Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Pelastettu eteisaulassa
Kuvitus Allen Garns
Aviomieheni joutuu usein olemaan työssä sunnuntaisin, joten minun vastuullani on silloin viedä neljä poikaamme yksin kirkkoon. Eräänä tiettynä sunnuntaina sakramenttikokouksessa kaksi taaperoikäistäni olivat koko ajan napit vastakkain. Jos sain toisen kiinnostumaan jostakin kirjasta, hänen veljensä halusi sen. Kokeilin pikkupurtavia, leluja ja värityskirjoja, mutta mikään ei auttanut. Olin pulassa poikieni kanssa, jotka eivät kerta kaikkiaan tuntuneet pystyvän istumaan hiljaa yhtä tuntia.
Vedin laukustani pienen lelun ja ojensin sen yksivuotiaalleni. Kolmivuotias Tyson alkoi oitis kiljua ja tarttui pikkuveljeensä yrittäen ottaa lelun itselleen. Häpeissäni kannoin kaksi kiljuvaa, tappelevaa pikkupoikaa eteisaulaan.
Kasvoni kastuivat heti kuumista kyynelistä. Miksi tämän piti olla niin vaikeaa? Enkö tehnyt juuri sitä, mitä taivaallinen Isä halusi minun tekevän, tuomalla perheeni kirkkoon? Mutta en pystynyt siihen enää. Oli uuvuttavaa ja noloa taistella poikieni kanssa koko sakramenttikokouksen ajan yksin joka viikko. En halunnut enää ikinä tulla takaisin.
Ehdin istua näissä ajatuksissa noin 15 sekuntia, ja sitten sisar, jota tuskin tunsin, tuli perässäni eteisaulaan. Hänen nimensä oli sisar Beus. Hän istui yleensä yksin, koska hänen aviomiehensä palveli piispakunnassa ja hänen lapsensa olivat aikuisia. Hän sanoi: ”Olet aina täällä yksin! Huomaan, että yrität todella kovasti. Voisiko Tyson istua minun kanssani?” En onnistunut edes muodostamaan vastausta! Nyökkäsin vain, kun hän tarttui Tysonia kädestä ja johdatti pojan, joka oli nyt rauhallinen ja iloinen, takaisin kappelisaliin.
Pyyhin kyyneleeni, nostin pienokoiseni syliini ja kävelin nöyrästi takaisin kappelisaliin nauttimaan loppukokouksesta rauhassa.
Kun seuraavana sunnuntaina menimme sakramenttikokoukseen, Tyson etsi uuden ystävänsä. Iltaisin hän rukoili: ”Kiitos, taivaan Isä, sisar Beusista. Minä tykkään hänestä tosi paljon!”
Siitä on yli kolme vuotta, ja yhä Tyson etsii usein kappelisalista sisar Beusin. Viime vuonna sisar Beus kutsuttiin Tysonin opettajaksi Alkeisyhdistykseen. Tyson oli maailman onnellisin pikkupoika.
Olen hyvin kiitollinen sisar Beusista ja hänen halukkuudestaan rakastaa ja palvella muita. Tiedän, että me voimme siunata muiden elämää, kun palvelemme kuten Vapahtaja palveli.