Kohdatkaamme omat hengelliset hirmumyrskymme uskomalla Kristukseen
Me kohtaamme omat hengelliset hirmumyrskymme parhaiten uskomalla Kristukseen ja pitämällä Hänen käskynsä.
Viimeiset kuusi vuotta rakkaani Ann ja minä olemme asuneet Texasissa Yhdysvalloissa lähellä Meksikonlahtea, mihin jotkin Yhdysvaltain suurimmista hurrikaaneista ovat iskeneet jättäen jälkeensä valtavaa tuhoa ja myös kuolonuhreja. Valitettavasti viime kuukausina on ollut monia tällaisia tuhoisia tapahtumia. Rakkautemme ja rukouksemme kaikuvat niiden kaikkien puolesta, joihin ne ovat vaikuttaneet jollakin tavalla. Vuonna 2017 koimme omakohtaisesti hurrikaani Harveyn, jonka aiheuttamat sademäärät olivat paikoitellen ennätykselliset 1 500 mm.
Luonnonlait hallitsevat hirmumyrskyjen muodostumista. Valtameren lämpötilan täytyy olla vähintään 27 °C ja lämpimän vesikerroksen ulottua vähintään 50 metriä merenpinnan alapuolelle. Kun tuuli kohtaa lämpimän meriveden, se saa veden höyrystymään ja nousemaan ilmakehään, jossa se tiivistyy. Tämän jälkeen muodostuu pilviä, ja tuulet muodostavat kierteisen kuvion merenpinnan yläpuolelle.
Hirmumyrskyt ovat kooltaan jättimäisiä. Ne kohoavat 15 000 metrin korkeuteen ilmakehään ja korkeammallekin, ja niiden halkaisija on vähintään 200 kilometriä. Mielenkiintoista kyllä, kun hirmumyrskyt tulevat maa-alueille, ne alkavat heikentyä, koska ne eivät enää ole niiden voiman ylläpitämiseen tarvittavien lämpimien vesien yläpuolella.1
Ette ehkä koskaan kohtaa tuhoisaa fyysistä hirmumyrskyä. Jokainen meistä on kuitenkin kohdannut ja tulee kohtaamaan hengellisiä hirmumyrskyjä, jotka uhkaavat rauhaamme ja koettelevat uskoamme. Nykymaailmassa ne näyttävät lisääntyvän ja voimistuvan. Onneksi Herra on antanut meille varman tavan voittaa ne tuntien iloa. Kun elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti, meille vakuutetaan, että ”myrskypilvet kun päivämme peittää ja uhkaavat rauhaamme nuo, toivo kirkkaimmat säteensä heittää”2.
Presidentti Russell M. Nelson on selittänyt:
”Pyhät osaavat olla onnellisia kaikissa olosuhteissa. Me voimme tuntea iloa silloinkin kun meillä on huono päivä, huono viikko tai jopa huono vuosi!
– – Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon, mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.
Kun elämämme keskittyy – – Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu.”3
Aivan kuten luonnonlait hallitsevat fyysisiä hirmumyrskyjä, jumalalliset lait hallitsevat sitä, kuinka tuntea iloa omien hengellisten hirmumyrskyjemme aikana. Ilo tai kurjuus, jota tunnemme kohdatessamme rohkeasti elämän myrskyjä, on sidoksissa Jumalan asettamiin lakeihin. Presidentti Nelson on sanonut: ”Niitä kutsutaan käskyiksi, mutta ne ovat aivan yhtä totta kuin nosteen laki, painovoiman laki [ja] laki, joka hallitsee sydämen sykintää.”
Presidentti Nelson jatkoi: ”Siitä tulee melko yksinkertainen kaava: jos haluat olla onnellinen, pidä käskyt.”4
Epäily on uskon ja ilon vihollinen. Aivan kuten lämmin merivesi on hirmumyrskyjen kasvualusta, niin epäily on hengellisten hirmumyrskyjen kasvualusta. Aivan kuten usko on valinta, samoin on epäily. Kun teemme valinnan epäillä, me päätämme olla toiminnan kohteena ja antaa voiman vastustajalle, jolloin meistä tulee heikkoja ja haavoittuvia.5
Saatana pyrkii johtamaan meidät epäilyn kasvualustalle. Hän pyrkii paaduttamaan sydämemme, niin että emme usko.6 Epäilyn kasvualusta voi vaikuttaa houkuttelevalta, koska sen näennäisen tyynet ja lämpimät vedet eivät vaadi meitä elämään ”jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”7. Sellaisissa vesissä Saatana houkuttelee meitä höllentämään hengellistä valppauttamme. Tämä tarkkaamattomuus voi saada aikaan hengellisen vakaumuksen puutteen, jolloin emme ole kylmiä emmekä kuumia8. Ellemme ole ankkuroituja Kristukseen, epäily ja sen houkutukset johtavat meidät turtuneisuuteen, josta emme löydä ihmeitä, kestävää onnea emmekä ”lepoa sielullemme”9.
Aivan kuten hirmumyrskyt heikkenevät maalla, niin epäilyn tilalle tulee usko, kun rakennamme perustamme Kristuksen varaan. Silloin pystymme näkemään hengelliset hirmumyrskyt niiden oikeissa mittasuhteissa, ja kykymme voittaa ne kasvaa. Niinpä ”kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa – –, sillä ei ole valtaa [vetää meitä] alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle [meidät] on rakennettu, joka on varma perustus”10.
Presidentti Nelson on opettanut:
”Usko Jeesukseen Kristukseen on kaiken uskon perusta ja jumalallisen voiman kanava. – –
Herra ei vaadi meiltä täydellistä uskoa, jotta voimme päästä osallisiksi Hänen täydellisestä voimastaan. Mutta Hän kyllä pyytää meitä uskomaan.”11
Huhtikuun yleiskonferenssista lähtien perheeni ja minä olemme pyrkineet vahvistamaan uskoamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, jotta se auttaisi meitä ”kääntämään haasteet ennennäkemättömäksi kasvuksi ja mahdollisuuksiksi”12.
Tyttärentytärtämme Rubya on siunattu vahvalla, päättäväisellä tahdolla. Kun hän syntyi, hänen ruokatorvensa ei ollut kiinnittynyt hänen vatsaansa. Jo vauvana Ruby kohtasi tämän koettelemuksen vanhempiensa avulla epätavallisella päättäväisyydellä. Ruby on nyt viisivuotias. Vaikka hän on yhä hyvin nuori, hän on voimallinen esimerkki siitä, ettei hän anna olosuhteidensa määrittää onnellisuuttaan. Hän on aina onnellinen.
Viime toukokuussa Ruby kohtasi jälleen yhden hirmumyrskyn elämässään osoittaen uskoa. Kun hän syntyi, hänen kätensä ei ollut täysin kehittynyt, vaan tarvitsi korjaavaa leikkausta. Ennen tätä varsin monimutkaista leikkausta kävimme hänen luonaan ja annoimme hänelle piirroksen, joka kuvaa kauniisti lapsen kättä, joka pitää hellästi kiinni Vapahtajan kädestä. Kun kysyimme häneltä, pelottiko häntä, hän vastasi: ”Ei, minä olen onnellinen!”
Silloin kysyimme häneltä: ”Ruby, miten se on mahdollista?”
Ruby vakuutti luottavaisena: ”Koska tiedän, että Jeesus pitää minua kädestä.”
Rubyn toipuminen on ollut ihmeellistä, ja hän on edelleen onnellinen. Kuinka lapsen uskon puhtaus onkaan vastakohtana epäilyn typeryydelle, joka voi usein houkutella meitä, kun vanhenemme!13 Mutta meistä kaikista voi tulla pienten lasten kaltaisia ja voimme päättää hylätä epäuskomme. Se on yksinkertainen valinta.
Eräs huolehtiva isä anoi uutterasti Vapahtajalta: ”Auta, jos sinä jotakin voit!”14
Silloin Jeesus sanoi hänelle:
”’Jos voit? – – Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.’
Silloin – – isä heti huusi: ’Minä uskon! Auta minua epäuskossani!’”15
Tämä nöyrä isä päätti viisaasti luottaa uskoonsa Kristukseen eikä epäilykseensä. Presidentti Nelson on sanonut: ”Vain sinun epäuskosi estää Jumalaa siunaamasta sinua ihmeillä, jotka siirtävät vuoria sinun elämässäsi.”16
Kuinka armollinen Jumalamme onkaan, kun Hän asettaa meille riman uskomisen eikä tietämisen tasolle!
Alma opettaa:
”Siunattu on se, joka uskoo Jumalan sanaan.”17
”[Sillä] Jumala on armollinen kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä; sen tähden hän haluaa ensiksi teidän uskovan.”18
Niin, ensiksi Jumala haluaa meidän uskovan Häneen.
Me kohtaamme omat hengelliset hirmumyrskymme parhaiten uskomalla Kristukseen ja pitämällä Hänen käskynsä. Meidän uskomme ja kuuliaisuutemme yhdistävät meidät voimaan, joka ylittää omamme, jotta selviydymme siitä, ”mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu”19. Niin, Jumala ”siunaa [meitä] heti”, kun uskomme ja olemme kuuliaisia.20 Itse asiassa ajan mittaan meidän olotilamme muuttuu onnellisuudeksi ja ”meidät [tehdään] eläviksi Kristuksessa”, kun osoitamme uskoamme Häneen ja pidämme Hänen käskynsä.21
Veljet ja sisaret, tehkäämme tänään valinta, että emme epäile vaan olemme uskovia.22 ”Oikea tie on uskoa Kristukseen.”23 Meidät on piirretty Hänen kättensä kämmeniin.24 Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, joka seisoo aivan meidän ovellamme ja kolkuttaa.25 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.