Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Kolme tapaa, joilla voit antaa yleiskonferenssin muuttaa elämääsi
Tässä on muutamia tapoja tehdä konferenssin jälkeen konkreettinen suunnitelma.
Valokuva Kaufusin perhe
Kuunnellessani yleiskonferenssia opin aina uusia periaatteita. Saan muistutuksia Jumalan rakkaudesta minua kohtaan, ymmärrän uusia asioita kirkosta ja Jeesuksen Kristuksen sovituksesta ja näen pyhien kirjoitusten kohtia uudessa valossa. Se on mahtava tilaisuus kuulla eläviä profeettoja ja apostoleja.
Mutta joskus minun on vaikea kääntää saamaani uutta tietoa ja ymmärrystä sellaiseksi, minkä pohjalta voin toimia, ja kuten vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt: ”Useimmat siunaukset, joita Jumala haluaa antaa meille, edellyttävät meidän osaltamme toimintaa – toimintaa, jonka perustana on meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen. Usko Vapahtajaan on toiminnan ja voiman periaate.”1
Olen viime aikoina yrittänyt noudattaa tuota neuvoa ja hankkia konferenssista konkreettisia tapoja toimia. Tässä on kolme vinkkiä konferenssin jälkeisen toimintaan suuntaavan suunnitelman laatimiseen.
1. Osallistu konferenssiin niin, että mielessäsi on täsmällisiä kysymyksiä.
Kuulemme tätä koko ajan, mutta se on totta! Se, että selvität, mitä haet, voi auttaa sinua keskittämään tutkimistasi ja valmistautumistasi sekä saamaan täsmällistä näkemystä, kun katsot tai kuuntelet yleiskonferenssia.
Ja jos haet jotakin toimintaan suuntaavaa, yritä sisällyttää kysymyksiisi verbejä. Tässä on muutama esimerkki:
-
Kuinka voin tutkia pyhiä kirjoituksia tehokkaammin?
-
Mitä voin tehdä, jotta saan enemmän irti temppelipalvelustani?
-
Minkä sellaisen yhden periaatteen voin lisätä elämääni, joka tuo minua lähemmäksi taivaallista Isää ja Vapahtajaa?
2. Ajattele muita.
Vaikka konferenssissa on suurenmoisia sanomia, jotka auttavat meitä kehittämään omaa elämäämme, meitä myös kehotetaan usein parantamaan ihmissuhteitamme ja olemaan tietoisia lähipiirissämme olevien tarpeista. Se, että osallistut konferenssiin mielessäsi joku – huonetoveri, puolisosi, perheenjäsen, sukulainen tai ystävä – voi auttaa sinua saamaan erilaisen yleiskonferenssikokemuksen. Saatat tuntea innoitusta tutustua paremmin niihin, joita palvelet, vahvistaa jotakin vanhaa ihmissuhdetta tai jopa ottaa yhteyttä johonkuhun, jota et tunne kovin hyvin.
Kuten sisar Sharon Eubank, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on sanonut: ”Veljet ja sisaret, te olette olleet vastaus todella moniin rukouksiin palvelutyönne, lahjoitustenne, aikanne ja rakkautenne avulla. Ja silti tehtävää on vielä paljon enemmän. Kastettuina kirkon jäseninä me olemme tehneet liiton pitää huolta apua tarvitsevista. Yksilölliset ponnistuksemme eivät välttämättä vaadi rahaa tai kaukaisia paikkoja, mutta ne vaativat Pyhän Hengen johdatusta ja halukasta sydäntä sanoa Herralle: ’Tässä olen, lähetä minut!’”2
3. Ole vastaanottavainen Hengen vastauksille.
Kaikki vastaukset eivät tule puhujien varsinaisista sanoista. Ole tietoinen siitä, mitä Henki yrittää kertoa sinulle ajatuksin ja tuntein. Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Vastauksia erityisiin rukouksiisi saattaa tulla suoraan jostakin tietystä puheesta tai jostakin nimenomaisesta lauseesta. Toisina hetkinä vastauksia saattaa tulla jonkin sanan, lauseen tai laulun välityksellä, joka ei tunnu liittyvän asiaan. Sydän, joka on täynnä kiitollisuutta elämän siunauksista, ja vilpitön halu kuulla ja noudattaa neuvon sanoja valmistavat tietä henkilökohtaiselle ilmoitukselle.”3
Ja kun saamme tuota ilmoitusta, on tärkeää kirjoittaa se muistiin. Konferenssissa koetun vahvan hengellisen kokemuksen jälkeenkin hyvät aikeemme saattavat hiipua, ellemme pysty muistamaan tarkasti, mitkä sanat tai kertomukset innoittivat meitä tai missä asiassa halusimme kehittyä. Presidentti Russell M. Nelson on neuvonut meitä: ”Rukoilkaa Jeesuksen Kristuksen nimessä huolenaiheistanne, peloistanne, heikkouksistanne – niin, sydämenne kaipauksista. Ja sitten kuunnelkaa! Kirjoittakaa ajatukset, joita tulee mieleenne. Tallentakaa tuntemuksenne ja toteuttakaa ne teot, joihin tunnette innoitusta. Kun toistatte tämän prosessin päivä toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen, vuosi toisensa jälkeen, te ’[kasvatte] ilmoituksen periaatteessa’.”4
Se, että pyydämme Herraa auttamaan meitä toteuttamaan elämässämme uusia muutoksia, tekee yleiskonferenssista henkilökohtaisemman kokemuksen. Sen ei tarvitse olla mitään suurta tai vaikeaa – jopa se, että vain keksit yhden tai kaksi asiaa, jotka haluat ottaa käyttöön elämässäsi, voi olla hyödyllistä. Kuten vanhin Michael A. Dunn seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt: ”Jokainen ponnistelumme muutoksen tekemiseksi – vaikka se tuntuisi meistä kuinka pieneltä tahansa – saattaa vaikuttaa elämäämme mitä merkittävimmällä tavalla.”5 Herra näkee ponnistelumme ja opastaa meitä edelleen, kun etsimme Hänen neuvojaan ja palaamme siihen, mitä opimme yleiskonferenssissa.