Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Tehty!
Kun pidin piispan puhutteluja yhtenä sunnuntai-iltapäivänä, minulla oli ilo istuutua puhumaan hyvän ystävän kanssa joistakin hänen kohtaamistaan haasteista. Kuunneltuani hänen huoliaan muutaman minuutin minusta tuntui, että hän tarvitsi johdonmukaisuutta pyhien kirjoitusten lukemiseen. Minulle muistutettiin myös, että hänen piispanaan minunkin pitäisi olla johdonmukaisempi pyhien kirjoitusten tutkimisessani. Se oli asia, jonka kanssa olin kamppaillut. Niinpä ehdotin, että meistä tulisi ”tilivelvollisuuskumppanit” pyrkiessämme tutkimaan niitä johdonmukaisemmin.
Joka päivä luettuamme pyhiä kirjoituksia me lähettäisimme toisillemme tekstiviestinä sanan Tehty! Tieto siitä, että toinen meistä odotti kuullakseen, oliko toinen lukenut sen päivän luettavansa vai ei, motivoi meitä kumpaakin suuresti. Jos toinen meistä unohti, tekstiviestin saaminen muistutti. Jos toinen ei lähettänyt tekstiviestiä, häntä ei vaadittu siitä tilille. Annoimme toistemme hoitaa tämän haasteen toista syyllistämättä.
Aloitimme haasteen puoli vuotta sitten, enkä muista yhtään päivää, jolloin olisimme jättäneet pyhät kirjoitukset lukematta. Tämä veli nousi paasto- ja todistuskokouksessa muutama kuukausi sitten lausumaan todistuksensa siitä myönteisestä vaikutuksesta, joka päivittäisellä pyhien kirjoitusten tutkimisella on häneen ja hänen perheeseensä.
Olen kiitollinen tästä veljestä ja hänen ystävyydestään sekä hänen päivittäisistä tekstiviesteistään. Olen nähnyt, kuinka tekniikka, kun sitä käytetään oikein, voi rikastaa elämäämme. Olen myös kiitollinen pyhistä kirjoituksista ja siitä, kuinka ne todistavat Kristuksesta. Tiedän, että Vapahtajan sovitusuhrin ansiosta jokainen meistä voi palata jonakin päivänä elämään Hänen kanssaan.