Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Kysymykseni ja Kristuksen rakkaus
Olen huomannut, että kun ajattelen kysymyksiäni ”ymmärryksen heikkoutena”, minun on helpompi edetä uskossa Kristukseen.
Nuorille aikuisille suunnatun hartaustilaisuuden päätteeksi presidentti Russell M. Nelson siunasi meitä niin että ”osaisimme erottaa toisistaan oikean ja väärän, Jumalan lait ja maailman ristiriitaiset äänet”. Hän siunasi meitä ”voimalla tunnistaa vastustajan petokset – – [ja] suuremmalla kyvyllä vastaanottaa ilmoitusta”.1 Miten hieno siunaus meille nuorille aikuisille! Olen saanut omakohtaisia kokemuksia ilmoituksen saamisesta, mitä tulee kysymyksiin.
Olen luonteeltani utelias, ja minulla on taipumusta ylianalysointiin. Kyseleminen ja vastausten kaipaaminen on aina ollut osa luontoani, ja totuus on aina ollut minulle äärimmäisen tärkeä asia. Vuosien kuluessa olen kuitenkin joskus tuntenut olevani yksin tai minua on hävettänyt se, että minulla on kysymyksiä ja jopa epäilyksiä evankeliumin ja kirkon suhteen. Pyhissä kirjoituksissahan sanotaan: ”Älkää epäilkö” (OL 6:36). Lisäksi Vapahtaja kysyi Pietarilta: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” (Matt. 14:31.)
Ymmärryksemme heikkouksien käsittäminen
Eräässä vaiheessa uskoni tuntui melko laimealta. Jumala osasi kuitenkin antaa minulle kauniin opetuksen, kun luin Mormonin kirjaa. Kun Kristus oli saarnannut nefiläisille, Hän huomasi jotakin. Hän sanoi: ”Minä näen, että te olette heikkoja, että te ette voi ymmärtää kaikkia minun sanojani, jotka Isä on käskenyt minun puhua teille tällä hetkellä” (3. Nefi 17:2).
Minusta tuntui kuin Kristus olisi lausunut nuo sanat minulle. Minäkin tunsin itseni heikoksi enkä pystynyt ymmärtämään kaikkea, mitä Hän halusi minun tietävän. Kristuksen suhtautuminen tähän heikkouteen kosketti minua: Kristus näki nefiläisten rakkauden, ja vaikka he olivat liian heikkoja ymmärtääkseen Hänen sanojaan, Hän siunasi ja rakasti heitä tavalla, jonka he pystyivät ymmärtämään.
Hetkinä, jolloin tunnen olevani liian heikko, liian väsynyt tai liian hauras ymmärtääkseni Kristuksen sanoja, Hän siunaa minua myötätunnolla ja ymmärryksellä. Juuri Hänen rakkautensa antaa minulle voimaa jatkaa eteenpäin ja etsiä edelleen niitä totuuksia, joita kaipaan.
Kristuksen rakkauden tunteminen etsiessämme totuutta
Jos kamppailet juuri nyt totuuden tai opin kanssa, älä huoli. On ymmärrettävää kamppailla vaikeiden asioiden kanssa ja pohtia kysymyksiä tai huolia, jotka ravistelevat sinua toisinaan sisintäsi myöten. Etsiessäsi totuutta muista, että Jumala ymmärtää sinua, rakastaa sinua ja iloitsee, kun käytät tahdonvapauttasi valon etsimiseen. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Juuri pimeyden ja epätoivon läpi kamppaileminen sekä valon anominen panivat alulle tämän taloudenhoitokauden. Ne myös pitävät sitä yllä, ja juuri ne auttavat teitä jatkamaan.”2
Voimme tietää totuuden kaikesta Pyhän Hengen voimalla (ks. Moroni 10:5), mutta harvoin se tulee välittömästi tai silloin kun välttämättä haluamme sitä. Sen sijaan me opimme ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle” (2. Nefi 28:30). Totuus tulee Herran hyväksi näkemänä ajankohtana. Hän tietää, milloin olemme valmiita ottamaan tiedon vastaan, ja Hän tietää, mitä meidän on koettava ennen sen saamista.
Olen kiitollinen Jumalasta, joka opettaa meitä heikkouksissamme ja joka antaa meidän ensin toivoa, sitten uskoa ja sitten tietää. Tiedän myös, että voimme vastaanottaa totuutta henkilökohtaisen ilmoituksen kautta, aivan kuten presidentti Nelson on luvannut. Taivaallinen Isä välittää meidän kysymyksistämme ja Hän johdattaa meitä niiden läpi. Toisinaan Hän vastaa meille muuttamalla sydäntämme, jotta näkisimme asiat toisessa valossa, ja toisinaan meitä vain pyydetään olemaan kärsivällisiä ja uskollisia ja ”[valmistamaan mieltämme] huomispäivää varten”, jotta Hän voi tulla opettamaan meitä myöhemmin (ks. 3. Nefi 17:3).
Tiedän, että vaikka ymmärryksemme on puutteellinen, voimme jatkaa eteenpäin osoittaen toivoa ja uskoa siihen, että jonakin päivänä kaikki ilmoitetaan. Siihen asti voimme edelleen pyrkiä lähemmäs Kristusta, joka näkee heikkoutemme ja rakastaa meitä siitä huolimatta.