Star säteilee
Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.
”On hauska olla yhdessä Nyt täällä Alkeisyhdistyksessä” (”Tervetuliaislaulu”, Lasten laulukirja, s. 130).
Star suoristi vaatteitaan. Tuntui yhä oudolta pukeutua mekkoon kirkkoa varten. Hänen vanhassa kirkossaan tytöillä oli sunnuntaisin housut tai sortsit. Mutta ei hänen uudessa kirkossaan. Hänet ja hänen äitinsä oli juuri kastettu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.
Star huokaisi katsoessaan peiliin. Hän oli innoissaan lähdössä kirkkoon ensimmäistä kertaa virallisena jäsenenä, mutta häntä myös pelotti. Aiemmin hän oli pysynyt äidin vierellä koko kirkossaoloajan. Mutta tällä kertaa hän menisi Alkeisyhdistykseen.
Star räpäytti silmiään peilikuvalleen. Mitä jos hän ei sopisi joukkoon? Mitä jos toiset lapset eivät pitäisi hänestä?
”Star? Oletko valmis?” äiti huusi.
Star meni alakertaan. ”Näytänkö minä hyvältä?” hän kysyi.
Äiti hymyili. ”Sinä näytät kauniilta.”
Star irvisti. ”Sinun pitääkin sanoa niin. Sinä olet minun äiti.”
”Olet oikeassa. Minun tosiaan pitää sanoa niin. Koska se on totta.”
Star hymyili hiukan. Äiti onnistui aina tekemään hänen olonsa paremmaksi. Mutta hänen vatsassaan oli silti perhosia. Mitä jos kukaan muista lapsista ei haluaisi puhua hänelle? Hänellä oli ystäviä koulussa, mutta he eivät olleet hänen uuden kirkkonsa jäseniä. Hän toivoi, että hänellä olisi edes yksi ystävä, jonka kanssa mennä kirkkoon.
”Muistin juuri, että minun pitää tehdä jotain”, Star sanoi äidille.
Hän juoksi yläkertaan ja polvistui vuoteensa viereen. ”Rakas taivaallinen Isä, autathan minua saamaan ystäviä. Uskon, että se, mitä lähetyssaarnaajat opettivat, on totta, mutta minua pelottaa.”
Star pysyi polvillaan ja kuunteli. Hetken päästä hän tunsi suloisen, rauhallisen tunteen, eikä häntä pelottanut enää niin paljon.
Kirkossa Star ja äiti istuivat perheen viereen, jossa oli kolme pientä tyttöä. Vanhemmat esittäytyivät ja alkoivat jutella Starin äidin kanssa ennen kuin kokous alkoi. Star auttoi tyttöjä värittämään kuvaa Jeesuksesta.
Piispa Andrews tuli heidän luokseen. ”Sisar Cunningham! Star! Onpa hienoa nähdä teidät tänään.” Hän hymyili heille kummallekin lämpimästi ja kätteli heitä. Star oli unohtanut, kuinka mukavia kaikki kirkossa olivat. Ehkäpä hän sittenkin saisi ystävän.
Sakramenttikokouksen jälkeen Star meni Alkeisyhdistykseen. Hän vilkaisi muita lapsia pelokkaasti istuutuessaan. He juttelivat toisilleen, eikä kukaan näyttänyt huomaavan häntä. Starin mieliala laski. Hän joutuisi sittenkin olemaan yksin.
Juuri silloin huoneeseen astui Starin ikäinen tyttö. ”Häntäkin näyttää pelottavan”, Star ajatteli. ”Minä voisin mennä juttelemaan hänelle.”
Star veti syvään henkeä ja meni sitten tytön luo. ”Hei, minun nimeni on Star. Minä olen uusi. Haluaisitko istua minun vieressäni?” Star pidätteli hengitystään. Haluaisiko tyttö olla hänen ystävänsä?
Tytön huulille kohosi hymynhäivä. ”Minä olen Sarah. Minäkin olen uusi. Meidän perhe muutti juuri tänne Ontariosta.”
”Äiti ja minut kastettiin kaksi viikkoa sitten”, Star sanoi. ”En ole varma, mitä minun pitäisi tehdä.”
Sarahin hymy leveni. ”Otetaan siitä yhdessä selvää.”
Star ja Sarah istuivat luokkansa kanssa. Joskus Star tavoitti Sarahin katseen ja hymyili. Sarah vastasi hymyyn. Star tunsi olonsa rauhalliseksi ja onnelliseksi. Hän tiesi, että taivaallinen Isä oli vastannut hänen rukoukseensa ja auttanut häntä löytämään ystävän.
Luokassa opettaja pyysi Staria ja Sarahia esittäytymään.
Star nousi. ”Minun nimeni on Star Cunningham. Äiti ja minut kastettiin kaksi viikkoa sitten.” Hän piti tauon, ja hänen hymynsä leveni, kun hän katsoi uutta ystäväänsä. ”Ja tämä on minun ystävä Sarah.”