Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Kuinka auttaa läheisiä kohtaamaan uskoa koskevia kysymyksiä ja epäilyksiä

Denya Palmer

huoltotyö- ja omavaraisuuspalvelut

Uskoa koskevien kysymysten ja epäilysten kohtaaminen voi olla haastavaa. Seuraavassa on vinkkejä, joiden avulla voit tukea läheisiäsi vaikeuksien läpi.

Kun olin eräänä iltana ajamassa töistä kotiin, ystäväni soitti minulle ja kysyi, mitä kuuluu. Tämä toi pintaan kaikenlaisia tuntemuksia. Eräät kysymykset olivat vaivanneet minua jo jonkin aikaa. Tietyt asiat kirkossa eivät tuntuneet minusta ymmärrettäviltä. Tunsin turhautuneisuutta siitä, etten ollut saanut kysymyksiini selkeitä vastauksia. Vaikka en olekaan perusluonteeltani kiukkuinen, niin tunsin suuttumusta ja olin poissa tolaltani. Olin painiskellut näiden kysymysteni parissa jo jonkin aikaa enkä tiennyt, mitä tehdä.

Kun pääsin kotipihaan, vuodatin ystävälleni kaiken. Kerroin hänelle kysymyksistä, jotka vaivasivat minua, ja siitä, miltä minusta tuntui. Keskustelumme jälkeen minulla oli paljon parempi olo. Parempi olo ei johtunut siitä, että ystäväni olisi vastannut kaikkiin kysymyksiini, sillä hänellä ei ollut vastauksia. Sen sijaan hän oli halukas ihan vain kuuntelemaan minua. Hän hyväksyi tuntemukseni ja auttoi minua oivaltamaan, etten ole ainoa, jolla on kysymyksiä. Kysymysten pohtiminen ei tarkoittanut, että uskoni olisi heikko. Epävarmuuden tunteet ovat ihan normaaleja.

Se, että mieleen tulee kysymyksiä evankeliumin suhteen, voi olla haastava ja elämää ravisteleva kokemus. Myös läheisen tukeminen hänen kulkiessaan tämän prosessin läpi voi olla kivuliasta ja hämmentävää. Hän saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi tai ajatella, että hän on ainoa, joka on koskaan paininut kysymysten parissa.

Voit kuitenkin auttaa läheistäsi ja osoittaa hänelle, ettei hän ole ulkopuolinen eikä yksin epävarmuuden aikoina.

Miten voit auttaa kysymysten kanssa kamppailevaa ystävää

Kun ystävä tai läheinen kamppailee kysymysten, epäilysten tai epäuskon kanssa, me haluamme tehdä kaikkemme auttaaksemme häntä. Voi olla kuitenkin vaikea tietää, mikä on todella avuksi. Tässä on muutamia ideoita, joiden avulla voit tukea läheisiäsi:

Anna Hengen opastaa sinua. Rukoile, että tietäisit miten auttaa ja mitä sanoa, ja luota sitten Herraan.
Osoita myötätuntoa. Pyydä ystävääsi kertomaan tarkemmin kokemuksestaan ja kuuntele, jotta voit ymmärtää häntä. Myönnä, että tällainen kokemus on haastava, ja kerro, että olet valmis auttamaan kaikin mahdollisin keinoin.
Ole yksinkertaisesti läsnä. Kenties läheisesi tarvitsee vain sitä, että olet hyvä kuuntelija ja myötätuntoinen ystävä, joka ei tuomitse suoralta kädeltä.
Muista, että sinun vastuullasi ei ole korjata tai ratkaista läheisesi vaikeuksia. Voit kuunnella ja antaa tukea – mutta tämä on hänen matkansa, ei sinun. Hänen päätöksensä eivät kerro sinusta tai sinun uskostasi.
Jos läheisesi kysymykset tai huolenaiheet järkyttävät sinua, yritä pysyä tyynenä ja auta läheistäsi tuntemaan itsensä rauhalliseksi seurassasi. Kun läheiselläsi herää kysymyksiä, hän saattaa tuntea olonsa rauhattomaksi, hämmentyneeksi tai surulliseksi. Jos jyrkkyyden sijaan suhtaudut tyynesti, voit olla paljon enemmän avuksi.
Muista, ettei sinulla tarvitse olla vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Voit kertoa ajatuksiasi tai esittää oman näkökulmasi, mutta voit myös aivan hyvin sanoa ”en ole varma asiasta” tai voit pohtia tai tutkia asiaa ennen kuin annat vastauksesi.
Vältä tarjoamasta ”pikaratkaisuja” saman tien. Useimmiten ihmiset haluavat, että heitä kuunnellaan ensin, ennen kuin he ovat valmiita kuulemaan ratkaisuehdotuksia.
Jos antamasi vastaus tai ehdotus ei auta tai herätä vastakaikua, anna asian olla. Meistä jokaisen on löydettävä vastaukset itse ja omalla tavallaan, ja meistä jokainen vastaanottaa ilmoitusta eri tavalla.
Rukoile ja paastoa läheisesi puolesta. Muiden puolesta rukoileminen voi tuoda taivaan voimat heidän elämäänsä. Esimerkiksi Alma nuorempi johdatettiin parannukseen isänsä rukousten ansiosta (ks. Moosia 27:14). Älä koskaan aliarvioi, mitä uskosi voi saada aikaan muiden hyväksi!
Mitä sitten tapahtuukin, muista, että sinä rakastat tätä henkilöä. Kun joku meille rakas ihminen päättää uskoa toisin tai tekee päätöksiä, joita emme ymmärrä, voimme silti päättää kunnioittaa heidän tahdonvapauttaan ja rakastaa heitä kaikesta huolimatta.

Ennen kaikkea muista, että kysymykset ja epävarmuus ovat sallittuja. Ne ovat tärkeä osa kasvuprosessia täällä kuolevaisuudessa. Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”On luonnollista, että on kysymyksiä – vilpittömän kysymyksen terho on usein versonut ja kypsynyt ymmärryksen suureksi tammeksi. Kirkossa on harvoja jäseniä, jotka eivät olisi kerran jos toisenkin painiskelleet vakavien tai arkaluonteisten kysymysten kanssa. Yksi kirkon tarkoituksista on hoivata ja kasvattaa uskon siementä – joskus jopa epäilyksen ja epävarmuuden hiekkaisessa maaperässä. Usko on sellaisten asioiden toivomista, joita ei nähdä mutta jotka ovat totta.”¹

Minulla ei edelleenkään ole vastauksia kaikkiin kysymyksiini. Yksi tärkeimmistä asioista, missä läheiseni auttoi minua, oli sen oivaltaminen, ettei minulla tarvitsekaan olla kaikkia vastauksia heti. Vastauksia on tullut minulle ajan myötä pieninä palasina. Luotan siihen, että Jumalalla on vastaukset ja että Hän varjelee minua. Tunnen toivoa sen suhteen, että vastaukset tulevat, kun tarvitsen niitä. Juuri nyt se riittää.