Kirjat unohtuivat, muistin todistuksen
Kirjoittaja asuu Cagayanissa Filippiineillä.
Kaikki katsoivat minua. Pystyisinkö puolustamaan kirkkoa pelkällä yksinkertaisella todistuksellani?
Yhtenä vuonna minulla oli tavoite kehittää hengellistä oppimistani. Kannoin kirkon kirjoja, lehtisiä, oppikirjoja ja pyhät kirjoitukset kaikkialle, myös kouluun, koska tunsin Jumalan sanojen nälkää. Mutta ponnisteluni hidastuivat, kun minulle tuli kiire opiskella erästä koetta varten.
Yhtenä päivänä opettajamme johti keskustelua, jossa hän pyysi kaikkia huoneessa olevia oppilaita, jotka eivät olleet katolisia, nousemaan ylös. Olin ainoa myöhempien aikojen pyhä luokassa. Myös kuusi muuta oppilasta nousi seisomaan.
Sitten meiltä kysyttiin: Mihin kirkkoon kuulut? Kuka oli sen perustaja? Kuinka kirkkonne perustettiin?
Olin viimeisenä vuorossa. Minua pelotti, kun tajusin, etten ollut tuonut mukanani kirkon kirjojani, mutta yritin muistaa ne asiat, joita olin opiskellut. Mieleeni tuli eräs Raamatun kohta:
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Sananl. 3:5–6.)
Seisoin luokan edessä rohkeana ja unohdin pelkoni. Ilmoitin, että olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Kerroin nuoresta pojasta, Joseph Smithistä, joka näki Jumalan. Tunsin palavan tunteen rinnassani, ja silmistäni vieri kyyneliä. Kerroin, että kirkko oli perustettu 6. huhtikuuta 1830, ja todistin, että Jumala oli kutsunut profeetan ja että pappeus oli palautettu. Todistin, että tiesin kaiken tämän olevan totta.
Monet evankeliumin tutkimiseen käytetyt tunnit olivat olleet vaivan arvoisia. Ne olivat auttaneet minua puolustamaan uskoani ja kertomaan evankeliumista. Tunsin ylpeyttä, kun useita viikkoja myöhemmin neljä luokkatovereistani tuli mukanani kirkkoon.
Tuo kokemus opetti minulle todistuksen tärkeyden. Alkuun mietin, miksi Herra ei ollut kehottanut minua ottamaan kirjojani mukaan sinä päivänä. Ne olisivat auttaneet minua vastaamaan esitettyihin kysymyksiin täydellisesti. Mutta sitten ymmärsin, ettei meidän tarvitse osata ulkoa kaikkea kirkkoa koskevaa aineistoa eikä tukeutua lähdeteoksiin – meidän tulee tutkia evankeliumia, elää sen mukaan ja kertoa siitä tukeutuen Pyhään Henkeen. Minulla ei ehkä ollut kirjojani, mutta minulla oli todistus.