Elämäni ja uskoni ankkuri
Mitä enemmän luin Mormonin kirjaa, sitä enemmän uskoin sen olevan Jumalan sanaa.
Kuva Mormonin kirjasta kirjoittajan; muut kuvat Getty Images
En ollut nuorena lainkaan onnellinen, mutta asiat muuttuivat, kun kaksi amerikkalaista miestä koputtivat oveemme.
14-vuotiaana kiinnostuin näistä kahdesta amerikkalaisesta, jotka puhuivat japania ja esittelivät itsensä lähetyssaarnaajiksi. Kun he olivat lähteneet, isä ojensi minulle kirjan, jonka he olivat juuri antaneet hänelle ja jonka nimi oli Mormonin kirja. Aloin lukea sitä ja minusta tuntui erikoiselta, mutta en tiennyt, mitä se oli. Kuukausi myöhemmin sain kirjan luettua ja laitoin sen kirjahyllyyni.
Kolme vuotta myöhemmin tapasin kaksi lähetyssaarnaajaa rautatieasemalla Tokiossa. He kutsuivat minua kuuntelemaan heidän sanomaansa. Toin Mormonin kirjani mukanani seuraavaan tapaamiseemme.
He aloittivat keskustelun sanomalla: ”Haluaisimme kertoa sinulle eräästä tärkeästä kirjasta.”
Otin Mormonin kirjan laukustani ja kysyin: ”Tästäkö kirjasta? Olen jo lukenut sen.”
He olivat ällistyneitä. Lopulta minulle opetettiin evankeliumia ja lähetyssaarnaajat kannustivat minua kysymään Jumalalta vilpittömin sydämin, onko Mormonin kirja totta (ks. Moroni 10:4–5).
Eräänä yönä ajattelin Jumalaa, kirkkoa, Mormonin kirjaa ja sitä, kuinka voisin olla onnellinen, ja tunsin sisimmässäni lämpöä. Silloin päätin mennä kasteelle.
Kun olin liittynyt kirkkoon, jatkoin Mormonin kirjan lukemista. Kun eräänä päivänä olin lukemassa, sain selkeän ajatuksen isäni verenpainelääkkeestä. Perehdyin siihen ja sain selville, että vakava masennus oli yksi lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista. Ehdotuksestani isä pyysi lääkäriään vaihtamaan tämän lääkkeen. Isän masennus on sen jälkeen pysynyt poissa.
Mitä enemmän luin Mormonin kirjaa, sitä enemmän uskoin sen olevan Jumalan sanaa. Minusta tuli onnellisempi ja halusin kertoa totuudesta muille.
Vanhempani vastustivat lähtemistäni lähetystyöhön, ja lopulta he ajoivat minut pois kodistaan, mutta olin päättäväinen. Palvelin Tennesseessä Yhdysvalloissa. Koska olin myöhempien aikojen pyhä, joka on kotoisin buddhalaisesta maasta, ja palvelin Yhdysvalloissa niin sanotulla Raamattuvyöhykkeellä, minulta kysyttiin usein, kuinka voin uskoa Mormonin kirjaan. Todistin, että olin rukoillut kirjan totuudesta ja saanut vastauksen, että se on totta.
Lähetystyöni jälkeen sain opiskeluni päätökseen ja aloitin työt eräässä isossa liikeyrityksessä Japanissa, joka lähetti minut komennukselle useisiin paikkoihin eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Myanmariin, Englantiin ja Irlantiin. Kaikkialla, minne olen mennyt, olen lausunut todistukseni Mormonin kirjasta mahdollisimman monelle – taksinkuljettajista ministeriin.
Mormonin kirja on ollut – ja tulee aina olemaan – elämäni ja Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskoni ankkuri. Aina kun vastoinkäymiset lannistavat minua, luen Mormonin kirjaa ja voitan vaikeuteni saadessani hengellistä tukea taivaalliselta Isältä ja Vapahtajaltamme. Mormonin kirja siunaa minua elämäni jokaisena päivänä.