Rukoilen, että Hän käyttää meitä

Sharon Eubank

ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa

Pienillä ponnisteluilla on yhdessä suuri vaikutus vahvistaen niitä monia yksittäisiä toimia, joita teemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina.

Tämä filotaikinasta ja pistaasipähkinöistä valmistettu pikkuleipä on kiitos. Sen on valmistanut Kadadon perhe, joka omisti vuosikymmenien ajan kolme leipomoa Damaskoksessa Syyriassa. Kun sota syttyi, saarto esti elintarvikkeiden ja muiden tarvikkeiden pääsyn heidän kaupunginosaansa. Kadadot alkoivat nähdä nälkää. Tämän epätoivoisen tilanteen ollessa pahimmillaan myöhempien aikojen pyhien avustusjärjestö (Latter-day Saint Charities) ja muutama erittäin rohkea Rahma Worldwide -yhteisön työntekijä alkoivat tarjota päivittäin lämpimän aterian ja maitoa pienille lapsille. Vaikean ajan jälkeen perhe aloitti uudelleen elämänsä – ja myös leipomonsa – uudessa maassa.

Äskettäin kirkon toimistoon saapui laatikollinen pikkuleipiä ja seuraava viesti: ”Yli kahden kuukauden ajan onnistuimme saamaan ruokaa Rahman ja Latter-day Saint [Charitiesin] yhteisestä keittiöstä. Ilman sitä me olisimme nääntyneet nälkään. Ottakaa tämä – – maistiainen myymälästäni pienenä kiitoksenosoituksena. Pyydän kaikkivaltiasta Jumalaa siunaamaan teitä – – kaikessa, mitä teette.”¹

Kiitollisuuden ja muistamisen pikkuleipä. Se on tarkoitettu teille. Kaikille, jotka rukoilivat nähtyään tapauksen uutisista, kaikille, jotka tekivät vapaaehtoistyötä silloin, kun se ei sopinut aikatauluun, tai jotka ystävällisesti lahjoittivat rahaa humanitaariseen rahastoon luottaen siihen, että sillä saataisiin aikaan jotakin hyvää – kiitos.

Jumalallinen vastuu pitää huolta köyhistä

Jeesuksen Kristuksen kirkolla on jumalallinen vastuu pitää huolta köyhistä.² Se on yksi pelastuksen ja korotuksen työn pilareista.³ Se, mikä oli totta Alman aikoina, on varmasti totta meidän kohdallamme: ”Ja niinpä he suotuisissa oloissaan eivät lähettäneet pois ketään, joka oli alaston tai joka oli nälkäinen tai joka oli janoinen tai joka oli sairas tai joka ei ollut ravittu; eivätkä he kiinnittäneet sydäntään rikkauksiin; sen tähden he olivat anteliaita kaikille, sekä vanhoille että nuorille, sekä orjille että vapaille, sekä miehille että naisille, kuuluivatpa he kirkkoon tai eivät, eivätkä he katsoneet henkilöön vaan siihen, kuka oli tarvitseva.”⁴

Kirkolla on monia tapoja vastata tähän käskyyn, kuten

palvelutyö, jota teemme Apuyhdistyksen, pappeuskoorumien ja luokkien avulla
paastoaminen ja paastouhrien käyttäminen
huoltotyömaatilat ja -säilyketehtaat
maahanmuuttajien vastaanottokeskukset
apu vankilassa oleville
kirkon humanitaarinen apu sekä
JustServe-sovellus – missä se on käytettävissä – joka yhdistää vapaaehtoiset ja palvelumahdollisuudet.

Nämä kaikki ovat tapoja, jotka on järjestetty pappeuden kautta ja joissa pienillä ponnisteluilla on yhdessä suuri vaikutus vahvistaen niitä monia yksittäisiä toimia, joita teemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina.

Profeetoilla on koko maapalloa koskeva taloudenhoitotehtävä

Profeetat ovat vastuussa koko maapallosta, eivät vain kirkon jäsenistä. Voin kertoa omasta kokemuksestani, kuinka henkilökohtaisesti ja omistautuneesti ensimmäinen presidenttikunta ottaa tämän vastuun. Tarpeiden kasvaessa ensimmäinen presidenttikunta on antanut meidän tehtäväksemme lisätä humanitaarista toimintaamme merkittävällä tavalla. He ovat kiinnostuneita laajimmista suuntauksista ja pienimmistä yksityiskohdista.

Veimme hiljattain heidän nähtäväkseen yhden Beehive Clothingin ompeleman lääkintähenkilökunnan suojapuvun käytettäväksi sairaaloissa pandemian aikana. Lääkärinä presidentti Russell M. Nelson oli siitä erittäin kiinnostunut. Hän ei pelkästään halunnut nähdä sitä. Hän halusi kokeilla sitä ylleen – tarkistaa hihansuut, pituuden ja sen, miten se solmitaan selän taakse. Myöhemmin hän kertoi meille liikuttuneena: ”Kun tapaatte ihmisiä työtehtävissänne, kiittäkää heitä heidän paastoamisestaan, uhrilahjoistaan ja palvelutyöstään Herran nimessä.”

Humanitaarisen avun raportti

Presidentti Nelsonin ohjeiden mukaisesti raportoin siis teille siitä, miten Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko toimii hurrikaanien, maanjäristysten, pakolaissiirtolaisuuden – ja myös pandemian – yhteydessä myöhempien aikojen pyhien ja monien ystävien ystävällisyyden ansiosta. Vaikka yli 1 500 koronapandemiaan liittyvää hanketta olivat varmasti kirkon avustustoiminnan suurin painopistealue viimeisten puolentoista vuoden aikana, kirkko vastasi myös 933 luonnonkatastrofiin ja pakolaiskriisiin 108 maassa. Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Saanen esittää neljä lyhyttä esimerkkiä antamaan pienen pientä esimakua siitä, mitä tehdään.

Korona-apua Etelä-Afrikassa

Kuusitoistavuotias Dieke Mphuti Welkomista Etelä-Afrikasta menetti vanhempansa vuosia sitten, minkä vuoksi hän joutuu huolehtimaan yksin kolmesta nuoremmasta sisaruksestaan. Riittävän ruoan löytäminen oli hänelle aina vaikeaa, mutta koronan aiheuttamat toimitusvajeet ja karanteenit tekivät siitä lähes mahdotonta. He olivat usein nälkäisiä selviytyen vaivoin ainoastaan naapuriensa anteliaisuuden turvin.

Eräänä aurinkoisena päivänä elokuussa 2020 Dieke yllättyi kuullessaan oveltaan koputuksen. Hän avasi sen, ja oven takana oli kaksi tuntematonta henkilöä – toinen oli kirkon edustaja Johannesburgin vyöhyketoimistosta ja toinen Etelä-Afrikan sosiaalisen kehityksen ministeriön virkailija.

Nämä kaksi tahoa olivat ryhtyneet yhteistyöhön tuodakseen ruokaa sitä vailla oleville kotitalouksille. Helpotus täytti Dieken, kun hän katseli pinoa maissijauhopaketteja ja muita peruselintarvikkeita, jotka oli ostettu kirkon humanitaarisilla varoilla. Ne auttaisivat häntä elättämään perheensä useiden viikkojen ajan, kunnes hän pääsisi osalliseksi hallituksen tukipaketista.

Dieken tapaus on yksi tuhansista vastaavista kokemuksista, joita on tapahtunut eri puolilla maailmaa koronapandemian aikana teidän pyhitettyjen avustustenne ansiosta.

Apua afgaaneille Ramsteinissa

Olemme kaikki nähneet viimeaikaisia kuvia uutisissa: tuhansia evakuoituja lennätetään pois Afganistanista. Monet saapuivat lentotukikohtiin tai muihin väliaikaisiin paikkoihin Qatarissa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja Espanjassa ennen kuin jatkaisivat matkaansa lopulliseen määränpäähänsä. Heidän tarpeensa olivat välittömiä, ja kirkko vastasi niihin tarvikkeilla ja vapaaehtoistyöntekijöillä. Ramsteinin ilmavoimien tukikohdassa Saksassa kirkko lahjoitti suuria määriä vaippoja, äidinmaidonkorviketta, ruokaa ja kenkiä.

Humanitaarisen avun lahjoituksia pakolaisille

Jotkut Apuyhdistyksen sisaret huomasivat, että monet afgaaninaiset käyttivät päänsä peittämiseen miehensä paitaa, koska heidän perinteiset kaapunsa oli revitty pois Kabulin lentokentällä vallinneessa sekasorrossa. Ramsteinin ensimmäisen seurakunnan sisaret kokoontuivat ompelemaan perinteisiä muslimivaatteita afgaaninaisille ystävyyden osoituksena, joka ylitti kaikki uskonnolliset ja kulttuuriset rajat. Sisar Bethani Halls sanoi: ”Kuulimme, että naiset tarvitsevat rukousvaatteita, ja me ompelemme niitä, jotta he voivat tuntea rukoillessaan olonsa [mukavaksi].”⁵

Apua Haitin maanjäristyksen jälkeen

Tämä seuraava esimerkki osoittaa, ettei tarvitse olla varakas tai vanha ollakseen väline hyvän aikaansaamisessa. Kahdeksantoistavuotias Marie ”Djadjou” Jacques kuuluu Cavaillonin seurakuntaan Haitissa. Kun tuhoisa maanjäristys iski hänen kaupunkinsa lähelle elokuussa, hänen perheensä talo oli yksi kymmenistä tuhansista romahtaneista rakennuksista. On melkein mahdotonta kuvitella epätoivoa, jonka kodin menettäminen aiheuttaa. Mutta sen sijaan, että Djadjou olisi antanut periksi epätoivolle, hän kääntyi – uskomatonta kyllä – ulospäin.

Hän näki iäkkään naapurin olevan vaikeuksissa ja alkoi pitää tästä huolta. Hän auttoi muita raivaamaan rojua pois. Uupumuksestaan huolimatta hän liittyi muiden kirkon jäsenten mukaan jakamaan elintarvikkeita ja hygieniapakkauksia muille. Djadjoun tapaus on vain yksi monista vaikuttavista esimerkeistä siitä, kuinka nuoret ja nuoret aikuiset palvelevat, kun he pyrkivät seuraamaan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä.

Tulva-apua Saksassa

Vain muutama viikko ennen maanjäristystä toinen ryhmä nuoria aikuisia palveli samalla tavoin Atlantin toisella puolella. Heinäkuussa Länsi-Euroopan yli pyyhkäisseet tulvat olivat vakavimmat vuosikymmeniin.

Kun vedet viimein vetäytyivät, eräs kauppias joen varrella sijaitsevassa Ahrweilerin alueella Saksassa katseli vahinkoja ja oli täysin lannistunut. Tämä nöyrä mies, joka on harras katolinen, kuiskasi rukouksen, että Jumala lähettäisi jonkun auttamaan häntä. Heti seuraavana aamuna Saksan Frankfurtin lähetyskentän johtaja Dan Hammon tuli kadulle pienen lähetyssaarnaajajoukon kanssa, jolla oli yllään keltaiset Helping Hands -liivit. Vesi oli noussut kauppiaan seinillä jopa kolmen metrin korkeuteen ja jättänyt jälkeensä paksun mutakerroksen. Vapaaehtoiset lapioivat mudan pois, poistivat maton ja kipsilevyn ja kasasivat kaiken kadulle poisviemistä varten. Ikionnellinen kauppias työskenteli heidän rinnallaan tuntikausia hämmästellen sitä, että Herra oli lähettänyt ryhmän palvelijoitaan vastaamaan hänen rukoukseensa – ja vieläpä vuorokauden kuluessa!⁶

”Niinpä rukoilen, että Hän käyttää meitä”

Puhuessaan kirkon humanitaarisista toimista vanhin Jeffrey R. Holland totesi kerran: ”Rukouksiin vastataan – – useimmiten – – siten, että Jumala käyttää muita ihmisiä. Niinpä rukoilen, että Hän käyttää meitä. Rukoilen, että me olemme vastaus ihmisten rukouksiin.”⁷

Veljet ja sisaret, te olette olleet vastaus todella moniin rukouksiin palvelutyönne, lahjoitustenne, aikanne ja rakkautenne avulla. Ja silti tehtävää on vielä paljon enemmän. Kastettuina kirkon jäseninä me olemme tehneet liiton pitää huolta apua tarvitsevista. Yksilölliset ponnistuksemme eivät välttämättä vaadi rahaa tai kaukaisia paikkoja⁸, mutta ne vaativat Pyhän Hengen johdatusta ja halukasta sydäntä sanoa Herralle: ”Tässä olen, lähetä minut!”⁹

Herran riemuvuosi

Luvussa Luuk. 4 kerrotaan, että Jeesus tuli Nasaretiin, missä Hän oli kasvanut, ja nousi synagogassa lukemaan. Tämä tapahtui Hänen kuolevaisen palvelutyönsä alussa, ja Hän luki kohdan Jesajan kirjasta:

”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen

ja julistamaan Herran riemuvuotta. – –

Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”¹⁰

Todistan, että tuo pyhien kirjoitusten kohta täyttyy myös meidän omana aikanamme. Todistan, että Jeesus Kristus on tullut parantamaan ne, joiden mieli on murtunut. Hänen evankeliuminsa palauttaa sokeille heidän näkönsä. Hänen kirkkonsa julistaa vangituille vapautusta, ja Hänen opetuslapsensa ympäri maailman pyrkivät päästämään sorretut vapauteen.

Saanen lopuksi toistaa kysymyksen, jonka Jeesus esitti apostoli Simon Pietarille: ”Rakastatko sinä minua?”¹¹ Evankeliumin ydin on siinä, kuinka me itse vastaamme tuohon kysymykseen ja ”ruokimme Hänen lampaitaan”¹². Suurella kunnioituksella ja rakkaudella Mestariamme Jeesusta Kristusta kohtaan kutsun meitä jokaista olemaan osa Hänen suurenmoista palvelutyötään ja rukoilen, että Hän käyttää meitä. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.