Olla Kristuksen seuraaja
Kristuksen seuraajana oleminen on pyrkimistä mukauttamaan tekomme, käyttäytymisemme ja elämämme Vapahtajan tekoihin, käyttäytymiseen ja elämään.
Tutkiessani pyhiä kirjoituksia olen ollut vaikuttunut myöhemmin Paavalina tunnetun Saul Tarsolaisen kääntymyksestä, kuten sitä Raamatussa kuvataan.
Paavali oli tarmokas kirkon ja kristittyjen vainooja. Mutta taivaan voiman ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta hän muuttui täysin, ja hänestä tuli yksi Jumalan suurista palvelijoista. Hänen elämänsä mallina oli Vapahtaja Jeesus Kristus.
Eräässä opetuksessaan korinttilaisille Paavali kutsui heitä olemaan seuraajiaan, kuten hän itse oli Kristuksen seuraaja (ks. 1. Kor. 11:1). Tämä on vilpitön ja voimassa oleva kutsu Paavalin ajasta tähän päivään asti: olla Kristuksen seuraaja.
Aloin pohtia, mitä Kristuksen seuraajaksi tuleminen tarkoittaa. Ja mikä tärkeämpää, aloin kysyä: ”Millä tavalla minun pitäisi seurata Häntä?”
Kristuksen seuraajana oleminen on pyrkimistä mukauttamaan tekomme, käyttäytymisemme ja elämämme Vapahtajan tekoihin, käyttäytymiseen ja elämään. Se on hyveiden omaksumista. Se on Jeesuksen Kristuksen todellisena opetuslapsena olemista.
Olen tutkinut Vapahtajan elämän piirteitä ja ottanut tämänpäiväiseen sanomaani neljä Hänen ominaisuuttaan, joita yritän opetella ja joista puhun teille.
Vapahtajan ensimmäinen ominaisuus on nöyryys. Jeesus Kristus oli hyvin nöyrä kuolevaisuutta edeltävästä elämästä saakka. Taivaan neuvostossa Hän hyväksyi Jumalan tahdon ja antoi sen vallita pelastussuunnitelmassa ihmiskuntaa varten. Hän sanoi: ”Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun ikuisesti” (Moos. 4:2).
Me tiedämme, että Jeesus Kristus opetti nöyryyttä ja nöyrtyi itse kirkastaakseen Isäänsä.
Eläkäämme nöyryydessä, koska se tuo rauhaa (ks. OL 19:23). Nöyryys edeltää kirkkautta, ja se tuo meille Jumalan suosion: ”Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (1. Piet. 5:5). Nöyryys tuo lempeitä vastauksia. Se on vanhurskaan luonteen lähde.
Vanhin Dale G. Renlund on opettanut:
”Ihmiset, jotka vaeltavat nöyrästi Jumalaa kuunnellen, muistavat, mitä taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat tehneet heidän hyväkseen.”
”Me toimimme kunniallisesti Jumalaa kohtaan vaeltamalla nöyrästi Häntä kuunnellen.” (”Tee oikein, rakasta laupeutta ja vaella nöyrästi Jumalaa kuunnellen”, Liahona, marraskuu 2020, s. 111, 109.)
Vapahtajan toinen ominaisuus on rohkeus. Kun ajattelen Jeesusta Kristusta Hänen istuessaan 12-vuotiaana Jumalan temppelissä lainoppineiden parissa ja opettaessaan heille jumalallisia asioita, huomaan, että Hänellä oli jo hyvin varhain elämässään hyvä käsitys rohkeudesta, erityisestä rohkeudesta. Vaikka useimmat odottaisivat näkevänsä, että lainoppineet opettaisivat nuorta poikaa, Hän opetti heitä ja ”he kuuntelivat häntä ja kysyivät häneltä kysymyksiä” (JSR Luuk. 2:46).
Me palvelimme kokoaikaisessa lähetystyössä Kongon demokraattisessa tasavallassa Mbuji-Mayin lähetyskentällä vuosina 2016–2019. Lähetyskentällä matkustettiin vyöhykkeeltä toiselle maanteitse. Tuolla alueella oli alkanut esiintyä ilmiö, jossa teräaseilla varustautuneet rosvot tunkeutuivat tielle ja häiritsivät matkustajien liikkumista.
Viisi lähetyssaarnaajaa, jotka siirron vuoksi matkustivat vyöhykkeeltä toiselle, joutuivat näiden levottomuuksien kohteiksi. Koska olimme itse joskus aiemmin joutuneet tämän ilmiön kohteiksi, aloimme pelätä meidän kaikkien hengen ja turvallisuuden puolesta ja epäröimme jopa matkustaa näillä teillä käydessämme lähetyssaarnaajien luona ja pitäessämme vyöhykekonferensseja. Emme tienneet, kuinka pitkään tällainen tilanne kestäisi. Laadin selonteon, jonka lähetin vyöhykkeen johtokunnalle, ja ilmaisin pelkomme matkustamisen jatkamisesta, vaikka kyseinen tie oli ainoa tapa päästä lähetyssaarnaajiemme luokse.
Vastauksessaan vanhin Kevin Hamilton, joka oli Afrikan kaakkoisen vyöhykkeen johtajamme, kirjoitti minulle: ”Neuvon teitä tekemään parhaanne. Olkaa viisaita ja rukoilkaa. Älkää tietoisesti asettako itseänne tai lähetyssaarnaajianne vaaraan, mutta kulkekaa samalla eteenpäin uskossa. ’Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen’ (2. Tim. 1:7).”
Tämä kehotus vahvisti meitä suuresti, ja sen ansiosta matkustimme ja palvelimme edelleen rohkeasti lähetystyömme loppuun asti, koska kuulimme tuossa pyhien kirjoitusten kohdassa ohjeen taivaalliselta Isältämme.
Nykyajan pyhissä kirjoituksissa luemme profeetta Joseph Smithin innoitetut sanat, jotka kuvastavat Herran meille antamaa rohkaisua: ”Veljet, emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet; ja eteenpäin, eteenpäin voittoon!” (OL 128:22.)
Olkaamme rohkeita tekemään sitä, mikä on oikein, silloinkin kun se on epäsuosittua – rohkeita puolustamaan uskoamme ja toimimaan uskon mukaan. Olkaamme rohkeita tekemään parannusta päivittäin, rohkeita hyväksymään Jumalan tahto ja noudattamaan Hänen käskyjään. Olkaamme rohkeita elämään vanhurskaasti ja tekemään se, mitä meiltä odotetaan eri vastuualueillamme ja tehtävissämme.
Vapahtajan kolmas ominaisuus on anteeksianto. Palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa Vapahtaja esti aviorikoksesta tavatun naisen kivittämisen. Hän kehotti naista: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” (Joh. 8:11). Tämä sai naisen tekemään parannuksen ja saamaan viimein anteeksi, sillä kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Siitä hetkestä lähtien nainen ylisti Jumalaa ja uskoi hänen nimeensä” (JST John 8:11 [ks. LDS Bible, John 8:11, alaviite c]).
Joulukuun 2018 jouluhartaudessa rakas presidenttimme Russell M. Nelson puhui neljästä lahjasta, jotka olemme saaneet Vapahtajalta. Hän sanoi, että yksi Vapahtajan tarjoama lahja on kyky antaa anteeksi:
”Hänen äärettömän sovituksensa kautta te voitte antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet teitä ja jotka eivät ehkä koskaan myönnä julmuuttaan teitä kohtaan.
On tavallisesti helppoa antaa anteeksi sellaiselle, joka vilpittömästi ja nöyrästi pyytää teiltä anteeksi. Mutta Vapahtaja suo teille kyvyn antaa anteeksi kaikille, jotka ovat jollakin tavalla kohdelleet teitä väärin.” (Ks. ”Neljä lahjaa Vapahtajalta”, ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus, 2. joulukuuta 2018, broadcasts.churchofjesuschrist.org.)
Antakaamme toisillemme vilpittömästi anteeksi, jotta saisimme anteeksi Isältä. Anteeksianto vapauttaa meidät ja tekee meistä kelvollisia nauttimaan joka sunnuntai sakramentin. Meitä vaaditaan antamaan anteeksi, jotta olisimme todella Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.
Vapahtajan neljäs ominaisuus on uhraus. Se kuuluu Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Vapahtaja antoi äärimmäisenä uhrinaan henkensä meidän puolestamme, jotta meidät lunastettaisiin. Tuntiessaan uhrinsa tuoman tuskan Hän pyysi Isäänsä ottamaan pois maljan, mutta Hän antoi iankaikkisen uhrin loppuun asti. Tämä on Jeesuksen Kristuksen sovitus.
Presidentti M. Russell Ballard on opettanut näin: ”Uhraaminen on osoitus puhtaasta rakkaudesta. Rakkautemme määrä Herraa, evankeliumia ja lähimmäisiämme kohtaan voidaan mitata sillä, mitä me olemme halukkaat uhraamaan heidän hyväkseen.” (Ks. ”Uhrauksen siunaukset”, Valkeus, heinäkuu 1992, s. 72.)
Voimme uhrata aikaamme palvelutyöhön, muiden palvelemiseen, hyvän tekemiseen, sukututkimustyöhön ja kirkon tehtäviemme kunniassa pitämiseen.
Voimme antaa varojamme maksamalla kymmenykset, paastouhrit ja muita lahjoituksia Jumalan valtakunnan rakentamiseksi maan päällä. Tarvitsemme uhrauksia pitääksemme Vapahtajan kanssa tekemämme liitot.
Rukoilen, että seuraamalla Jeesusta Kristusta ja turvautumalla Hänen sovituksensa siunauksiin meistä tulee yhä nöyrempiä, me olemme aiempaa rohkeampia, me annamme anteeksi yhä enemmän ja me teemme enemmän uhrauksia Hänen valtakuntansa hyväksi.
Todistan, että taivaallinen Isämme elää ja että Hän tuntee jokaisen meistä yksilöllisesti, että Jeesus on Kristus, että presidentti Russell M. Nelson on Jumalan profeetta tänä aikana. Todistan, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Jumalan valtakunta maan päällä ja että Mormonin kirja on totta. Jeesuksen Kristuksen, meidän Lunastajamme, nimessä. Aamen.