Kelvollisuus ei ole virheettömyyttä
Kun teistä tuntuu, että olette epäonnistuneet liian monta kertaa jatkaaksenne yrittämistä, muistakaa, että Kristuksen sovitus ja sen mahdollistama armo ovat todellisia.
Lähetin kerran viestin tyttärelleni ja vävylleni käyttäen puhelimeni sanelutoimintoa. Sanoin: ”Hei te siellä. Olette rakkaita.” He saivat viestin: ”Heittiöt siellä. Olette varkaita.” Eikö olekin hämmästyttävää, kuinka helposti myönteinen ja hyvää tarkoittava viesti voidaan käsittää väärin? Näin käy toisinaan Jumalan viesteille parannuksesta ja kelvollisuudesta.
Jotkut saavat virheellisesti viestin, että parannus ja muutos ovat tarpeettomia. Jumalan viesti on, että ne ovat välttämättömiä.1 Mutta eikö Jumala rakasta meitä puutteistamme huolimatta? Tietenkin! Hän rakastaa meitä täydellisesti. Minä rakastan lastenlapsiani puutteineen kaikkineen, mutta se ei tarkoita, ettenkö haluaisi heidän kehittyvän ja tulevan sellaisiksi, mitä heistä voi tulla. Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin me olemme, mutta Hän rakastaa meitä myös liikaa antaakseen meidän jäädä tällaisiksi.2 Kuolevaisuudessa on kyse varttumisesta Herralle.3 Kristuksen sovituksessa on kyse muutoksesta. Kristus voi paitsi herättää meidät ylös kuolleista, lohduttaa meitä, puhdistaa ja parantaa meidät, Hän voi lisäksi kaiken sen kautta muuttaa meitä niin että meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan.4
Jotkut saavat virheellisesti viestin, että parannus on kertaluonteinen tapahtuma. Jumalan viesti on, kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että ”parannus – – on prosessi”5. Parannus voi vaatia aikaa ja toistuvia ponnisteluja6, joten synnin hylkääminen7 ja se, ”ettei – – ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää”8, ovat elinikäisiä pyrkimyksiä.9
Elämä on kuin mantereen ylittävä automatka. Emme pääse määränpäähämme yhdellä tankillisella polttoainetta. Meidän on täytettävä tankki yhä uudelleen. Sakramentin nauttiminen on kuin pysähtyisi huoltoasemalle. Kun teemme parannuksen ja uudistamme liittomme, me vakuutamme olevamme halukkaita pitämään käskyt, ja Jumala ja Kristus siunaavat meitä Pyhällä Hengellä.10 Lyhyesti sanottuna me lupaamme ponnistella eteenpäin matkallamme, ja Jumala ja Kristus lupaavat täyttää tankin.
Jotkut saavat virheellisesti viestin, että he eivät ole kelvollisia osallistumaan täysimääräisesti evankeliumiin, koska he eivät ole täysin vapaita huonoista tottumuksista. Jumalan viesti on, että kelvollisuus ei ole virheettömyyttä.11 Kelvollisuus on rehellisyyttä ja yrittämistä. Meidän täytyy olla rehellisiä Jumalalle, pappeusjohtajille ja muille, jotka rakastavat meitä12, ja meidän täytyy pyrkiä siihen, että pidämme Jumalan käskyt emmekä koskaan anna periksi vain siksi, että olemme lipsahtaneet.13 Vanhin Bruce C. Hafen on sanonut, että Kristuksen kaltaisen luonteen omaksuminen ”vaatii ennemminkin kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä kuin virheettömyyttä”14. Herra on sanonut, että Hengen lahjoja ”annetaan niiden hyödyksi, jotka rakastavat minua ja pitävät kaikki minun käskyni, ja sen, joka pyrkii tekemään niin”15.
Eräs nuori mies, jota kutsun nimellä Damon, kirjoitti: ”Varttuessani kamppailin pornografian kanssa. Minua hävetti aina kamalasti, etten pystynyt saamaan asioita kuntoon.” Joka kerta kun Damon lipsahti, katumuksen tuska kävi niin voimakkaaksi, että hän tuomitsi ankarasti itsensä kelvottomaksi minkäänlaiseen armoon, anteeksiantoon tai Jumalan antamiin uusiin mahdollisuuksiin. Hän sanoi: ”Päätin, että ansaitsen tuntea oloni kamalaksi koko ajan. Arvelin, että Jumala luultavasti vihasi minua, koska en ollut halukas työskentelemään lujemmin ja pääsemään eroon tästä asiasta lopullisesti. Kestin viikon ja joskus jopa kuukauden, mutta sitten lankesin jälleen ja ajattelin: ’En tule koskaan olemaan tarpeeksi hyvä, joten mitä hyötyä on edes yrittää?’”
Eräänä tällaisena lannistuksen hetkenä Damon sanoi pappeusjohtajalleen: ”Ehkä minun pitäisi lopettaa kirkossa käyminen. Olen kyllästynyt olemaan tekopyhä.”
Hänen pappeusjohtajansa vastasi: ”Et ole tekopyhä sen vuoksi että sinulla on paha tottumus, josta yrität päästä eroon. Olet tekopyhä, jos salaat sen, valehtelet siitä tai yrität vakuuttaa itsellesi, että ongelma on kirkolla, kun se ylläpitää niin korkeita tasovaatimuksia. Rehellinen suhtautuminen tekoihisi ja kulkeminen eteenpäin ei ole tekopyhyyttä. Se on opetuslapsena olemista.”16 Tämä pappeusjohtaja lainasi vanhin Richard G. Scottia, joka opetti: ”Herra katsoo heikkouksia eri tavoin kuin Hän katsoo kapinointia. – – Herran puhuessa heikkouksista siihen liittyy aina armo.”17
Tämä näkökulma antoi Damonille toivoa. Hän tajusi, ettei Jumala ylhäällä sanonut: ”Damon mokasi taas.” Sen sijaan Hän luultavasti sanoi: ”Katsokaa, kuinka pitkälle Damon on päässyt.” Tämä nuori mies lakkasi viimein katsomasta alaspäin häpeissään tai katsomasta sivuille etsien tekosyitä ja järkeilyjä. Hän katsoi ylöspäin ja tavoitteli jumalallista apua, ja hän löysi sitä.18
Damon sanoi: ”Aiemmin olin kääntynyt Jumalan puoleen vain pyytääkseni anteeksiantoa, mutta nyt pyysin myös armoa – Hänen ’kaiken mahdollistavaa voimaansa’ [Bible Dictionary, ”Grace”]. En ollut koskaan aiemmin tehnyt niin. Nykyään käytän paljon vähemmän aikaa siihen, että vihaan itseäni sen vuoksi, mitä olen tehnyt, ja paljon enemmän aikaa siihen, että rakastan Jeesusta sen vuoksi, mitä Hän on tehnyt.”
Kun ottaa huomioon, kuinka pitkään Damon oli kamppaillut, olisi ollut hyödytöntä ja epärealistista, jos häntä tukevat vanhemmat ja johtohenkilöt olisivat sanoneet liian nopeasti ”älä enää ikinä” tai asettaneet mielivaltaisesti jonkinlaisen pidättymisen mittapuun, jota pidettäisiin ”kelvollisuutena”. Sen sijaan he aloittivat pienistä, saavutettavissa olevista tavoitteista. He jättivät pois ”kaikki tai ei mitään” -odotukset ja keskittyivät vähittäiseen kasvuun, minkä ansiosta Damon pystyi rakentamaan epäonnistumisten sijaan perättäisten onnistumisten pohjalle.19 Limhin orjuutetun kansan tavoin hän oppi, että hän voisi ”vähitellen menestyä”20.
Vanhin D. Todd Christofferson on neuvonut: ”Selviytyäksemme jostakin [hyvin] suuresta meidän täytyy ehkä työskennellä sen parissa vähän kerrallaan päivittäin. – – Se, että omaksumme luonteeseemme uusia ja tervehenkisiä tapoja tai pääsemme eroon huonoista tavoista tai riippuvuuksista, tarkoittaa [useimmiten] ponnistelua tänään ja sitten taas huomenna ja sitten uudelleen, kenties monien päivien, jopa kuukausien ja vuosien ajan – –. Mutta me pystymme siihen, koska voimme pyytää Jumalalta – – sitä apua, jota tarvitsemme kunakin päivänä.”21
Veljet ja sisaret, koronapandemia ei ole ollut helppoa kenellekään, mutta karanteenirajoituksiin liittyvä eristyneisyys on tehnyt elämän erityisen vaikeaksi niille, jotka kamppailevat huonojen tottumusten kanssa. Muistakaa, että muutos on mahdollista, parannus on prosessi ja kelvollisuus ei ole virheettömyyttä. Mikä tärkeintä, muistakaa, että Jumala ja Kristus ovat halukkaita auttamaan meitä juuri tässä ja nyt.22
Jotkut saavat virheellisesti viestin, että Jumala odottaa auttaakseen meitä vasta sen jälkeen kun me olemme tehneet parannuksen. Jumalan viesti on, että Hän auttaa meitä, kun me teemme parannusta. Hänen armonsa on meidän käytettävissämme, ”olimmepa kuuliaisuuden polulla missä vaiheessa hyvänsä”23. Vanhin Dieter F. Uchtdorf on sanonut: ”Jumala ei kaipaa ihmisiä, jotka ovat virheettömiä. Hän etsii niitä, jotka antavat sydämensä ja auliin mielensä [ks. OL 64:34], ja Hän tekee heistä täydellisiä Kristuksessa [ks. Moroni 10.32–33].”24
Rikkoutuneet ja kireät ihmissuhteet ovat vahingoittaneet hyvin monia, niin että heidän on vaikea uskoa Jumalan myötätuntoon ja pitkämielisyyteen. Heidän on vaikea nähdä Jumala sellaisena kuin Hän on – rakastavana Isänä, joka kohtaa meidät tarpeinemme25 ja osaa ”antaa hyvää niille, jotka pyytävät häneltä”26. Hänen armonsa ei ole vain palkinto kelvollisille. Se on Hänen antamaansa ”jumalallista apua”, joka auttaa meitä tulemaan kelvollisiksi. Se ei ole vain palkinto vanhurskaille. Se on Hänen antamansa ”voiman lahja”, joka auttaa meitä tulemaan vanhurskaiksi.27 Me emme vain kävele kohti Jumalaa ja Kristusta. Me kuljemme Heidän kanssaan.28
Kaikkialla kirkossa nuoret toistavat Nuorten Naisten ja Aaronin pappeuden koorumien johtoaiheita. Nuoret naiset Uudesta-Seelannista Espanjaan, Etiopiaan ja Japaniin lausuvat: ”Vaalin parannuksen lahjaa.” Chilestä Guatemalaan ja Moroniin Utahiin nuoret miehet lausuvat: ”Kun pyrin palvelemaan, osoittamaan uskoa, tekemään parannusta ja kehittymään joka päivä, minä tulen kelvolliseksi saamaan temppelin siunaukset ja voin kokea kestävää evankeliumin iloa.”
Lupaan, että nuo siunaukset ja tuo ilo ovat todellisia ja niiden ulottuvilla, jotka pitävät kaikki käskyt, sekä ”sen, joka pyrkii tekemään niin”29. Kun teistä tuntuu, että olette epäonnistuneet liian monta kertaa jatkaaksenne yrittämistä, muistakaa, että Kristuksen sovitus ja sen mahdollistama armo ovat todellisia.30 Hänen armon käsivartensa ovat ojennettuina teitä kohti.31 Teitä rakastetaan – tänään, 20 vuoden kuluttua ja ikuisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.