Yksinkertaisen kaunis – kauniin yksinkertainen

Marraskuu 2021

13:7

Yksinkertaisen kaunis – kauniin yksinkertainen

Vanhin Gary E. Stevenson

kahdentoista apostolin koorumista

Pitäkäämme evankeliumi yksinkertaisena, kun omaksumme Jumalan meille antamat vastuut.

Johdanto

Toivotan teidät jokaisen tähän konferenssiin osallistuvan lämpimästi tervetulleeksi.

Toivon voivani kuvailla tänään Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin kahta tärkeää perustekijää, minkä jälkeen esitän myöhempien aikojen pyhistä eri puolilla maailmaa neljä sykähdyttävää kertomusta, jotka havainnollistavat näiden periaatteiden soveltamista käytäntöön. Palautetun evankeliumin – Jumalan johtaman pelastuksen ja korotuksen työn – ensimmäinen tärkeä perustekijä keskittyy Jumalan antamiin vastuisiin. Toinen tärkeä perustekijä muistuttaa meitä siitä, että evankeliumi on selkeä, kallisarvoinen ja yksinkertainen.

Jumalan antamat vastuut

Saadaksemme iankaikkisen elämän meidän täytyy ”[tulla] Kristuksen luokse ja [tulla] täydellisiksi hänessä”¹. Kun tulemme Kristuksen luokse ja autamme muita tekemään samoin, me osallistumme Jumalan johtamaan pelastuksen ja korotuksen työhön, joka keskittyy Jumalan antamiin vastuisiin.² Nämä jumalalliset vastuut ovat sopusoinnussa Mooseksen, Eliaan ja Elian palauttamien pappeuden avainten kanssa, kuten kerrotaan luvussa OL 110 ³, ja Jeesuksen Kristuksen meille antaman toisen suuren käskyn kanssa rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.⁴ Ne löytyvät kaikkien jäsenten saatavilla olevan päivitetyn Yleiskäsikirjan kahdelta ensimmäiseltä sivulta.

Jos sanat ”Yleiskäsikirja” tai ”Jumalan antamat vastuut” saavat teidät vapisemaan monimutkaisuuden pelossa, älkää suotta. Nämä vastuut ovat yksinkertaisia, innoittavia, motivoivia ja toteutettavissa. Ne ovat seuraavat:

Elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.
Huolehdimme avun tarpeessa olevista.
Kutsumme kaikkia ottamaan vastaan evankeliumin.
Yhdistämme perheitä iankaikkisuudeksi.

Saatatte tarkastella niitä, kuten minä teen: tiekarttana paluumatkalle takaisin rakastavan taivaallisen Isämme luo.

Pelastuksen ja korotuksen työn osatekijöitä

Evankeliumi on selkeä, kallisarvoinen ja yksinkertainen

On sanottu, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ”yksinkertaisen kaunis ja kauniin yksinkertainen”⁵. Maailma ei ole. Se on hankala, monimutkainen ja täynnä sekasortoa ja kiistaa. Meitä siunataan, kun pidämme huolta siitä, ettemme anna maailmassa niin tavallisen monimutkaisuuden vaikuttaa tapaan, jolla otamme vastaan evankeliumin ja elämme sen mukaan.

Presidentti Dallin H. Oaks on huomauttanut: ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa meille opetetaan monia pieniä ja yksinkertaisia asioita. Meitä tulee muistuttaa siitä, että yhdessä ja merkittävän ajan kuluessa nämä näennäisen pienet asiat saavat aikaan suuria.”⁶ Jeesus Kristus kuvasi itse, että Hänen ikeensä on hyvä kantaa ja Hänen kuormansa on kevyt.⁷ Meidän kaikkien tulee pyrkiä pitämään evankeliumi yksinkertaisena – elämässämme, perheissämme, luokissamme ja koorumeissamme sekä seurakunnissamme ja vaarnoissamme.

Kun kuuntelette seuraavia kertomuksia, jotka esitän teille, ymmärtäkää, että ne on valittu huolellisesti toisaalta innoittamaan ja toisaalta antamaan tietoa. Siitä, mitä jokainen näistä myöhempien aikojen pyhistä tekee, tulee malli meille kaikille soveltaessamme evankeliumia käytäntöön selkeällä, kallisarvoisella ja yksinkertaisella tavalla samalla kun täytämme yhden juuri esitellyistä Jumalan antamista vastuista.

Elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan

Ensiksi – elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Tanskalainen Jens rukoilee päivittäin, että voisi elää evankeliumin mukaan ja huomata Pyhän Hengen kuiskaukset. Hän on oppinut toimimaan nopeasti, kun hän tuntee saavansa Hengen johdatusta.

Jens kertoi seuraavaa:

”Asumme idyllisessä pienessä ristikkorakenteisessa, olkikattoisessa talossa keskellä viihtyisää pientä kylää, lähellä kylän lampea.

Eräänä iltana, kun Tanskassa oli kaunein mahdollinen kesäsää, ovet ja ikkunat olivat auki, ja kaikki huokui rauhaa ja hiljaisuutta. Koska kesäyöt ovat niin valoisia ja pitkiä, en ollut pitänyt kiirettä vaihtaa kodinhoitohuoneen palanutta lamppua.

Äkkiä sain voimakkaan tunteen, että minun oli vaihdettava se välittömästi! Samaan aikaan kuulin vaimoni Mariannin kutsuvan minua ja lapsia pesemään kädet, koska päivällinen oli valmis!

Olen ollut tarpeeksi kauan naimisissa tietääkseni, että nyt ei ollut oikea aika alkaa tehdä mitään muuta kuin pestä käteni, mutta kuulin itseni huutavan Mariannille, että käväisen vain kaupassa ostamassa uuden lampun. Tunsin voimakkaan kehotuksen lähteä välittömästi.

Päivittäistavarakauppa oli vain lammen toisella puolen. Yleensä kävelemme sinne, mutta nyt otin polkupyöräni. Pyöräillessäni lammen ohi huomasin silmäkulmastani pienen, parivuotiaan pojan kävelevän yksin lähellä lammen reunaa, hyvin lähellä vettä – yhtäkkiä hän putosi lampeen! Yhtenä hetkenä hän oli siinä – ja seuraavana hän oli poissa!

Kukaan muu kuin minä ei ollut nähnyt tapahtunutta. Sysäsin pyöräni maahan, juoksin ja hyppäsin vyötärönkorkuiseen lampeen. Vesikasvillisuus peitti välittömästi veden pinnan, minkä vuoksi veden läpi oli mahdotonta nähdä. Sitten aistin liikettä yhdellä puolen. Laitoin käteni veteen, sain otteen t-paidasta ja vedin pikkupojan ylös. Hän alkoi haukkoa henkeä, yskiä ja itkeä. Pian sen jälkeen poika pääsi taas vanhempiensa luo.”

Kun veli Jens rukoilee joka aamu apua, voidakseen tunnistaa Pyhän Hengen kehotuksia – jopa niinkin epätavallisia kuin vaihtaa lamppu välittömästi – hän rukoilee myös, että häntä voidaan käyttää välineenä Jumalan lasten siunaamiseen. Jens elää evankeliumin mukaan pyytämällä jumalallista johdatusta joka päivä, pyrkimällä olemaan kelvollinen ja tekemällä sitten parhaansa noudattaakseen tuota johdatusta, kun sitä tulee.

Huolehdimme avun tarpeessa olevista

Tässä on esimerkki avun tarpeessa olevien huolehtimisesta. Eräänä päivänä vaarnanjohtaja Cúcutan vaarnassa Kolumbiassa meni vaarnan Nuorten Naisten johtajan kanssa tapaamaan kahta nuorta naista – ja heidän vanhempaa teini-ikäistä veljeään – joilla oli elämässään valtavia ongelmia. Heidän isänsä oli vastikään kuollut, ja heidän äitinsä oli kuollut vuotta aiemmin. Kolme sisarusta olivat nyt jääneet yksin pieneen, vaatimattomaan asumukseensa. Seinät oli tehty höyläämättömästä puusta, ja ne oli vuorattu muovipusseilla, ja aaltopeltinen katto suojasi vain sen alueen, jossa he nukkuivat.

Käyntinsä jälkeen nämä johtohenkilöt tiesivät, että heidän piti auttaa. Seurakuntaneuvostossa alkoi hahmottua avustussuunnitelma. Seurakunnan ja vaarnan johtohenkilöt – Apuyhdistyksen, vanhinten koorumin, Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten johtohenkilöt – sekä monet perheet ryhtyivät kaikki siunaamaan tätä perhettä.

Seurakunnan järjestöt ottivat yhteyttä useisiin seurakunnan jäseniin, jotka työskentelevät rakennusalalla. Jotkut auttoivat suunnittelussa, toiset lahjoittivat aikaa ja työvoimaa, toiset tarjosivat aterioita ja toiset puolestaan lahjoittivat tarvittavia materiaaleja.

Kun pieni talo oli valmis, se oli iloinen päivä kaikille auttajille ja kolmelle nuorelle seurakunnan jäsenelle. Nämä orvoiksi jääneet lapset tunsivat lämmittävää ja rauhoittavaa yhteyttä seurakuntaperheeseensä ja tiesivät, etteivät he ole yksin ja että Jumala on aina heidän tukenaan. Ne, jotka auttoivat, tunsivat Vapahtajan rakkautta tätä perhettä kohtaan ja toimivat Hänen käsinään palvellessaan perhettä.

Kutsumme kaikkia ottamaan vastaan evankeliumin

Luulen, että pidätte tästä esimerkistä, kuinka voi kutsua kaikkia ottamaan vastaan evankeliumin. Seitsemäntoistavuotiaalla Cleitonilla Kap Verdessä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tapahtuisi, kun hän eräänä päivänä meni seurakuntansa seminaariluokkaan. Mutta hänen ja muiden elämä muuttui ikuisesti, koska hän teki niin.

Cleiton oli äitinsä ja isoveljensä kanssa kastettu kirkkoon hieman aiemmin, mutta perhe oli lakannut käymästä kirkossa. Cleitonin yksittäinen teko osallistua seminaariin osoittautui käännekohdaksi perheelle.

Muut nuoret seminaariluokassa olivat lämminhenkisiä ja ystävällisiä. He saivat Cleitonin tuntemaan olonsa kotoisaksi ja kannustivat häntä osallistumaan toiseen toimintaan. Cleiton teki niin, ja pian hän alkoi käydä myös muissa kirkon kokouksissaan. Viisas piispa näki Cleitonissa hengellistä kyvykkyyttä ja kutsui tämän apulaisekseen. ”Siitä hetkestä lähtien”, piispa Cruz sanoo, ”Cleitonista tuli esimerkki ja malli muille nuorille.”

Ensimmäinen henkilö, jonka Cleiton kutsui takaisin kirkkoon, oli hänen äitinsä, sitten hänen isoveljensä. Sitten hän laajensi piiriään ystäviin. Yksi noista ystävistä oli samanikäinen nuorukainen nimeltä Wilson. Tavattuaan lähetyssaarnaajat vasta ensimmäisen kerran Wilson ilmaisi halunsa mennä kasteelle. Lähetyssaarnaajat olivat vaikuttuneita ja hämmästyneitä siitä, kuinka paljon Cleiton oli jo kertonut Wilsonille.

Cleitonin ponnistelut eivät jääneet siihen. Hän auttoi muita vähemmän aktiivisia jäseniä palaamaan ja lisäksi kertoi evankeliumista muihin uskontokuntiin kuuluville ystäville. Nykyään seurakunnassa on 35 aktiivista nuorta ja kukoistava seminaariohjelma, mikä on suurelta osin sen ansiota, että Cleiton on pyrkinyt rakastamaan, kertomaan ja kutsumaan. Cleiton ja hänen isoveljensä Cléber valmistautuvat kumpikin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä.

Yhdistämme perheitä iankaikkisuudeksi

Saanen lopuksi kertoa erään kauniin esimerkin perheiden yhdistämisestä iankaikkisuudeksi. Harkovasta Ukrainasta kotoisin oleva Lydia kuuli temppelistä ensimmäisen kerran lähetyssaarnaajilta. Lydia tunsi heti kiihkeää halua käydä temppelissä, ja kasteensa jälkeen hän alkoi valmistautua saadakseen temppelisuosituksen.

Lydia kävi Freibergin temppelissä Saksassa saamassa oman endaumenttinsa ja käytti sitten useita päiviä siellä sijaistyön tekemiseen. Kiovan temppelin vihkimisen jälkeen Lydia kävi temppelissä säännöllisemmin. Hänet ja hänen miehensä Anatoli sinetöitiin siellä yhteen iankaikkisesti, ja myöhemmin heidät kutsuttiin palvelemaan temppelilähetyssaarnaajina. Yhdessä he ovat löytäneet yli 15 000 esivanhemman nimet ja ovat tehneet työtä suorittaakseen temppelitoimitukset näiden henkilöiden puolesta.

Kun Lydialta kysyttiin hänen tunteistaan temppelityötä kohtaan, hän sanoi: ”Mitä minä olen saanut temppelissä? Olen tehnyt uusia liittoja Jumalan kanssa. Todistukseni on vahvistunut. Olen oppinut vastaanottamaan henkilökohtaista ilmoitusta. Pystyn suorittamaan pelastavia toimituksia edesmenneiden esivanhempieni puolesta. Ja voin rakastaa ja palvella muita ihmisiä.” Hän päätti tähän hyvin totuudenmukaiseen toteamukseen: ”Herra haluaa nähdä meidät temppelissä usein.”

Lopuksi

Minua innoittaa näiden neljän kertomuksen keskipisteenä olevien, erilaisia ja vaihtelevia taustoja edustavien myöhempien aikojen pyhien hyvyys. Voimme oppia paljon ihmeellisistä tuloksista, joita saadaan aikaan soveltamalla käytäntöön yksinkertaisia evankeliumin periaatteita. Kaikki, mitä he tekivät, on meidänkin ulottuvillamme.

Pitäkäämme evankeliumi yksinkertaisena, kun omaksumme Jumalan meille antamat vastuut: Elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, jotta voimme olla herkkiä kehotuksille, kuten Jens teki Tanskassa. Huolehdimme avun tarpeessa olevista, kuten Kolumbiassa sijaitsevan Cúcutan vaarnan jäsenet ovat osoittaneet tarjoamalla suojan orvoiksi jääneille seurakunnan jäsenille. Kutsumme kaikkia ottamaan vastaan evankeliumin samalla tavalla kuin Cleiton Kap Verden saarivaltiossa Afrikassa teki ystävilleen ja perheelleen. Lopuksi, yhdistämme perheitä iankaikkisuudeksi, kuten sisar Lydia Ukrainasta on tehnyt omien temppelitoimitustensa, sukututkimustyönsä ja temppelipalveluksensa avulla.

Niin tekeminen tuo varmasti iloa ja rauhaa. Tämän lupaan ja tästä todistan – sekä Jeesuksesta Kristuksesta, joka on meidän Vapahtajamme ja meidän Lunastajamme – Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.