuuksista ja raivaamaan tietä ja menemään sovittuihin tilaisuuksiin, joihin ette itse voi mennä.
Katso, tämä on tapa, jolla minun apostolini muinaisina aikoina vahvistivat minun kirkkoani minulle.”9
Te pappeusjohtajat ja Aaronin pappeuden haltijoiden isät voitte saada aikaan ihmeitä. Te voitte auttaa Herraa täyttämään uskollisten vanhinten joukot nuorilla miehillä, jotka ottavat vastaan kutsun saarnata evankeliumia ja tekevät sen luottavaisina. Tulette näkemään monien, joita olette kohottaneet ja kannustaneet pysymään uskollisina, solmivan kelvollisina avioliiton temppelissä ja vuorostaan kohottavan ja valmistavan muita.
Siihen ei tarvita uusia toimintaohjelmia, parannettua opetusaineistoa tai parempaa sosiaalista mediaa. Se ei edellytä mitään muuta kutsua kuin sen, joka teillä nyt on. Pappeuden vala ja liitto antaa teille voimaa, valtuuden ja suunnan. Rukoilen, että menette kotiin ja tutkitte tarkoin pappeuden valaa ja liittoa, joka on Opin ja liittojen luvussa 84.
Me kaikki toivomme, että yhä useammat nuoret miehet saavat sellaisia kokemuksia kuin Wilford Woodruff, joka Aaronin pappeuden haltijana opetti Jeesuksen Kristuksen evankeliumia käännyttävällä voimalla.
Rukoilen, että me tartumme kutsuun kohottaa muita valmistaaksemme heitä heidän loistavaan palvelutyöhönsä. Kiitän koko sydämestäni niitä suurenmoisia ihmisiä, jotka ovat kohottaneet minua ja näyttäneet minulle, kuinka rakastaa ja kohottaa muita.
Todistan, että presidentti Thomas S. Monsonilla on kaikki pappeuden avaimet tänä aikana maan päällä. Lausun todistukseni siitä, että hän on elinikäisen palvelutyönsä aikana ollut esimerkki meille kaikille pyrkimällä kohottamaan muita Melkisedekin pappeuden haltijana. Olen henkilökohtaisesti kiitollinen siitä tavasta, jolla hän on kohottanut minua ja näyttänyt minulle, kuinka kohottaa muita.
Isä Jumala elää. Jeesus on Kristus. Tämä on Hänen kirkkonsa ja valtakuntansa. Tämä on Hänen pappeutensa. Tiedän sen itse Pyhän Hengen voimasta. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.