Nuorille aikuisille

Toipuminen hengellisestä tunnottomuudesta

Tadeo Murillo

Me olemme hengellisessä vaarassa, kun lakkaamme tuntemasta Hengen vaikutusta, mutta Kristuksen avulla me voimme voittaa tuon hengellisen tunnottomuuden.

Spitaali on tarttuva tauti, josta kerrotaan Raamatussa. Sen aiheuttaa bakteeri, joka synnyttää ihoon pahoja vaurioita ja haavoja. Mutta tämän sairauden pääoire on se, että se voi vaurioittaa vakavasti hermostoa, mikä johtaa siihen, että ihminen menettää kyvyn tuntea kosketusta, kuumuutta, kipua tai muita tuntemuksia. Sairastuneista tulee kirjaimellisesti tunnottomia.

Vaikka spitaali eli lepra ei olekaan yhtä vakava tai yhtä yleinen kuin se oli kauan sitten, niin nykyäänkin ihmiset voivat menettää kykynsä tuntea – mutta fyysisen vammautumisen sijaan olemme vaarassa tulla hengellisesti tunnottomiksi.

Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista selitti, että tämä tunnottomuuden tila voi tulla siitä, että jättää huomiotta Pyhän Hengen kehotukset eikä pidä Jumalan käskyjä. Hän opetti:

”Meidän kykymme tuntea hallitsee käyttäytymistämme monin tavoin, ja kun tuntemuksemme kehottavat meitä tekemään hyvää ja jätämme toimimatta, me heikennämme sitä tuntemisen kykyä. Jeesuksen hätkähdyttävä herkkyys lähellään olevien ihmisten tarpeita kohtaan oli nimenomaan se, minkä ansiosta Hän pystyi reagoimaan toimimalla.

Hengellisen skaalan toisessa päässä on sellaisia henkilöitä kuin Nefin hairahtuvaiset veljet. Nefi pani merkille heidän yhä voimistuvan turtumisensa hengellisiä asioita kohtaan: ’[Jumala] on puhunut teille hiljaisella, vienolla äänellä, mutta teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan’ [1. Nefi 17:45].”¹

Olemme suuressa vaarassa silloin, kun lakkaamme tuntemasta Henkeä tai silloinkin, kun vain emme ole varmoja siitä, kuinka Henki puhuu meille. Maailma voi joka päivä helposti kääntää meidän huomiomme pois tai suistaa meidät raiteilta saaden meidät tunnottomiksi sille hiljaiselle, vienolle mutta voimalliselle äänelle, joka on aina valmiina opastamaan meitä päivittäin (ks. 1. Kun. 19:11–12).

Mutta vaikka meistä tuntuisikin, että meitä saattaa ajoittain vaivata ”hengellinen spitaali”, parantuminen on mahdollista.

Meidän tulee aina muistaa, että palvelutyönsä aikana Jeesus Kristus paransi spitaalia sairastaneita ihmisiä. Ja nimenomaan Hän voi parantaa meidän hengellisen tunnottomuutemme nykyään ja auttaa meitä tuntemaan jälleen Hengen vaikutusta. Tässä on muutamia keinoja, jotka voivat olla avuksi.

Hengen tunnistaminen

Yksi keino siihen, että voi jälleen tuntea, tulee kyvystämme kuulla ja tunnistaa Pyhän Hengen kuiskaukset. Kuten Moroni on opettanut: ”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5). Me voimme päästä eroon tunnottomuudesta, tavoitella henkilökohtaista ilmoitusta ja tuntea omakohtaisesti totuuden kaikesta.

Kun pyrit jälleen tuntemaan Hengen vaikutusta, esitä itsellesi nämä kysymykset ymmärtääksesi oman suhteesi ilmoitukseen:

Milloin viimeksi sain henkilökohtaista ilmoitusta?
Milloin viimeksi pyysin henkilökohtaista ilmoitusta?
Milloin viimeksi pyysin taivaallista Isää auttamaan minua tunnistamaan henkilökohtaisen ilmoituksen omassa elämässäni?

Pyritkö sinä siis yleensäkin todella saamaan ilmoitusta Jumalalta? On vaikea tuntea Hengen riemullisia hedelmiä, kun vaikuttaa siltä, että taivaat ovat suljetut (ks. Gal. 5:22–23). Mutta se, että tavoittelet aktiivisesti ilmoitusta päivittäisessä elämässäsi, on keino avata taivaat ja kutsua Henki takaisin elämääsi.

Ilmoituksen ymmärtäminen väärin

Tässä kohtaa hengelliset kokemukset ja henkilökohtainen ilmoitus voivat käydä monimutkaisiksi.

Kun puhumme henkilökohtaisesta ilmoituksesta, mieleemme tulevat usein näyt, enkelien ilmestymiset tai hätkähdyttävät äänet. Ja kun emme koe näitä asioita, meistä saattaa tuntua, että opastuksen saaminen Hengeltä on toivotonta. Meistä saattaa tuntua, että meissä on jotakin vikaa, mikä voi johtaa siihen, että kokonaan luovumme Hengen johdatuksen tavoittelemisesta.

Mutta meidän pitää ymmärtää, että Hengen tuntemisessa ei ole kyse niistä suurista, maata järisyttävistä hetkistä ja ettei Herra puhu meille pelkästään koskien elämämme suuria päätöksiä. Toinen sudenkuoppa, johon usein kompastumme, on se, että pyydämme apua Herralta ainoastaan isoissa päätöksissä, kuten koulutus, työura, avioliitto ja perhe, mutta jätämme kääntymättä Hänen puoleensa jokaisessa ajatuksessa (ks. OL 6:36). Mutta taivaallinen Isä puhuu meille usein. Hän puhuu meille tavalla, jonka me yksilöinä tunnistamme parhaiten. Hän voi opastaa meitä päivittäin, myös elämämme pienissä yksityiskohdissa.

Valmistautuminen ilmoituksen saamiseen

Jotta voimme kuulla taivaita, meidän pitää ensin avata korvamme taivaallisille asioille. Tässä on muutamia tapoja, joilla voimme avata korvamme ja valmistautua kuulemaan Herraa:

Osoita uskoa. Kun pyrimme voittamaan hengellisen spitaalin, meidän pitää ehkä muuttaa ajattelutapaamme ja todella uskoa taivaallista Isää ja uskoa siihen, että Hän on antava ja antaakin meille ilmoitusta. Itse asiassa meidän tulisi odottaa Häneltä sitä. Voimme jopa pyytää Häntä auttamaan meitä tietämään, kuinka Hän puhuu meille. Meidän tulisi odottaa saavamme hengellisiä kokemuksia usein, kun pyrimme seuraamaan Vapahtajaa ja pitämään Hänen käskynsä.

Ponnistele päivittäin. Meistä voi myös tulla herkempiä Hengen vaikutukselle, kun rukoilemme vilpittömästi, tutkimme pyhiä kirjoituksia, nautimme sakramentin, käymme temppelissä, teemme sukututkimustyötä, kuuntelemme hengellistä musiikkia, teemme palvelutyötä tai mitä tahansa muuta tunteaksemme läheisyyttä Jumalan kanssa. Mitä lähemmäksi pääsemme Häntä, sitä enemmän avaamme sydämemme parantumiselle hengellisestä spitaalista ja tunnemme jälleen Pyhää Henkeä.

Noudata Hengen kehotuksia. Vielä yksi tärkeä seikka Hengen kutsumisessa takaisin elämääsi on oma halukkuutesi noudattaa sitä, mitä Henki sinulle kertoo. Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut:

”Kun osoitatte halukkuutenne olla kuuliaisia, Henki lähettää teille lisää vaikutelmia siitä, mitä Jumala haluaisi teidän tekevän puolestaan.

Kun noudatatte Hengen vaikutelmia, niitä tulee useammin ja te pääsette yhä lähemmäksi jatkuvaa kumppanuutta. Voimanne valita oikein lisääntyy.”²

Se, että olemme halukkaita noudattamaan Herran tahtoa oman tahtomme sijaan, voi toisinaan olla vaikeaa, mutta kun teemme niin, meitä siunataan aina entistä suuremmalla hengellisellä kyvyllä. Kuuliaisuus pienissäkin asioissa kuten siinä, että päätämme maksaa kymmenyksemme, pyhitämme lepopäivän tai noudatamme innoitusta palvella jotakuta, voi auttaa meitä tekemään elämäämme tilaa Hengelle.

Hengen tunteminen on lahja

Meidän tulee aina muistaa lupaus, joka sisältyy Herran kanssa solmimaamme kasteenliittoon. Niille meistä, jotka olemme vastaanottaneet Pyhän Hengen lahjan, on luvattu, että Henki voi olla meidän kanssamme joka päivä, kun pyrimme pitämään solmimamme liitot (ks. OL 20:77, 79).

Taivaallinen Isä on antanut meille Pyhän Hengen lahjan, ja Hän haluaa meidän pääsevän täysin osallisiksi siitä lahjasta. Pyhän Hengen jatkuvan kumppanuuden ansiosta me voimme päätöksiä tehdessämme tuntea varmuutta, tuntea haasteiden aikana lohtua, kasvaa hengellisesti, tuntea rauhaa ja iloa sekä tietää, kuinka palvella muita. Se todellakin on lahja.

Parantuminen hengellisestä tunnottomuudesta riippuu omasta uskostamme ja halukkuudestamme jatkuvasti tavoitella Hengen johdatusta – silloinkin kun emme tunne mitään. Kun pyrimme luomaan elämäämme Hengelle otollisen ilmapiirin, me saamme vähitellen vaikutelmia, kun kuuntelemme ja noudatamme niitä. Se, että elämämme on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, auttaa meitä tulemaan herkiksi Hengen vaikutukselle ja vähitellen parantaa meidät mahdollisesti tuntemastamme tunnottomuudesta. Jos käännymme Vapahtajan puoleen silloinkin, kun emme tunne mitään, Hän auttaa meitä tuntemaan, että Hän on lähellä (ks. OL 88:63).