Syvennämme kääntymystämme Jeesukseen Kristukseen
Pyhät kirjoitukset ja meidän tietomme Jumalasta ovat lahjoja – lahjoja, joita pidämme liian usein itsestäänselvyyksinä. Vaalikaamme näitä siunauksia.
Kiitos hyvin paljon, vanhin Nielson, kauniista sanomastasi. Me tarvitsemme sitä.
Rakkaat veljeni ja sisareni, presidentti Russell M. Nelson on opettanut meille hiljattain: ”Minkä tahansa tekeminen hyvin vaatii ponnistelua. Jeesuksen Kristuksen todelliseksi opetuslapseksi tuleminen ei ole poikkeus. Häneen kohdistuvan uskonne ja luottamuksenne kasvattaminen vaatii ponnistelua.” Yksi asia, jota hän muun muassa suositteli meille, jotta vahvistaisimme uskoamme Jeesukseen Kristukseen, on se, että meistä tulisi aktiivisia oppijoita, että uppoutuisimme pyhiin kirjoituksiin ymmärtääksemme paremmin Kristuksen kutsumusta ja palvelutehtävää. (Ks. ”Kristus on noussut – usko Häneen siirtää vuoria”, Liahona, toukokuu 2021, s. 102.)
Opimme Mormonin kirjasta, että pyhät kirjoitukset olivat tärkeällä sijalla Lehin perheessä – jopa siinä määrin, että Nefi ja hänen veljensä palasivat Jerusalemiin hakemaan pronssilevyt (ks. 1. Nefi 3–4).
Pyhät kirjoitukset ilmoittavat Jumalan tahdon meidän kohdallamme paljolti samoin kuin Liahona teki Nefin ja tämän isän kohdalla. Rikottuaan jousensa Nefin piti tietää, minne hänen pitäisi mennä hankkimaan ravintoa. Hänen isänsä Lehi katsoi Liahonaa ja näki, mitä siihen oli kirjoitettu. Nefi näki, että osoittimet toimivat heidän niille osoittamansa uskon, tarkkuuden ja huomion mukaan. Hän näki myös kirjoituksen, jota oli helppo lukea ja joka antoi heille ymmärrystä Herran teistä. Hän tuli tietoiseksi siitä, että vähäisin keinoin Herra saa aikaan suuria. Hän oli kuuliainen Liahonan välityksellä annetuille ohjeille. Hän meni ylös vuoren huipulle ja hankki ravintoa perheelleen, joka oli kärsinyt suuresti ravinnon puutteesta. (Ks. 1. Nefi 16:23–31.)
Minusta vaikuttaa siltä, että Nefi tutki pyhiä kirjoituksia omistautuneesti. Luemme, että Nefi iloitsi pyhistä kirjoituksista, pohdiskeli niitä sydämessään ja kirjoitti niitä lastensa opiksi ja hyödyksi (ks. 2. Nefi 4:15–16).
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut:
”Kun ponnistelemme eteenpäin kestiten itseämme Kristuksen sanalla ja kestämme loppuun asti, me saamme iankaikkisen elämän [ks. 2. Nefi 31:20].
Kestitsemisellä tarkoitetaan enemmän kuin vain maistamista. Se tarkoittaa nauttimista. Nautimme pyhistä kirjoituksista tutkimalla niitä ihanan löytämisen ja uskollisen kuuliaisuuden hengessä. Kun kestitsemme itseämme Kristuksen sanoilla, ne kirjoitetaan ’ihmissydämiin’ [2. Kor. 3:3]. Niistä tulee kiinteä osa omaa luonnettamme.” (Ks. ”Pyhien kirjoitusten tarjoaman ohjauksen mukaan eläminen”, Liahona, tammikuu 2001, s. 21.)
Mitä asioita me teemme, jos sielumme iloitsee pyhistä kirjoituksista?
Tunnemme entistä suurempaa halua olla osa Israelin kokoamista verhon kummallakin puolella. Meille on tavallista ja luontevaa kutsua sukulaisiamme ja ystäviämme kuuntelemaan lähetyssaarnaajia. Olemme kelvollisia, ja meillä on voimassa oleva temppelisuositus, jotta voimme käydä temppelissä mahdollisimman usein. Pyrimme löytämään, valmistelemaan ja lähettämään esivanhempiemme nimiä temppeliin. Me olemme uskollisia lepopäivän pyhittämisessä käymällä kirkossa joka sunnuntai, jotta uudistamme Herran kanssa tekemämme liitot, kun osallistumme kelvollisina sakramentin nauttimiseen. Päätämme pysyä liittopolulla eläen jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta (ks. OL 84:44).
Mitä teille tarkoittaa se, että iloitsee siitä, mikä on Herran?
Pyhistä kirjoituksista iloitseminen on enemmän kuin tiedon nälkää ja janoa. Nefi koki elämässään suurta iloa. Hän kohtasi kuitenkin myös vaikeuksia ja surua (ks. 2. Nefi 4:12–13). ”Kuitenkin”, hän sanoi, ”minä tiedän, keneen olen turvannut” (2. Nefi 4:19). Kun tutkimme pyhiä kirjoituksia, me ymmärrämme paremmin Jumalan pelastussuunnitelmaa ja korotusta ja luotamme lupauksiin, joita Hän on antanut meille pyhissä kirjoituksissa, sekä nykyajan profeettojen antamiin lupauksiin ja siunauksiin.
Eräänä iltapäivänä vaimoni ja minut kutsuttiin erään ystävän kotiin. Heidän seitsenvuotias poikansa David ei ollut koskaan kuullut Raamatun kertomusta Daavidista ja Goljatista, ja hän halusi kuulla sen. Kun aloin kertoa tarinaa, Davidia kosketti se, miten Daavid uskonsa avulla ja Israelin Jumalan nimessä haavoitti filistealaista ja surmasi tämän lingolla ja kivellä ilman, että hänellä olisi ollut kädessään miekkaa (ks. 1. Sam. 17).
David katsoi minua suurilla tummilla silmillään ja kysyi minulta tiukasti: ”Kuka Jumala on?” Selitin hänelle, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme ja että me opimme Hänestä pyhistä kirjoituksista.
Sitten hän kysyi minulta: ”Mitä pyhät kirjoitukset ovat?” Kerroin hänelle, että pyhät kirjoitukset ovat Jumalan sanaa ja että niistä hän löytäisi kauniita kertomuksia, jotka auttaisivat häntä tuntemaan paremmin Jumalan. Pyysin hänen äitiään hyödyntämään heillä kotona olevaa Raamattua ja pyysin myös, ettei hän antaisi Davidin mennä nukkumaan ennen kuin hän olisi lukenut Davidille koko kertomuksen. David ilahtui kuunnellessaan kertomusta. Pyhät kirjoitukset ja meidän tietomme Jumalasta ovat lahjoja – lahjoja, joita pidämme liian usein itsestäänselvyyksinä. Vaalikaamme näitä siunauksia.
Palvellessani nuorena lähetystyössä huomasin, että kun opetimme pyhien kirjoitusten avulla, monien ihmisten elämä muuttui. Tulin tietoiseksi niissä olevasta voimasta ja siitä, kuinka ne voivat muuttaa elämämme. Jokainen henkilö, jolle opetimme palautettua evankeliumia, oli ainutlaatuinen yksilö, jolla oli erilaisia tarpeita. Pyhät kirjoitukset – niin, pyhien profeettojen kirjoittamat profetiat – saivat heidät uskomaan Herraan, tekemään parannuksen ja muuttamaan sydämensä.
Pyhät kirjoitukset täyttivät heidät ilolla, kun he saivat innoitusta, ohjausta, lohdutusta, voimaa ja vastauksia tarpeisiinsa. Monet heistä päättivät tehdä muutoksia elämässään ja alkoivat pitää Jumalan käskyt.
Nefi kannustaa meitä iloitsemaan Kristuksen sanoista, koska Kristuksen sanat kertovat meille kaiken, mitä meidän tulee tehdä (ks. 2. Nefi 32:3).
Kutsun teitä laatimaan pysyvän suunnitelman tutkia pyhiä kirjoituksia. Tule ja seuraa minua on loistava aineisto, jonka avulla voimme opettaa ja oppia evankeliumia, syventää kääntymystämme Jeesukseen Kristukseen ja tulla Hänen kaltaisikseen. Kun tutkimme evankeliumia, me emme pelkästään etsi uutta tietoa – sen sijaan me pyrimme tulemaan ”uudeksi luomukseksi” (ks. 2. Kor. 5:17).
Pyhä Henki johdattaa meitä kohti totuutta ja todistaa meille totuudesta (ks. Joh. 16:13). Hän valaisee mielemme, uudistaa ymmärryksemme ja koskettaa sydäntämme ilmoituksella, joka tulee Jumalalta, kaiken totuuden lähteestä. Pyhä Henki puhdistaa meidän sydämemme. Hän innoittaa meitä halulla elää totuuden mukaan, ja Hän kuiskaa meille, kuinka voimme tehdä niin. ”Pyhä Henki – – opettaa teille kaiken” (Joh. 14:26).
Puhuessaan profeetta Joseph Smithille ilmoittamistaan sanoista Vapahtajamme sanoi:
”Nämä sanat eivät ole ihmisiltä eivätkä ihmiseltä vaan minulta; – –
sillä minun ääneni puhuu ne teille, sillä ne annetaan teille minun Henkeni kautta – –;
sen tähden te voitte todistaa, että te olette kuulleet minun ääneni ja että te tunnette minun sanani” (OL 18:34–36).
Meidän tulee tavoitella Pyhän Hengen kumppanuutta. Tämän tavoitteen tulee hallita valintojamme sekä ohjata ajatuksiamme ja tekojamme. Meidän täytyy tavoitella kaikkea, mikä kutsuu Hengen vaikutusta, ja hylätä kaikki, mikä poikkeaa tästä vaikutuksesta.
Todistan, että Jeesus Kristus on taivaallisen Isämme rakas Poika. Minä rakastan Vapahtajaani. Olen kiitollinen Hänen antamistaan pyhistä kirjoituksista ja Hänen elävistä profeetoistaan. Presidentti Nelson on Hänen profeettansa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.