Tulkaa Kristuksen luo ja älkää tulko yksin
Teille paras tapa parantaa maailmaa on valmistaa maailmaa Kristuksen tuloa varten kutsumalla kaikkia seuraamaan Häntä.
Sain hiljattain kirjeen eräältä tiedonhaluiselta nuorelta naiselta. Hän kirjoitti: ”Olen jumissa. – – En ole varma, kuka olen, mutta minusta tuntuu, että olen täällä jotakin suurta varten.”
Onko teillä koskaan ollut sellaista tutkistelevaa tunnetta ja oletteko miettineet, tunteeko taivaallinen Isä teidät ja tarvitseeko Hän teitä? Rakkaat nuoret ja te kaikki, todistan, että vastaus on kyllä! Herralla on suunnitelma teitä varten. Hän on valmistanut teitä tätä päivää varten, juuri nyt, olemaan vahvuutena ja voimana hyvään Hänen voimallisessa työssään. Me tarvitsemme teitä! Se ei yksinkertaisesti ole yhtä suurta ilman teitä!
Eräässä pyhässä tilanteessa rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson muistutti minua kahdesta yksinkertaisesta totuudesta, jotka ovat perustana suurelle ja loistavalle työllenne.
Kun istuin mieheni kanssa sohvalla, profeettamme veti tuolinsa lähellemme, miltei polvi polvea vasten kanssamme, ja katsoi minua läpitunkevilla sinisillä silmillään. En ollut varma, jyskyttikö sydämeni erityisen kovaa vai oliko se täysin pysähtynyt, kun hän kutsui minut palvelemaan Nuorten Naisten ylijohtajana. Hän esitti kysymyksen, joka kaikuu yhä sydämessäni: ”Bonnie, mikä on tärkeintä, mitä [nuorten] pitää tietää?”
Pohdin hetken ja sanoin: ”Heidän pitää tietää, keitä he ovat.”
”KYLLÄ!” hän huudahti, ”ja heidän pitää tietää, mikä on heidän tarkoituksensa.”
Meidän jumalallinen identiteettimme
Te olette taivaallisen Isän arvokkaita, rakkaita lapsia. Hän rakastaa teitä niin täydellisesti, että Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan teidän syntinne ja minun.1 Vapahtajan rakkaus meitä kohtaan on vankkumatonta – silloinkin kun epäonnistumme! Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.2 Tämän rakkauden muistaminen voi osaltaan työntää pois maailman aikaansaamaa hämmennystä, joka yrittää heikentää luottamustanne jumalalliseen identiteettiinne ja sokaista teidät näkemästä mahdollisuuksianne.
Eräässä äskettäisessä FSY-konferenssissa tapasin kaksi nuorta naista, joilla oli ollut vaikeuksia. Kumpikin nuori nainen mainitsi kääntyneensä patriarkallisen siunauksensa puoleen löytääkseen uudelleen Herran rakkauden ja johdatuksen häntä kohtaan henkilökohtaisesti. Etsikää patriarkallinen siunauksenne, tarvittaessa puhaltakaa siitä tomut pois, mutta tutkikaa sitä usein. Mikäli teillä ei ole sellaista, hankkikaa se – pian. Älkää aikailko ottaa selvää, mitä Herra haluaa nyt kertoa teille siitä, kuka olette.
Iankaikkinen tarkoituksemme
Toinen totuus, josta presidentti Nelson puhui meille sinä päivänä, on meidän tarkoituksemme tunteminen. Tämä on meidän suuri ja ylevä tehtävämme.
Monia vuosia sitten poikani Tanner oli noin viisivuotias, kun hän pelasi ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa. Hän oli innoissaan!
Kun saavuimme pelipaikalle, tajusimme, että hänen joukkueensa käyttäisi normaalikokoista jalkapallomaalia – ei mitään pientä kokoon taittuvaa maalia vaan hyvin isokokoista maaliverkkoa, joka näytti aivan liian isolta viisivuotiaille.
Peli sai tarunomaiset mittasuhteet nähdessäni Tannerin ottavan maalivahdin paikan. Olin hyvin yllättynyt. Ymmärsikö hän todella tarkoituksensa vartioida maalia?
Pilliin vihellettiin, ja me uppouduimme peliin niin, että unohdimme Tannerin kokonaan. Yhtäkkiä yksi vastapuolen pelaajista sai pallon ja kuljetti sitä nopeasti Tanneria kohti. Katsoin Tannerin suuntaan varmistuakseni siitä, että hän oli valmiina pitämään pintansa ja puolustamaan maalia. Näin jotakin, mitä en ollut odottanut.
Jossakin vaiheessa peliä Tannerin huomio oli kiinnittynyt muualle ja hän oli alkanut pujotella vasenta käsivarttaan verkon lukuisien reikien läpi. Sitten hän teki samoin oikealla käsivarrellaan. Seuraavaksi vasemmalla jalallaan. Viimeisenä tuli hänen oikea jalkansa. Tanner oli täysin kietoutunut verkkoon. Hän oli unohtanut tarkoituksensa ja sen, mikä tehtävä hänelle oli uskottu.
Vaikka Tannerin jalkapalloura jäi lyhyeksi, niin hänen minulle tuona päivänä antamansa opetus ei koskaan unohdu. Joskus me kaikki käännämme huomiomme pois siitä, miksi olemme täällä, ja suuntaamme voimavaramme muualle. Yksi Saatanan voimakkaimmista aseista on harhauttaa meidät hyvillä ja paremmilla asioilla, jotka hädän hetkellä voivat sokaista ja kahlita meidät pois parhaasta asiasta – siitä työstä, jota varten tulimme tähän maailmaan.3
Iankaikkisena tarkoituksenamme on tulla Kristuksen luo ja liittyä aktiivisina Hänen kanssaan tekemään Hänen suurenmoista työtään. Se on niinkin yksinkertaista kuin mitä presidentti Nelson on opettanut: ”Aina kun me teemme mitä tahansa, mikä auttaa ketä tahansa – – solmimaan liittoja Jumalan kanssa ja pitämään ne, me autamme Israelin kokoamisessa.”4 Ja kun teemme Hänen työtään yhdessä Hänen kanssaan, me opimme tuntemaan Hänet ja rakastamaan Häntä enemmän.
Me pyrimme jatkuvasti lähestymään Vapahtajaa uskon, arvokkaan parannuksenteon ja käskyjen pitämisen kautta. Kun sitoudumme Häneen liitoin ja toimituksin, elämämme on täynnä luottamusta5, varjelusta6 sekä syvää ja kestävää iloa.7
Kun tulemme Hänen luokseen, me näemme muut Hänen silmin.8 Tulkaa Kristuksen luo. Tulkaa nyt, mutta älkää tulko yksin!9
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ei ole vain mukavaa, vaan se on välttämätöntä kaikille. ”[Ei] ole mitään muuta keinoa tai tapaa, jolla [me voimme] pelastua, kuin vain Kristuksessa ja Kristuksen kautta.”10 Me tarvitsemme Jeesusta Kristusta! Maailma tarvitsee Jeesusta Kristusta.11
Muistakaa, että teille paras tapa parantaa maailmaa on valmistaa maailmaa Kristuksen tuloa varten kutsumalla kaikkia seuraamaan Häntä.
Mormonin kirjassa on kertomus, joka kertoo voimallisesti, kuinka ylösnoussut Vapahtaja vietti aikaa nefiläisten parissa. Voitteko kuvitella, millaista se on mahtanut olla?
Kun Kristus ilmoitti, että Hänen täytyy palata Isän luo, ”hän loi jälleen katseensa ympärilleen”12. Nähdessään kyyneliä ihmisten silmissä Hän tiesi, että heidän sydämensä kaipasivat Häntä viipymään.
Hän kysyi: ”Onko teillä keskuudessanne sairaita? Tuokaa heidät tänne. Onko teillä rampoja tai sokeita – – tai kuuroja tai millään tavalla vaivaisia? Tuokaa heidät tänne, niin minä parannan heidät.”13
Tuntien suurta myötätuntoa Hän ei asettanut mitään rajoituksia vaan kutsui kaikkia, jotka ovat ”millään tavalla vaivaisia”. Pidän kovasti siitä, ettei mikään ole liian suurta tai liian pientä Jeesuksen Kristuksen parannettavaksi.
Hän tuntee myös meidän kärsimyksemme ja kutsuu: Tuokaa luokseni ahdistuneet ja masentuneet, uupuneet, ylpeät ja väärin ymmärretyt, yksinäiset ja ne, jotka ovat ”millään tavalla vaivaisia”.
Ja kaikki menivät sinne, ”ja hän paransi heidät joka ainoan. – –
Ja he kaikki, sekä parannetut että terveet, kumartuivat hänen jalkoihinsa ja palvelivat häntä.”14
Joka kerta kun luen tämän, kysyn itseltäni: Kenet minä tuon Kristuksen luo? Kenet sinä tuot?
Voimmeko me katsoa jälleen ympärillemme, kuten Jeesus teki, ja varmistaa, ettei ketään unohdeta vaan että jokaista kutsutaan tulemaan ja tuntemaan Hänet?
Saanen kertoa esimerkin siitä, kuinka yksinkertaista se voi olla. 15-vuotiaalla ystävälläni Peytonilla oli tavoite lukea joka päivä aamupalalla viisi pyhien kirjoitusten jaetta, mutta hän ei tehnyt sitä yksin. Katsoessaan jälleen Peyton kutsui vanhempansa ja sisaruksensa, jopa viisivuotiaan veljensäkin. Tätä näennäisen pientä tekoa Kristus opetti kutsuessaan: ”Tuokaa heidät tänne.”
Tämä Herran kutsu on voimassa vielä tänäänkin. Nuoret naiset ja nuoret miehet, aloittakaa nyt, omassa kodissanne. Voitteko rukoilla ja kysyä taivaalliselta Isältä, kuinka te voitte tukea vanhempianne, kun he tulevat edelleen Kristuksen luo? He tarvitsevat teitä aivan yhtä paljon kuin te tarvitsette heitä.
Sitten katsokaa jälleen sisaruksianne, ystäviänne ja naapureitanne. Kenet te tuotte Kristuksen luo?
Vapahtajamme julisti: ”Katso, minä olen valo; minä olen antanut teille esimerkin.”15 Me tunnemme Vapahtajan rakkautta ja rauhaa, kun liitymme Hänen kanssaan pelastamaan Jumalan perhettä, sillä Hän on luvannut: ”Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”16
Kuinka loistavaa aikaa tämä onkaan olla mukana Kristuksen työssä!
Niin, te olette täällä jotakin suurta varten. Yhdyn presidentti Nelsonin sanoihin: ”Herra haluaa teidän muuttavan maailmaa. Kun hyväksytte Hänen teitä koskevan tahtonsa ja noudatatte sitä, huomaatte saavanne aikaan mahdottomalta tuntuvia asioita!”17
Todistan rohkeasti, että Herra tietää, keitä te olette, ja Hän rakastaa teitä! Yhdessä me edistämme Hänen tarkoitustaan siihen suureen päivään asti, jolloin Kristus itse palaa tämän maan päälle ja kutsuu meitä jokaista tulemaan ”tänne”. Me kokoonnumme riemuiten yhteen, sillä me olemme niitä, jotka tulevat Kristuksen luokse, emmekä me tule yksin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.