Päivittäinen palauttaminen
Me tarvitsemme jatkuvaa, päivittäistä annosta taivaallista valoa. Me tarvitsemme ”virvoituksen aikoja”. Henkilökohtaisen palauttamisen aikoja.
Me kokoonnumme tänä kauniina lepopäivän aamuna puhumaan Kristuksesta, iloitsemaan Hänen evankeliumistaan sekä tukemaan ja vahvistamaan toisiamme, kun kuljemme Vapahtajamme ”tietä”1.
Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet kokoonnumme tätä tarkoitusta varten joka lepopäivä ympäri vuoden. Ellet ole kirkon jäsen, toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi ja kiitämme sinua siitä, että olet tullut kanssamme palvelemaan Vapahtajaa ja oppimaan Hänestä. Kuten sinä, mekin pyrimme – vaikkakin epätäydellisesti – tulemaan paremmiksi ystäviksi, lähimmäisiksi ja ihmisiksi2 ja pyrimme tekemään sen seuraamalla esikuvamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä.
Toivomme, että voit tuntea todistuksemme vilpittömyyden. Jeesus Kristus elää! Hän on elävän Jumalan Poika, ja Hän ohjaa profeettoja maan päällä meidän aikanamme. Me kutsumme kaikkia tulemaan, kuulemaan Jumalan sanaa ja nauttimaan Hänen hyvyydestään! Lausun henkilökohtaisen todistukseni siitä, että Jumala on meidän keskuudessamme ja että Hän todella lähestyy kaikkia, jotka lähestyvät Häntä.3
Meille on kunnia kulkea kanssasi Mestarin kaidalla ja kapealla opetuslapseuden polulla.
Suoraan kulkemisen taito
Usein toistetun teorian mukaan ihmiset eksyessään kiertävät kehää. Vähän aikaa sitten Max Planck Institute for Biological Cybernetics [Max Planckin biologisen kybernetiikan instituutti] -tutkimuslaitoksessa tutkijat testasivat tätä teoriaa. He veivät osallistujat tiheään metsään ja antoivat heille yksinkertaiset ohjeet: ”Kulje suoraan.” Mitään näkyviä maamerkkejä ei ollut. Koehenkilöiden oli luotettava yksinomaan suuntavaistoonsa.
Miten arvelette heidän pärjänneen?
Tutkijat tekivät johtopäätöksen: ”Ihmiset todella kiertävät kehää, kun heillä ei ole luotettavia vihjeitä kulkusuunnasta.”4 Jälkikäteen kysyttäessä jotkut osallistujat väittivät itsevarmasti, etteivät he olleet poikenneet vähääkään suunnastaan. Heidän suuresta itseluottamuksestaan huolimatta GPS-tiedot osoittivat, että he olivat kiertäneet läpimitaltaan jopa vain 20 metrin kehää.
Miksi meidän on niin vaikea kulkea suoraan? Jotkut tutkijat olettavat, että siihen vaikuttavat pienet, näennäisen merkityksettömät maaston poikkeamat. Toiset ovat tuoneet esiin sen seikan, että meillä kaikilla toinen jalka on hieman vahvempi kuin toinen. ”Todennäköisempää” on kuitenkin se, että meidän on vaikea kulkea suoraan eteenpäin, ”[koska] olemme yhä epävarmempia siitä, missä suoraan eteenpäin on”.5
Olipa syy mikä tahansa, ihmisluonto on sellainen, että ilman luotettavia maamerkkejä me ajaudumme pois reitiltä.
Poikkeaminen polulta
Eikö olekin kiinnostavaa, kuinka pienillä, näennäisen merkityksettömillä tekijöillä voi olla suuri vaikutus elämäämme?
Tiedän sen omasta kokemuksestani lentäjänä. Aina kun aloitin lähestymisen lentokentälle, tiesin, että suuri osa jäljellä olevasta työstäni koostuisi jatkuvista pienistä reitin korjauksista lentokoneen ohjaamiseksi turvallisesti haluamallemme laskukiitotielle.
Teillä on saattanut olla samanlainen kokemus ajaessanne autoa. Tuuli, tien epätasaisuudet, virheellinen pyörien suuntaus, tarkkaamattomuus – puhumattakaan muiden ajajien toimista – voivat kaikki työntää teitä pois aiotulta tieltä. Mikäli ette kiinnitä huomiota näihin tekijöihin, päivänne voi mennä pilalle.6
Tämä koskee meitä kaikkia fyysisesti.
Se soveltuu meihin myös hengellisesti.
Useimmat muutokset hengellisessä elämässämme – sekä myönteiset että kielteiset – tapahtuvat vähitellen, askel kerrallaan. Kuten Max Planckin tutkimukseen osallistuneet, emme ehkä tajua, milloin poikkeamme reitiltä. Saatamme jopa luottaa vahvasti siihen, että kuljemme suoraan. Tosiasia on kuitenkin, että ilman meitä opastavien maamerkkien apua me harhaudumme väistämättä reitiltämme ja päädymme paikkoihin, joihin emme koskaan ajatelleet joutuvamme.
Se on totta yksilöiden kohdalla. Se on totta myös yhteisöjen ja kansakuntien kohdalla. Pyhät kirjoitukset ovat täynnä esimerkkejä.
Tuomarien kirjassa kerrotaan, että Joosuan kuoltua ”tilalle oli noussut toinen sukupolvi, [ja he] eivät enää totelleet Herraa eivätkä pitäneet mielessään niitä tekoja, jotka Herra oli heidän hyväkseen tehnyt”7.
Huolimatta hämmästyttävistä taivaallisista väliintuloista, käynneistä, pelastamisista ja ihmeellisistä voitoista, joita israelilaiset saivat kokea Mooseksen ja Joosuan elinaikana, kansa oli yhden sukupolven aikana hylännyt oikean tien ja alkanut vaeltaa omien mielihalujensa mukaan. Eikä tietenkään kestänyt kauan, ennen kuin he maksoivat hinnan tästä käytöksestä.
Toisinaan tämä luopuminen tapahtuu sukupolvien mittaan. Toisinaan se tapahtuu vuosien tai jopa kuukausien kuluessa.8 Mutta me kaikki olemme alttiina sille. Olivatpa hengelliset kokemuksemme olleet aikaisemmin kuinka voimakkaita tahansa, meillä ihmisillä on taipumus harhailla. Se on ollut kaava Aadamin ajoista nykypäivään.
Hyvä uutinen
Mutta kaikkea ei ole menetetty. Toisin kuin vaeltavilla koehenkilöillä, meillä on luotettavia, näkyviä maamerkkejä, joita voimme käyttää arvioidaksemme kulkuamme.
Ja mitä nuo maamerkit ovat?
Niihin kuuluvat varmasti päivittäinen rukous ja pyhien kirjoitusten pohtiminen sekä sellaisten innoitettujen välineiden käyttäminen kuin Tule ja seuraa minua. Joka päivä me voimme lähestyä Jumalan valtaistuinta nöyrästi ja vilpittömästi. Voimme pohtia tekojamme ja tarkastella päivän hetkiä – pohtia tahtoamme ja toiveitamme Hänen tahtonsa valossa. Jos olemme ajautuneet harhaan, pyydämme Jumalaa palauttamaan meidät oikealle tielle ja sitoudumme toimimaan paremmin.
Tämä itsetutkiskelun aika on tilaisuus arvioida elämäämme ja korjata suuntaa. Se on mietiskelyn puutarha, jossa voimme vaeltaa Herran kanssa ja saada opetusta, rakentua ja puhdistua taivaallisen Isämme kirjoitetusta ja Hengen ilmoittamasta sanasta. Se on pyhää aikaa, jolloin muistamme vakavat liittomme seurata lempeää Kristusta, jolloin arvioimme edistymistämme ja suuntaudumme niiden hengellisten maamerkkien mukaan, jotka Jumala on antanut lapsilleen.
Ajatelkaa tätä henkilökohtaisena, päivittäisenä palauttamisena oikealle polulle. Kun kuljemme pyhiinvaeltajina kirkkauden polkua, tiedämme, kuinka helppoa on langeta pois. Mutta aivan kuten pienet poikkeamat voivat vetää meidät pois Vapahtajan tieltä, niin myös pienet ja yksinkertaiset muutokset voivat varmasti johtaa meidät takaisin. Kun pimeys hiipii elämäämme, kuten usein käy, päivittäinen palauttamisemme avaa sydämemme taivaalliselle valolle, joka valaisee sielumme ja karkottaa varjot, pelot ja epäilykset.
Pienet peräsimet, suuret alukset
Jos etsimme tietoa, niin varmasti ”Jumala antaa [meille tietoa] Pyhän Henkensä kautta, nimittäin Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan kautta”9. Niin usein kuin pyydämme, Hän opettaa meille oikean tien ja auttaa meitä seuraamaan sitä.
Tämä tietenkin edellyttää meiltä vakaata ponnistelua. Me emme voi tyytyä menneisyyden hengellisiin kokemuksiin. Me tarvitsemme jatkuvaa virtausta.
Me emme voi ikuisesti luottaa muiden todistuksiin. Meidän täytyy rakentaa omamme.
Me tarvitsemme jatkuvaa, päivittäistä annosta taivaallista valoa.
Me tarvitsemme ”virvoituksen aikoja”10. Henkilökohtaisen palauttamisen aikoja.
”Virtaavat vedet” eivät voi kauan ”pysyä epäpuhtaina”11. Pitääksemme ajatuksemme ja tekomme puhtaina meidän täytyy virrata eteenpäin!
Eihän evankeliumin ja kirkon palauttaminenkaan ole sellaista, mikä tapahtui kerran ja on nyt päättynyt. Se on jatkuvaa toimintaa – yksi päivä kerrallaan, yksi sydän kerrallaan.
Päiviemme kuluessa kuluu myös elämämme. Eräs kirjoittaja ilmaisi asian näin: ”Päivä on kuin koko elämä. Alat tehdä yhtä asiaa, mutta päädytkin tekemään jotakin muuta, suunnittelet hoitavasi jonkin asian, mutta et koskaan saa sitä tehtyä. – – Ja elämäsi lopussa koko olemassaolossasikin on samaa sattumanvaraisuutta. Koko elämäsi on malliltaan samankaltainen kuin yksi päivä.”12
Haluatko muuttaa elämäsi mallia?
Muuta päiväsi mallia.
Haluatko muuttaa päivääsi?
Muuta tätä tuntia.
Muuta sitä, mitä ajattelet, tunnet ja teet juuri tällä hetkellä.
Pieni peräsin voi ohjata suurta laivaa.13
Pienistä tiilistä voi tulla upeita kartanoita.
Pienistä siemenistä voi tulla korkealle kohoavia punapuita.
Hyvin käytetyt minuutit ja tunnit ovat hyvin eletyn elämän rakennuskiviä. Ne voivat innoittaa hyvyyteen, nostaa meidät epätäydellisyyksien orjuudesta ja johdattaa meidät ylöspäin anteeksiantamuksen ja pyhittäytymisen lunastavalle polulle.
Uusien alkujen Jumala
Teidän kanssanne kohotan sydämeni kiitokseen uuden tilaisuuden, uuden elämän ja uuden toivon suurenmoisesta lahjasta.
Me kohotamme äänemme armeliaan ja anteeksiantavan Jumalamme ylistykseksi. Hän on todellakin uusien alkujen Jumala. Kaiken Hänen työnsä ylevänä päämääränä on auttaa meitä, lapsiaan, onnistumaan kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän tavoittelussamme.14
Meistä voi tulla uusia luomuksia Kristuksessa, sillä Jumala on luvannut: ”Niin usein kuin minun kansani tekee parannuksen, minä annan sille anteeksi sen rikkomukset minua vastaan”15 ”enkä – – muista niitä enää”16.
Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat ystävät, aika ajoin me kaikki harhaudumme.
Mutta me voimme palata reitille. Me voimme suunnistaa läpi tämän elämän pimeyden ja koettelemusten ja löytää tien takaisin rakastavan taivaallisen Isämme luo, jos etsimme Hänen antamiaan hengellisiä maamerkkejä ja hyväksymme ne, otamme vastaan henkilökohtaista ilmoitusta ja pyrimme päivittäiseen palauttamiseen. Näin meistä tulee rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia.
Kun teemme niin, Jumala on meille suopea. ”Herra siunaa teitä siinä maassa, jonka hän teille antaa. – – Hän tekee teistä pyhän kansansa.”17
Rukoukseni on, että me tavoittelemme päivittäistä palauttamista ja pyrimme jatkuvasti kulkemaan Jeesuksen Kristuksen tietä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.