Apua vanhemmuuteen
Mitä siivoaminen opetti minulle vanhemmuudesta
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Lasteni kotityöt vastasivat osaltaan rukoukseeni.
Kuvitus David Green
Heräsin eräänä aamuna lannistuneena. Velvollisuuteni äitinä painoivat minua raskaina, ja olin hyvin tietoinen heikkouksistani. Tuntui, että oli syvä kuilu sen välillä, millaiseksi äidiksi olin kuvitellut itseni ja millainen todella olin.
Polvistuin rukoukseen ja kerroin taivaalliselle Isälle, kuinka paljon rakastin Häntä. Kerroin Hänelle, kuinka paljon rakastin lapsia, joilla Hän oli siunannut perhettämme. Ja aloin kertoa Hänelle, kuinka yritin olla hyvä äiti, mutta miten tunsin, etten onnistunut siinä riittävän hyvin. Rukoillessani ajattelin, kuinka paljon parempi lapsilleni olisi, jos Jumala vain itse kasvattaisi heidät.
Sitten mieleeni tuli kuva: Kuvittelin lapseni siivoamassa keittiön lattiaa. Tämä on yksi niistä monista kotitöistä, joita heille on annettu, jotta he auttaisivat perheessämme. Toisinaan puistelen päätäni, kun katson heidän tekevän sitä, koska he ovat vielä opettelemassa askaretta ja heiltä jää huomaamatta monia tahroja. Mutta annan heidän tehdä sitä, koska minulla on laajempi näkemys heitä varten – kuten muidenkin päivittäisten kotitöiden kohdalla. Tiedän, että kaiken tämän epätäydellisen harjoittelun myötä he oppivat ja kasvavat. Lopulta he pystyvät tekemään sen aivan yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin minäkin. Tämä näkemys siitä, miten heistä tulee vastuuntuntoisia ja itsenäisiä, on paljon antoisampi kuin se, että tekisin kaiken itse. En ole kasvattamassa lapsia lyhyen aikavälin onnistumiseen – yritän auttaa heitä menestymään pitkällä aikavälillä.
Mietin, onko asianlaita kenties samaan tapaan taivaallisten vanhempiemmekin kohdalla. Taivaallinen Isä tietää, ettemme osaa olla täydellisiä vanhempia. Jotkin meidän tekemisemme saavat luultavasti Hänetkin puistelemaan päätään, mutta Hän antaa meidän tehdä sitä, koska Hän tietää, että olemme opettelemassa ja kasvamassa. Hänellä on ylin pitkän aikavälin näkemys. Hän näkee, että jonakin päivänä meistä tulee Hänen laillaan vanhempia, jotka pystyvät rakastamaan puhtaasti, opettamaan vaikuttavasti ja näyttämään täydellistä esimerkkiä. Kun me haparoimme, Hän tietää, että opettelemme muun muassa kärsivällisyyden ja rakkauden ominaisuuksia. Niinpä omassa viisaudessaan Hän antaa meidän työskennellä ja epäonnistua ja yrittää uudelleen.
Kuinka toivonkaan, että osaisin olla täydellinen äiti jo nyt! Kuten Joseph Smith kirjoitti, huomaan usein lankeavani ”moneen mielettömään hairahdukseen” (JS–H 1:28). Mutta saan lohtua tietäessäni, että Jumala ymmärtää sydäntäni, mikä tarkoittaa Hänen tietävän, että yritän olla opetettavissa. Tunnen iloa, kun lapseni kysyvät: ”Kuinka voin tehdä tämän paremmin?” ja tuntuvat haluavan kehittyä. Ainakin voin toimia samoin taivaallista Isää kohtaan.
Kun kaikki nämä ajatukset risteilivät mielessäni, tunsin vielä yhden lannistuksen hetken. ”Mutta entä jos äitinä tekemäni virheet vahingoittavat lapsiani?” kysyin. ”En halua olla heille esteenä, vaikka minusta siinä prosessissa tulisikin jotakin ihanaa.”
Jälleen mieleeni tuli kuva siitä, kun lapseni ovat siivoamassa. Kun tyttäreni on yrittänyt tosissaan luututa lattian ja sitten kiiruhtaa leikkimään tai tekemään jonkin muun kotityön, minä tavallisesti puhdistan jäljelle jääneet sitkeät tahrat. Ajattelin Jeesuksen Kristuksen ääretöntä armoa ja voimaa. Hänen sovituksensa kattaa elämän kaikki tahmeat tilanteet. Hänen armonsa hyvittää puutteeni äitinä, aivan kuten Hänen armonsa hyvittää lasteni tuskat, joita he kärsivät minun puutteideni vuoksi. Tavalla, jota yksikään meistä ei voi ymmärtää, Hänen sovituksensa voi parantaa sen kaiken.
Saan suurta lohtua sinä päivänä saamastani henkilökohtaisesta ilmoituksesta. Tunsin Hengen opettavan minulle, että kun toimin yhteistyössä Herran kanssa, parhaat ponnisteluni riittävät. Tiedän, että taivaallinen Isä tekee jatkuvasti työtä lasteni elämässä tehdäkseen vähitellen täydelliseksi sen, mitä minä teen niin epätäydellisesti. Hänen avullaan lapseni voivat jonakin päivänä loistaa omilla taidoillaan aivan yhtä kirkkaina, kuin jos taivaallinen Isä olisi kasvattanut heidät alun perinkin. Sitä paitsi Hänen suunnitelmansa onnistuu muuttamaan minuakin siinä samalla – pyhittämään minut ja muovaamaan minua Hänen kaltaisekseen. Kuinka suuri onkaan meidän Jumalamme viisaus!