Vapahtajan sovitus: todellisen kristillisyyden perusta

Vanhin Robert D. Hales

kahdentoista apostolin koorumista

Puheesta nimeltä ”The Atonement”, joka pidettiin uusien lähetysjohtajien seminaarissa Provon lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa 24. kesäkuuta 2008.

Me kaikki nousemme kuolleista ja meistä tulee kuolemattomia Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.

Profeetta Joseph Smithiltä (1805–1844) kysyttiin: ”Mitkä ovat uskontonne perusperiaatteet?” Hän vastasi: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”¹

Haluan antaa tukeni profeetta Josephin sanoille. Kaiken sen keskipisteenä, mihin me uskomme, on Vapahtajamme ja Hänen sovitusuhrinsa – kuinka Jumala alensi itsensä (ks. 1. Nefi 11:16) lähettämällä Poikansa maan päälle toteuttamaan sovituksen. Jeesuksen Kristuksen elämän keskeinen tarkoitus oli antaa sovitusuhri kokonaisuudessaan. Sovitus on todellisen kristillisyyden perusta.

Miksi Vapahtajan sovitus on keskeinen evankeliumin periaate kirkossa ja elämässämme?

Kolmas uskonkappale

Kolmannessa uskonkappaleessa sanotaan: ”Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia.”

”Pelastua” tässä yhteydessä tarkoittaa korkeimpaan kirkkauden asteeseen pääsemistä selestisessä valtakunnassa. Ylösnousemus suodaan kaikille, jotka tulevat maan päälle, mutta iankaikkisen elämän, iankaikkisen edistymisen täysien siunausten, saamiseksi kunkin ihmisen on noudatettava lakeja, vastaanotettava toimitukset ja solmittava evankeliumin liitot.

Miksi Jeesus Kristus oli ainoa, joka kykeni sovittamaan maailman synnit? Hän täytti kaikki vaatimukset.

Jumala rakasti Häntä ja luotti Häneen

Jeesus syntyi taivaallisista vanhemmista kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Hän oli taivaallisen Isämme esikoinen. Hänet oli valittu alusta asti. Hän oli kuuliainen Isänsä tahdolle. Pyhissä kirjoituksissa puhutaan usein ilosta, jota taivaallinen Isä kokee Pojastaan.

Matteuksen evankeliumissa sanotaan: ”Ja taivaista kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt’” (Matt. 3:17).

Luukas kirjoittaa: ”Pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!’” (Luuk. 9:35.)

Ja temppelin luona Runsaudenmaassa Vapahtajan ylösnousemuksen jälkeen ihmiset kuulivat Isän äänen: ”Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt” (3. Nefi 11:7).

Sydäntäni koskettaa erityisesti, kun luen, että Jeesuksen kärsiessä Getsemanen puutarhassa Isä – suuressa rakkaudessaan ja myötätunnossaan ainosyntyistä Poikaansa kohtaan – lähetti enkelin lohduttamaan ja vahvistamaan Jeesusta (ks. Luuk. 22:43).

Jeesus käytti tahdonvapauttaan kuuliaisena olemiseen

Jeesuksen oli annettava auliisti henkensä meidän puolestamme.

Suuressa taivaan neuvostossa Lusifer, ”sarastuksen poika” (Jes. 14:12; OL 76:26–27), sanoi:

”Katso, tässä olen, lähetä minut, minä olen poikasi ja lunastan koko ihmissuvun, niin ettei yksikään sielu huku, ja totisesti minä teen sen; anna siis minulle kunniasi.

Mutta katso, rakas Poikani, joka on ollut Rakkaani ja Valittuni alusta asti, sanoi minulle: Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun ikuisesti.” (Moos. 4:1–2; ks. myös Abr. 3:27.)

Suuressa rakkaudessa, jota Poika tuntee Isäänsä ja meitä kaikkia kohtaan, Hän sanoi: ”Lähetä minut.” Kun Hän sanoi: ”Lähetä minut”, Hän käytti tahdonvapauttaan.

”Niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. – –

Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin.

Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.” (Joh. 10:15, 17–18.)

Jos Vapahtaja olisi halunnut, suuret enkelijoukot olisivat voineet viedä Hänet ristiltä suoraan kotiin Isän luo. Mutta Hän käytti tahdonvapauttaan uhratakseen itsensä meidän puolestamme, täyttääkseen tehtävänsä kuolevaisuudessa ja kestääkseen loppuun asti saattaen valmiiksi sovitusuhrin.

Jeesus halusi tulla maan päälle, ja Hän täytti vaatimukset. Ja tultuaan Hän sanoi: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon” (Joh. 6:38).

Jeesus oli ennalta asetettu

Pietari opetti, että Jeesus oli asetettu ”jo ennen maailman perustamista” (ks. 1. Piet. 1:19–21).

Kaikkien taloudenhoitokausien profeetat ennustivat Jeesuksen Kristuksen tulemisesta ja siitä, mikä Hänen tehtävänsä olisi. Koska Henokilla oli suuri usko, hänelle näytettiin loistava näky Vapahtajan syntymästä, kuolemasta, taivaaseennousemisesta ja toisesta tulemisesta:

”Ja katso, Henok näki päivän, jolloin Ihmisen Poika tulee, tosiaankin lihassa; ja hänen sielunsa riemuitsi, ja hän sanoi: Vanhurskas on ollut ylennettynä ja Karitsa on ollut teurastettuna maailman perustamisesta asti – –.

Ja Herra sanoi Henokille: Katso, ja hän katsoi ja näki Ihmisen Pojan korotettuna ristille ihmisten tavan mukaan;

ja hän kuuli kovan äänen; ja taivaat verhoutuivat; ja koko Jumalan luomakunta murehti; ja maa jyrisi; ja kalliot halkesivat; ja pyhät nousivat ylös, ja heidät kruunattiin Ihmisen Pojan oikealla puolella kirkkauden kruunulla – –.

Ja Henok näki Ihmisen Pojan nousevan ylös Isän luokse – –.

Ja tapahtui, että Henok näki viimeisinä aikoina päivän, jolloin Ihmisen Poika tulee asumaan maan päällä vanhurskauden vallitessa tuhannen vuoden ajan.” (Moos. 7:47, 55–56, 59, 65.)

Noin 75 vuotta ennen Kristuksen syntymää Amulek todisti: ”Katso, minä sanon teille, että minä tiedän, että Kristus on tuleva ihmislasten keskuuteen ottaakseen päällensä kansansa rikkomukset ja että hän on sovittava maailman synnit; sillä Herra Jumala on näin puhunut” (Alma 34:8).

Jeesuksella oli ainutlaatuiset edellytykset

Vain Jeesus Kristus kykeni antamaan sovitusuhrin – koska Hän oli syntynyt kuolevaisesta äidistä Mariasta ja saanut Isältään elämän voiman (ks. Joh. 5:26). Tämän elämän voiman ansiosta Hän voitti kuoleman, haudan valta oli tehty tyhjäksi ja Hänestä tuli Vapahtajamme ja Välimiehemme ja ylösnousemuksen Herra – keino, jolla pelastus ja kuolemattomuus annetaan meille kaikille. Me kaikki nousemme kuolleista ja meistä tulee kuolemattomia Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.

Jeesus sovitti auliisti perisynnin

Toisessa uskonkappaleessa sanotaan: ”Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään eivätkä Aadamin rikkomuksesta.”

Tahdonvapauttamme käyttämällä me päätämme osoittaa uskoa. Olemalla uutteria me voimme tehdä parannusta, mutta ilman sovitusta me emme pysty siihen.

Mooseksen kirjassa meille opetetaan: ”Tästä lähtien ruvettiin sanomaan laajalti kansan keskuudessa, että Jumalan Poika on sovittanut alkusyyllisyyden, niin ettei vanhempien syntejä voida panna vastattaviksi lasten päälle” (Moos. 6:54).

Toisessa Nefin kirjassa meille annetaan suurenmoinen opetus:

”Sillä koska kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, suuren Luojan armollisen suunnitelman toteuttamiseksi on oltava ylösnousemuksen voima, ja ylösnousemuksen on tultava ihmisen osaksi lankeemuksen tähden; ja lankeemus tuli rikkomuksen tähden; ja koska ihmisestä tuli langennut, hänet erotettiin pois Herran edestä.

Sen vuoksi on oltava ääretön sovitus – ellei olisi ääretöntä sovitusta, tämä katoava ei voisi pukeutua katoamattomaan. Sen vuoksi ensimmäisen tuomion, joka kohtasi ihmistä, olisi täytynyt jäädä voimaan loputtomasti. Ja jos niin, tämä liha olisi joutunut äitiinsä maahan lahoamaan ja hajoamaan ollakseen enää nousematta.” (2. Nefi 9:6–7.)

Jeesus oli ainut täydellinen olento

Opissa ja liitoissa Vapahtaja sanoo: ”Isä, katso hänen kärsimyksiään ja kuolemaansa, joka ei syntiä tehnyt ja johon sinä olit mieltynyt; katso Poikasi verta, joka vuodatettiin, hänen vertansa, jonka sinä annoit, jotta sinä itse saisit kunnian” (OL 45:4).

Jeesus oli ainoa ihminen, joka oli täydellinen ja synnitön. Vanhassa testamentissa uhraaminen tarkoitti veriuhria – vertauskuvana Herramme ja Lunastajamme uhrista ristillä sovitusuhrin täyttämiseksi. Kun muinaisissa temppeleissä annettiin veriuhreja, papit uhrasivat virheettömän karitsan, joka oli kaikin tavoin täydellinen. Vapahtajaan viitataan usein pyhissä kirjoituksissa ”Jumalan Karitsana”, koska Hän oli puhdas (ks. esim. Joh. 1:29, 36; 1. Nefi 12:6; 14:10; OL 88:106).

Pietari opetti, että meidät lunastetaan ”Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä” (1. Piet. 1:19).

Jeesus otti pois maailman synnit

Seuraavat jakeet tekevät selväksi, että sovituksellaan Vapahtaja maksoi syntiemme hinnan:

”Me kaikki olemme kulkeneet harhaan kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen, ja Herra on pannut hänen kannettavakseen meidän kaikkien pahat teot” (Moosia 14:6).

”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. – –

Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.

Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. – –

Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.” (Room. 5:8, 10–11, 19.)

”Jotta kävisi toteen, mitä on sanottu profeetta Jesajan kirjassa: – Hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme” (Matt. 8:17).

”Mutta Jumala ei lakkaa olemasta Jumala, ja armo vaatii katuvan, ja armo tulee sovituksen tähden; ja sovitus saa aikaan kuolleiden ylösnousemuksen, ja kuolleiden ylösnousemus tuo ihmiset takaisin Jumalan eteen; ja näin heidät palautetaan hänen eteensä tuomittaviksi tekojensa mukaan, lain ja oikeudenmukaisuuden mukaan. – –

Ja näin Jumala toteuttaa suuret ja iankaikkiset tarkoituksensa, jotka ovat olleet valmistettuina maailman perustamisesta asti. Ja näin tapahtuu ihmisten pelastus ja lunastus ja myös heidän tuhonsa ja kurjuutensa.” (Alma 42:23, 26.)

Jeesus kesti loppuun asti

Jeesus Kristus kesti Getsemanen koetukset, kärsimyksen, uhrauksen ja koettelemukset sekä Golgatan tuskan ristillä. Sitten Hän viimein saattoi sanoa: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30). Hän oli täyttänyt työnsä kuolevaisuudessa ja kestänyt loppuun asti saattaen näin loppuun sovitusuhrin.

Puutarhassa Hän sanoi: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39.)

Opissa ja liitoissa meille opetetaan:

”Mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa –

kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi” (OL 19:18–19).

Jeesus sanoi Isälleen: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni” (Joh. 17:4).

Sitten ristillä ”Jeesus joi viinin ja sanoi: ’Se on täytetty.’ Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:30.)

Jeesus tuli maan päälle ja säilytti jumalallisuutensa, jotta Hän kykenisi antamaan sovitusuhrin, ja kesti loppuun asti.

Muistakaa Hänet sakramentin avulla

Nykyään me muistamme Vapahtajan sovitusuhrin nauttiessamme veden ja leivän vertauskuvat – symbolit Hänen ruumiistaan ja verestään – jotka Hän asetti viimeisellä ateriallaan apostoliensa kanssa.

”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.’

Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.’” (Luuk. 22:19–20.)

Kohdassa Joh. 11:25–26 sanotaan:

”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,

eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”

Luemme myös: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51.)

”Maailma saisi elää” tarkoittaa, että se saisi iankaikkisen elämän.

Meidän pitää viikoittain valmistautua itse ja valmistaa perhettämme olemaan kelvollisia nauttimaan sakramentti ja uudistamaan liittomme katuvaisin sydämin.

Isä ja Poika rakastavat meitä

Isä lähetti Poikansa maan päälle – alentamaan itsensä – jotta Hänet voitiin ristiinnaulita ja jotta Hän voisi kokea kaiken, mitä Hänen oli koettava. Johanneksen evankeliumissa sanotaan:

”Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.’” (Joh. 14:6–7.)

”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10).

Sovitus tarkoittaa sovinnontekoa tai hyvittämistä.

Lopuksi

Jokainen, joka tulee maan päälle ja saa kuolevaisen ruumiin, nousee kuolleista, mutta meidän on tehtävä työtä vastaanottaaksemme korotuksen siunauksen uskollisuutemme, tahdonvapautemme, kuuliaisuutemme ja parannuksentekomme avulla. Armoa annetaan oikeudenmukaisesti, mikä sallii parannuksenteon.

Koska olemme päättäneet seurata Jeesusta Kristusta ja hyväksyä Hänet Lunastajanamme, me otamme Hänen nimensä päällemme kasteessa. Me alamme noudattaa kuuliaisuuden lakia. Me lupaamme muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä. Me uudistamme liittomme, kun nautimme sakramentin.

Uudistamalla liittomme me saamme lupauksen, että Hänen Henkensä on aina kanssamme. Jos sallimme Hänen Henkensä tulla elämäämme ja ohjata sitä, me voimme palata taivaallisen Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luo, mikä on Heidän onnensuunnitelmansa meitä varten – pelastussuunnitelma.