Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ja totuuksia ruumiista

David A. Edwards

kirkon lehdet

Ylösnousemuksellaan Jeesus Kristus opetti meille merkittäviä totuuksia ruumiista.

”Jeesus – – sanoi: ’Se on täytetty’. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:30.) Tuolla hetkellä Jeesuksen Kristuksen henki lähti Hänen ruumiistaan – ruumiista, joka oli kestänyt kärsimystä, jotta Hän voisi sovittaa kaikkien ihmisten synnit ja auttaa heitä heidän vaivoissaan (ks. Alma 7:12–13). Tuo ruumis, nyt tyhjä astia, otettiin alas ristiltä, kiedottiin pellavavaatteeseen ja asetettiin lopulta hautaan. Kolmantena päivänä naiset lähestyivät hautaa hoitaakseen tuon ruumiin hautajaisvalmistelut päätökseen.

Mutta ruumis oli poissa.

Tyhjän haudan löytäminen oli vasta alku. Magdalan Maria, apostolit ja monet muut näkivät myöhemmin jotakin ihmeellistä: ylösnousseen, täydelliseksi tehdyn Jeesuksen Kristuksen käsin kosketeltavana, ihmisen muodossa.

Vapahtaja varmisti, että ne, jotka näkivät Hänet Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, käsittivät täysin, millainen ruumis Hänellä oli. Hän esimerkiksi kehotti apostolejaan koskettamaan ruumistaan, jotta he voisivat itse varmistua, että Hän oli fyysinen olento eikä aave (ks. Luuk. 24:36–40).¹ Hän jopa aterioi heidän kanssaan (ks. Luuk. 24:42–43).

Kun apostolit sitten täyttivät tehtäväänsä saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, he kohtasivat vastustusta ja vainoa, josta osa johtui siitä, että he opettivat Jeesuksen Kristuksen nousseen kuolleista ja koko ihmiskunnan sen johdosta nousevan kuolleista (ks. Ap. t. 4:1–3).

Nykyään Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on aivan yhtä keskeisellä sijalla Hänen kirkkonsa maailmalle julistamassa sanomassa kuin se oli tuohon aikaan. Joseph Smith onkin sanonut: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”²

Ylösnousemus vastaa osaltaan perustavaa laatua oleviin kysymyksiin siitä, millainen Jumala on, millaisia me olemme ja mikä on suhteemme Jumalaan, mikä on tämän elämän tarkoitus ja mikä on Jeesukseen Kristukseen kohdistuva toivomme. Seuraavassa on joitakin totuuksia, joita Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus tähdentää.

Taivaallisella Isällä on kirkastettu ruumis

Sillä ajatuksella, että Jumala on ihmisen muotoinen, on epäilemättä juurensa Raamatussa³ samoin kuin ihmisten yleisessä käsityksessä asiasta, mutta monet teologiset ja uskonnollisfilosofiset perinteet ovat korvanneet sen sellaisella Jumalalla, ”joka on vailla ruumista, ruumiinosia tai tunteita”⁴, koska tämän näkemyksen mukaan ruumis (ja materia ylipäätään) on pahaa tai epätodellista, kun taas henki, mieli tai ajatukset ovat ylimmän olennon tai todellisuuden todellinen aines.

Kuinka suurenmoisen yksinkertaista ja käänteentekevää olikaan siis, että saimme tietää, millainen Jumala on, Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen avulla.

Palvelutyössään Vapahtaja sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Tämä piti vieläkin enemmän paikkansa Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, kun Hänellä oli täydelliseksi tehty, kuolematon ruumis, mikä osoitti, että ”Isällä on liha- ja luuruumis, yhtä käsinkosketeltava kuin ihmisen; Pojalla myös” (OL 130:22).

Näin siis ilmoitettiin, millainen taivaallinen Isä on fyysiseltä olemukseltaan. Joseph Smith selittikin myöhemmin: ”Se, mikä on ilman ruumista tai ruumiinosia, ei ole mitään. Taivaassa ei ole muuta Jumalaa kuin se Jumala, jolla on lihaa ja luita.”⁵

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on ilmaissut sen näin: ”Jos fyysinen ruumis ei ole Jumalalle tarpeellinen eikä haluttava, niin miksi ihmiskunnan Lunastaja lunasti oman ruumiinsa, lunastaen sen kuoleman otteesta ja haudasta taaten sen, ettei sitä koskaan erotettaisi Hänen hengestään ajassa tai iankaikkisuudessa? Jokainen, joka hylkää ajatuksen Jumalasta, jolla on ruumis, hylkää sekä kuolevaisen että ylösnousseen Kristuksen.”⁶

Taivaallinen Isä on kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaikkia rakastava

Myös taivaallisen Isän luonteen ylivoimaiset ominaisuudet käyvät ilmi nimenomaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen ansiosta. Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista onkin sanonut: ”Koska Kristuksen ylösnousemus on todella tapahtunut, epäilykset Isän Jumalan – joka antoi ainosyntyisen Poikansa maailman lunastamiseksi – kaikkivoipaisuudesta, kaikkitietävyydestä ja hyväntahtoisuudesta ovat perusteettomia.”⁷

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus osoittaa todeksi Jumalan voiman, tiedon ja hyvyyden, mikä todistaa taivaallisen Isän suunnitelman viisaudesta ja rakkaudesta sekä Hänen (ja Hänen Poikansa) kyvystä toteuttaa se.

Me olemme Jumalan lapsia

Kuten Raamatussa meille opetetaan, meidät luotiin ”Jumalan kuvaksi – –, mieheksi ja naiseksi” (1. Moos. 1:27). Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus vahvisti edelleen tätä totuutta. Itse asiassa juuri ylösnousemuksensa hetkellä Jeesus Kristus tähdensi suhdettamme taivaalliseen Isään sanomalla: ”Minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo” (Joh. 20:17, kursivointi lisätty).

Vapahtaja toi ilmi, että Jumala ja ihmiskunta ovat oleelliselta olemukseltaan toistensa kaltaisia. Ruumiimme on perusmuodoltaan samanlainen kuin henkemme⁸, ja henkemme luotiin Jumalan kuvaksi, koska sellainen on isän ja lapsen välinen suhde.

Ruumis on kaiken mahdollistava ja jalostava lahja

Ylösnousemuksellaan Vapahtaja osoitti meille, että fyysinen, ruumiillinen olemassaolo on olennainen osa Jumalan ja Hänen lastensa iankaikkista olemusta. Kuten Herra ilmoitti Joseph Smithille: ”Aineet ovat iankaikkisia, ja henki ja aine erottamattomasti yhteen liitettyinä saavat ilon täyteyden” (OL 93:33). Tämä erottamaton yhteen liittäminen yhdistää hengen ja fyysisen materian niin että ne ovat yksi kuolematon, katoamaton, loistava ja täydellinen ruumis – ainoanlainen ruumis, joka kykenee vastaanottamaan Jumalalla olevan ilon täyteyden.

Sitä vastoin kuolleet, jotka ovat ensin saaneet fyysisen ruumiin ja sitten joutuneet siitä eroon mennessään henkimaailmaan, pitävät ”henkensä – – eroa ruumiista vankeutena” (OL 138:50; ks. myös OL 45:17).

Myös kuolevainen ruumiimme on olennainen osa taivaallisen Isämme suunnitelmaa ja jumalallinen lahja. Kun kuolevaisuutta edeltävä henkemme tulee tähän maanpäälliseen elämään, sille ”annetaan lisää” (Abr. 3:26) eli ruumis. Profeetta Joseph Smith opettikin: ”Tulimme tänne maan päälle, jotta saisimme ruumiin ja voisimme esittää sen puhtaana Jumalan edessä selestisessä valtakunnassa. Suuri onnen periaate rakentuu sille seikalle, että meillä on ruumis. Paholaisella ei ole ruumista, ja siinä on hänen rangaistuksensa.”⁹

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista onkin opettanut: ”Fyysisen ruumiimme ansiosta meidän on mahdollista saada monipuolisia, syviä ja voimakkaita kokemuksia, joita emme yksinkertaisesti kyenneet saamaan kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossamme. Näin siis fyysinen ruumiimme vahvistaa suhdettamme muihin ihmisiin, kykyämme tunnistaa totuus ja toimia sen mukaan sekä kykyämme noudattaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita ja toimituksia. Kuolevaisuuden koulussa me koemme hellyyttä, rakkautta, ystävällisyyttä, onnea, surua, pettymystä, tuskaa ja jopa fyysisten rajoitusten tuomia haasteita tavoilla, jotka valmistavat meitä iankaikkisuuteen. – – Yksinkertaisesti sanottuna on läksyjä, jotka meidän on opittava, ja kokemuksia, jotka meidän on saatava, kuten pyhissä kirjoituksissa kuvataan, ’lihan mukaan’ (1. Nefi 19:6; Alma 7:12–13).”¹⁰

Lisäksi profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Kaikilla olennoilla, joilla on ruumis, on valta niiden yli, joilla ei ole ruumista.”¹¹ Saatana voi vietellä meitä mutta hän ei voi pakottaa. ”Paholaisella ei ole minkäänlaista valtaa meihin, ellemme salli sitä hänelle.”¹²

Viime kädessä täydelliseksi tehdyn, ylösnousseen ruumiin lahja auttaa meitä pääsemään Saatanan vallasta ainiaaksi. Jos ylösnousemusta ei olisi, niin ”meidän henkemme täytyisi joutua [Perkeleen] alaisuuteen – – ollakseen enää nousematta. Ja meidän henkemme [täytyisi] tulla hänen kaltaisekseen ja meistä [täytyisi] tulla riivaajia, Perkeleen enkeleitä, niin että [joutuisimme] suljetuiksi pois Jumalamme edestä ja jäämään valheiden isän luo, kurjuuteen niin kuin hänkin.” (2. Nefi 9:8–9.)

Henki ja ruumis eivät ole vihollisia

Vaikka henki ja ruumis ovat erilaisia, ne eivät kuulu kahteen täysin erilaiseen ja sovittamattomaan todellisuuteen. Kuten Joseph Smith sai tietää: ”Aineetonta ainetta ei ole olemassa. Kaikki henki on ainetta, mutta se on hienompaa tai puhtaampaa, ja se voidaan havaita vain puhtaammin silmin; me emme voi nähdä sitä, mutta kun ruumiimme on puhdistettu, me näemme, että se on kokonaan ainetta.” (OL 131:7–8.)

Kirkastetussa, ylösnousseessa tilassaan Jeesus Kristus edustaa hengen ja ruumiin täydellistä ykseyttä havainnollistaen meille, että ”henki ja ruumis ovat ihmisen sielu” (OL 88:15). Tässä elämässä me pyrimme saamaan hengellisen mielen emmekä lihallista mieltä (ks. 2. Nefi 9:39), riisumaan päältämme luonnollisen ihmisen (ks. Moosia 3:19) ja hillitsemään kaikki intohimomme (ks. Alma 38:12). Mutta se ei tarkoita, että henki ja ruumis ovat vihollisia. Kuten Jeesus Kristus meille osoitti, ruumista ei tule halveksia tai palvoa vaan sitä tulee hallita ja harjaannuttaa.

Elämisellä kuolevaisessa ruumiissa on merkittävä tarkoitus

Näkemys siitä, että tämä elämä on koetus, on järkeenkäyvempi, kun mietimme, mitä tiedämme elämästämme ennen tätä elämää ja tämän elämän jälkeen. Me elimme henkinä ennen kuin tulimme maan päälle, ja taivaallisen Isän tarkoituksena on, että meistä tulee Hänen kaltaisiaan ja että elämme ikuisesti kuolemattomassa, fyysisessä ruumiissa. Nämä totuudet tarkoittavat sitä, että koetusaikamme tässä kuolevaisessa ruumiissa ei ole sattumanvaraista vaan sillä on todellinen tarkoitus ja merkitys.

Vanhin Christofferson onkin selittänyt: ”Valinnoillamme me osoittaisimme Jumalalle (ja itsellemme) sitoutumisemme ja kykymme elää Hänen selestisen lakinsa mukaan, kun olisimme poissa Hänen luotaan ja meillä olisi fyysinen ruumis kaikkine voimineen, haluineen ja intohimoineen. Osaisimmeko me pitää kurissa lihan, jotta siitä tulisi hengen alamainen eikä sen hallitsija? Voitaisiinko meille uskoa sekä ajassa että iankaikkisuudessa jumalisia voimia, myös voima luoda elämää? Voittaisimmeko me itse kukin pahan? Niille, jotka niin tekisivät, annettaisiin lisää kirkkautta heidän päänsä päälle aina ja ikuisesti [ks. Abr. 3:26] – hyvin merkittävänä osana sitä kirkkautta olisi ylösnoussut, kuolematon ja kirkastettu fyysinen ruumis.”¹³

Kokemuksemme nykyisessä ruumiissamme, myös suhteemme toisiimme, ovat merkityksellisiä, koska ne muistuttavat sitä, mikä on tulossa. Joseph Smith saikin tietää: ”Tämä sama yhteisyys, joka vallitsee meidän keskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessamme siellä, mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus, jota kirkkautta meillä ei nyt ole” (OL 130:2).

Meillä on toivo Jeesuksessa Kristuksessa

Tyhjän haudan näkemisestä asti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on tuonut toivoa, koska me näemme Hänen ylösnousemuksessaan oman tulevaisuutemme, jolloin ”kaikki [meidän menetyksemme] korvataan [meille] – – edellyttäen, että [pysymme] uskollisina”¹⁴.

Vapahtajan varhaiset apostolit pystyivät esittämään rohkean todistuksen Hänen ylösnousemuksestaan, koska he olivat nähneet Hänen ruumiinsa ja tunnustelleet sitä. Mutta siihen liittyi paljon enemmänkin. Aivan kuten Jeesus Kristus oli parantanut ruumiin vaivoja osoittaakseen, että Hänellä oli voima antaa anteeksi syntejä (ks. Luuk. 5:23–25), Hänen ylösnousemuksestaan – käsinkosketeltavana todisteena Hänen voimastaan voittaa fyysinen kuolema – tuli Hänen seuraajilleen vakuutus Hänen voimastaan voittaa hengellinen kuolema. Lupauksista, jotka Hän antoi opetuksissaan – syntien anteeksianto, rauha tässä elämässä, iankaikkinen elämä Isän valtakunnassa – tuli todellisia, ja apostolien uskosta tuli horjumaton.

”Ellei Kristusta ole herätetty, [meidän uskomme] on pohjaa vailla” (1. Kor. 15:17). Mutta koska Hän todella nousi kuolleista, meillä voi olla ”toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta [tulla] herätetyiksi iankaikkiseen elämään, ja tätä [meidän uskomme] tähden häneen, lupauksen mukaisesti” (Moroni 7:41).

Eläessään kuolevaisuudessa Jeesus Kristus kutsui ihmisiä seuraamaan Häntä. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen päämäärä selkiytyi entisestään. Jos me omaksumme itsellemme ”selestisen hengen” olemalla kuuliaisia evankeliumin laeille ja toimituksille, me voimme saada ”saman ruumiin, joka oli luonnollinen ruumis” ja tulla ”eläviksi osalla selestistä kirkkautta [ja saada] silloin sitä, vieläpä täyteyden” (OL 88:28–29). Hän on viitoittanut tien. Hän on tie. Hänen voimastaan – Hänen sovituksensa ja ylösnousemuksensa ansiosta – tuo selestinen täyteys on mahdollinen, ja siihen sisältyy ilon täyteys ylösnousseessa ruumiissa.