Naiset ja liiton voima

Jean B. Bingham

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Me voimme riemuita etuoikeuksista ja voimasta, joita saamme pappeuden ansiosta.

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että taivaat ovat aivan yhtä avoinna naisille, joille suodaan Jumalan voimaa, jota virtaa heidän pappeuden liitoistaan, kuin ne ovat miehille, jotka ovat pappeudenhaltijoita.

”Rukoilen, että tämä totuus painuu teidän jokaisen sydämeen, koska uskon, että se muuttaa teidän elämänne”, hän sanoi. ”Haluan jättää teille siunauksen, että voitte ymmärtää pappeuden voimaa, joka teille on suotu, ja että kasvatatte sitä voimaa osoittamalla uskoanne Herraan ja Hänen voimaansa.”

Presidentti Nelson kutsui kirkon naisia ”tutkimaan rukoillen” pappeuden voimaa ja ”ottamaan selville, mitä Pyhä Henki opettaa” meille. Minusta on mahtavaa, että elävä profeettamme on kutsunut meitä jokaista oppimaan ja saamaan ilmoitusta sekä ymmärtämään ja käyttämään meille suotua voimaa.¹

Olen kokenut monia kertoja elämäni aikana niitä luvattuja siunauksia, joita tulee, kun seuraa profeettojen neuvoja. Tämä kutsu on aivan samanlainen. Kun ajattelin presidentti Nelsonin kutsua, mieleni kääntyi heti temppeliin – paikkaan, jossa olen saanut pappeuden voimaa – ja lahjaan, joka se voima on ollut läpi elämäni. Minulta on kestänyt vuosia käsittää, kuinka tuo voima ilmenee elämässäni.

Pappeuden voima – paljolti samoin kuin Pyhän Hengen lahja – tulee rakastavalta taivaalliselta Isältämme ja henkilökohtaisen vanhurskautemme pohjalta. Pitäessämme liitot Herran kanssa meillä on mahdollisuus saada ilmoitusta elämäämme, perhettämme, työtämme, opiskeluamme varten – kaikkea sitä varten, johon tarvitsemme johdatusta. Ei ole mitään sellaista, mikä olisi tärkeää meille, mutta vähäpätöistä Herralle. Ja kun kutsumme Hengen olemaan kanssamme, me voimme Pyhän Hengen johdatuksen avulla oppia paremmin ymmärtämään pappeuden voimaa.

Mitä enemmän olen oppinut pappeuden voimasta henkilökohtaisen opiskelun ja kokemuksen avulla, sitä paremmin ymmärrän, kuinka merkityksellinen se on elämämme kaikilla osa-alueilla. Pappeuden voima auttaa meitä saamaan ilmoitusta päivittäisiin haasteisiimme.

Koska kirkon tehtävissäni palvelen pappeuden valtuudella, jonka minulle on antanut henkilö, jolla on avaimet, niin on ollut lukuisia kertoja, jolloin minulle on annettu ajatuksia tai sanoja, jotka ovat juuri sitä, mitä jonkun nuoren naisen tai Apuyhdistyksen sisaren tai Alkeisyhdistyksen lapsen on tarpeen kuulla. Tiedän, että ne sanat ovat tulleet sen pappeuden valtuuden ansiosta, joka minulle annettiin, kun minut erotettiin siihen tehtävään.

Avioliitossa, kuten missä tahansa suhteessa, ihmiset käyvät läpi oppimisen ja kasvamisen kausia ja vaiheita. Olen oppinut, että kun muistan, kuka aviomieheni on, kuka itse olen ja mitä meidän on määrä tehdä yhdessä Jumalan lapsina, se on muuttanut sydämeni. Se, että meidät on sinetöity yhteen pappeuden valtuudella, on antanut meille kummallekin voimaa ja kannustusta olla enemmän yhtä. Kun Vapahtaja sanoi: ”Ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27), Hän ei tarkoittanut ainoastaan kirkon tilaisuuksia. Hän tarkoittaa myös perhesuhteitamme.

Muistan, miten äitinä kannoin huolta eräästä nuoresta aikuisesta lapsestani, joka teki sellaista, mikä ei ymmärrykseni mukaan tekisi häntä onnelliseksi. Olimme sopineet, että keskustelisimme huolenaiheestani, ja olimme sopineet tietyn ajankohdan. Ennen sovittua puheluaikaamme olin saanut saarnani valmiiksi. Tiesin täsmälleen, mitä sanoisin. Rukoilin, että Henki olisi kanssani. Se, mitä suustani tuli ulos keskustelumme alusta asti ja koko puhelun mittaan, oli aivan muuta kuin mitä olin suunnitellut sanovani. Mutta se oli täsmälleen sitä, mitä tämä lapsi tarvitsi. Pyhän Hengen lahjan avulla sydämet pehmenivät ja löytyi parempi ratkaisu. Tämä osoittaa, kuinka pappeuden voima toimii elämässämme.

Liian usein naiset vertaavat itseään muihin. Mutta kenestäkään meistä ei tunnu hyvältä, kun vertaamme itseämme muihin. Jokaisella naisella on ainutlaatuinen yhdistelmä kykyjä ja taitoja, ja ne kaikki ovat Jumalan antamia lahjoja. Se seikka, että te ja minä emme ole samanlaisia – tai että ketkään naiset eivät ole samanlaisia – ei vähennä tai lisää arvoamme. Meidän pitää löytää lahjamme ja kehittää niitä, muistaa, kuka on antanut ne meille, ja sitten käyttää niitä Hänen tarkoituksiinsa. Kun käytämme lahjojamme muiden siunaukseksi, me koemme pappeuden voimaa elämässämme.

Minulla on ollut etuoikeus tavata hyvin monia merkittäviä naisia, jotka teoillaan osoittavat uskoa ja voimaa. Naiset antavat itsestään taidoillaan ja kyvyillään uskomattomin ja moninaisin tavoin. Heillä on valtava vaikutus kaikkien heidän ympärillään olevien elämään – perheessään, työpaikallaan, kirkossa, koulussa tai missä tahansa muualla he viettävätkin aikaansa.

Yksi asia, jonka olen oppinut pappeudesta, on se, että toimimme parhaiten, kun toimimme keskinäisen riippuvuuden pohjalta. Niin Herra on suunnitellut sen. Se on jumalallinen malli. Meidän ei tarvitse kilpailla, koska kaikkia niitä erilaisia lahjoja, taitoja ja kykyjä tarvitaan – sekä miehiltä että naisilta. Herra ohjaa meitä lempeästi tätä polkua pitkin, jotta me kaikki voimme ymmärtää paremmin, kuinka työskennellä yhdessä ja kuinka arvostaa toinen toisemme panosta. Se todellakin on paras tapa tehdä Hänen työtään.

Naisten ei tarvitse odottaa sitä, että joku kertoo heille, mitä tehdä heidän lahjoillaan, kyvyillään ja voimallaan. Meillä on kyky saada ilmoitusta itseämme varten. Meidän ei pidä odottaa sitä, että olisimme toiminnan kohteena. Me tarvitsemme rohkeutta toimia saamamme ilmoituksen pohjalta. Innoituksen etsiminen ja toimiminen tuon hengellisen johdatuksen mukaan on todiste siitä, että me ammennamme siitä pappeuden voimasta, joka meille on luvattu kun pidämme Jumalan kanssa tekemämme liitot.

Kuten presidentti Nelson on opettanut: ”Mikä voisi mitenkään olla innostavampaa kuin pyrkiä Hengen avulla ymmärtämään Jumalan voimaa – pappeuden voimaa?” Hän on luvannut: ”Kun ymmärryksenne kasvaa ja kun osoitatte uskoa Herraan ja Hänen pappeutensa voimaan, niin te saatte entistä suuremman kyvyn hyödyntää tätä hengellistä aarretta, jonka Herra on suonut.”² Minä tiedän, että nämä meidän elävän profeettamme antamat lupaukset ovat varmoja.