Ikääntyminen uskollisena

Iloa myöhemmistä vuosista

Scott Edgar

Ikääntyminen voi olla upeaa edistymisen ja kasvun aikaa.

Ikääntymisen myötä olen käsittänyt, että elämäni on muuttumassa. Vaikka haluan yhä olla tekemisissä perheeni ja kirkon kanssa, en ole enää fyysisesti yhtä aktiivinen kuin ennen, ja kaikki tuntuu kulkevan eteenpäin hienosti, olin minä sitten mukana tai en.

Mutta olen oppinut muutakin: Tämä elämänvaihe ei ole hassumpaa. Epäilemättä siihen kuuluu kipuja ja kolotuksia ja muita haasteita, mutta ikääntyminen on osa luonnollista elämän kulkua, ja tämä vaihe tuo mukanaan uusia ja antoisia mahdollisuuksia. Saan lohtua tiedosta, että perhe ja ystävät rakastavat minua. Luotan siihen, että kirkossa minua yhä arvostetaan. Ja mikä tärkeintä, tiedän varmemmin kuin koskaan, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta.

Muutosten hyväksyminen

On selvää, ettei elämä pysy paikallaan. Se on dynaamista. Vaikka emme siis ehkä haluakaan olosuhteidemme tai ihmissuhteidemme muuttuvan, muutoksia silti tapahtuu. Kuten pyhissä kirjoituksissa kauniisti sanotaan:

”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta – –.

Kaiken on [Jumala] alun alkaen tehnyt hyväksi.” (Saarn. 3:1–2, 11.)

Olemme ehkä tottuneet siihen, miten asiat ovat olleet, ja on ymmärrettävää kaivata aiempia aikoja. Mutta me voimme myös luottaa siihen, että meillä on vielä lisää opittavaa, kun kuljemme eteenpäin tätä onnellisuuden polkua. Se, kuinka sopeudumme muutoksiin ja tulemme toimeen niiden kanssa, määrää kasvumme näinä myöhempinä vuosina. Kun hyväksymme muutokset emmekä taistele niitä vastaan, me vapaudumme huomaamaan uusia mahdollisuuksia ja ymmärtämään uusia asioita.

Olen huomannut, että kun yritän jatkuvasti seurata Jeesusta Kristusta, lähestyn Häntä keinoilla, joita minulla ei ollut nuorempana. Oman maanpäällisen elämänsä pohjalta Kristus ymmärtää, miltä tuntuu lähestyä kuolevaisen elämän loppua (ks. Matt. 16:21). Ja tavalla, jota emme täysin ymmärrä, Hän tietää sovituksensa ansiosta täydellisesti, miltä nimenomaan meistä tuntuu. Voimme pyytää Häneltä apua tullaksemme sellaisiksi, jollaisiksi Hän haluaa meidän tulevan meille jäljellä olevana aikana (ks. Moroni 7:48).

Palveleminen jatkuu

Olimmepa kuinka vanhoja tahansa, voimme yhä joka päivä etsiä palvelumahdollisuuksia, jotka auttavat meitä valmistautumaan palvelemisen jatkumiseen tämän elämän jälkeen. Presidentti George Albert Smith (1870–1951) opetti kerran: ”Me emme ole täällä tuhlaamassa tämän elämän aikaa ja siirry sitten korotuksen piiriin, vaan olemme täällä tullaksemme päivä päivältä kelvollisemmiksi niihin tehtäviin, jotka Isämme odottaa meidän täyttävän tuonpuoleisessa.”¹

Kun vanhenemme, nämä ”kelvolliseksi tekevät” kokemukset käyvät erilaisiksi kuin mitä ne ovat olleet aiemmin. Olen seurannut, miten nuoremmat miehet astuvat rooleihinsa ja täyttävät monia tehtäviä, joita minä ennen suoritin. Lapsillani on oma kiireinen elämänsä ja perhehaasteita, ja minä olen vähemmän mukana. Voin kuitenkin luottaa siihen, että jos edelleen autan muita kaikin minulle mahdollisin keinoin, nämä kokemukset opettavat ja hiovat minua edelleen Jumalan suunnitelman mukaisesti.

Siunauksia ja kysymyksiä

Mitä siunauksia olet huomannut vanhenemisessa? Olen luetellut alla muutamia huomaamiani. Olen myös esittänyt muutamia kysymyksiä mietittäväksi meille ikäihmisille, vaikka oletankin, että ne voivat oikeastaan soveltua kaikkiin.

Todistan, että meistä jokainen voi päättää keskittyä siihen, mikä on tärkeintä, kun seuraamme Jeesusta Kristusta läpi antoisien seniorivuosien.

Ikääntyminen on siunannut minua näillä:

suurempi tietoisuus siitä, mitä ympärilläni on ja tapahtuu
enemmän rauhallista aikaa lukea pyhiä kirjoituksia, pohdiskella ja rukoilla
herkkyys Hengen innoitukselle
ajoittaiset perhetapaamiset, jotka ovat erityisen suloisia
ystävällisempiä tunteita muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan
kiinnostus sukututkimus- ja temppelityötä kohtaan
vähemmän kiusauksia rikkoa käskyjä.

Kysy itseltäsi: ”Kuinka voin…”

palvella kirkkoani ja perhettäni merkityksellisin tavoin?
päästä lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta?
vaikuttaa muihin hyvällä tavalla?
seisoa tahrattomana Jumalan edessä, kun tapaan Hänet jälleen?