Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Muutin näkökulmaani kroonisen sairauden aiheuttamiin haasteisiin
Kun kohtaamme haasteita, jotka eivät kenties ratkea, kuinka voimme kulkea eteenpäin uskossa?
Eikö olekin mukavaa, että on suunnitelma elämää varten? Että kaikki on selvää? Minä luulin niin, kunnes minulla diagnosoitiin krooninen sairaus nimeltä munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS).
Kun sain diagnoosin, vihastuin ja hämmennyin aika ajoin ja keskitin kaiken tarmoni siihen, että pääsisin eroon tästä tilasta.
Tajusin myöhemmin, ettei Jumala halunnut minun suhtautuvan tähän koettelemukseen sillä tavoin. Henki auttoi minua vapautumaan näistä kolmesta epäterveestä näkökulmasta, joiden kanssa kamppailin, ja korvaamaan ne paremmilla:
”Tämä haaste on minun syytäni” ”Tämä haaste ei ole minun syytäni – se on yksinkertaisesti osa kuolevaisuutta”
Alkuun ajattelin, että olin tehnyt jotakin väärää ansaitakseni tämän sairauden ja että jos muuttaisin tapojani, voisin ”korjaantua”.
Tutkin ja kokeilin pakkomielteisesti monia ”ratkaisuja”, joista ei ollut juurikaan apua.
Kun käännyin taivaallisen Isän puoleen saadakseni vastauksia, Henki auttoi minua ymmärtämään, ettemme ole syypäitä moniin kohtaamiimme kamppailuihin – jotkin haasteet vain tulevat kuolevaisuuden myötä. Vanhin Anthony D. Perkins seitsemänkymmenen koorumista on sanonut: ”Kärsimykset eivät tarkoita, että Jumala olisi tyytymätön elämäänne.” Päästämällä irti syytöksistä ja kääntymällä uskon puoleen pystyin löytämään toivoa ja rauhaa.
”Tämän ongelman on poistuttava” ”Voin kokea iloa, vaikka tämä ongelma jäisikin elämääni”
Uskoin, että voisin parantua täysin, jos minulla vain olisi riittävästi uskoa, ja olin jatkuvasti pettynyt, kun en parantunut. Viimein opin, että on myös tärkeää osoittaa uskoa olla parantumatta.
Pidän kovasti sanomasta, jonka vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista esitti eräästä syöpää sairastavasta nuoresta miehestä, joka pyysi pappeuden siunausta parantuakseen. Vanhin Bednar kuitenkin sanoi hänelle, että parantuakseen hänellä täytyi olla uskoa olla myös parantumatta. Hän sanoi, että nuorukaisen ”täytyi Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla voittaa ’luonnollinen ihminen’ – – taipumus vaatia kärsimättömästi ja herkeämättömästi niitä siunauksia, joita me haluamme ja jotka me uskomme ansaitsevamme”.
Usko Jumalaan voi johtaa ihmeisiin – jos se on Jumalan tahto. Mutta ellemme koe ihmeitä, niin mitä me teemme seuraavaksi?
Uudessa testamentissa Paavali puhuu siitä, kuinka hän rukoili päästäkseen eroon pistävästä piikistä ruumiissaan (ks. 2. Kor. 12:7). Vaikka Paavalin ongelma ei heti ratkennut, hän oppi luottamaan Jumalaan ja turvaamaan Häneen saadakseen voimaa selviytyä tästä vaikeasta haasteesta: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9.)
Minun ”pistävä piikki ruumiissani” on auttanut myös minua turvaamaan Jumalaan ja kääntänyt siten heikkouteni vahvuudeksi. Olen oppinut, että haasteiden voittaminen voi tarkoittaa sitä, että pystyy käsittelemään niitä luottamalla Vapahtajan voimaan eikä hankkiutumalla niistä kokonaan eroon.
Usko Jumalaan voi johtaa ihmeisiin – jos se on taivaallisen Isän tahto. Mutta ellemme koe tavoittelemiamme ihmeitä toivomallamme tavalla, voimme silti nähdä Hänen kätensä kosketuksen ihmeellisellä tavalla koko elämämme ajan. Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Tehkää tarvittava hengellinen työ ihmeiden tavoittelemiseksi. Pyytäkää rukoillen Jumalaa auttamaan teitä osoittamaan sellaista uskoa. Lupaan, että voitte omakohtaisesti kokea, että Jeesus Kristus ’virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa’ (Jes. 40:29).”
”Toivoa ei ole” ”Aina on toivoa”
Yksi tuskallinen asia munasarjojen monirakkulaoireyhtymässä on lapsettomuus. Kun tajusin ensimmäisen kerran, että minun olisi vaikea saada lapsia, tunsin suuttumusta ja tunsin tulleeni petetyksi.
Kun olen turvannut Kristukseen, olen oppinut luottamaan Jumalan tahtoon ja ajoitukseen.
En tiedä, saanko lapsia tässä elämässä, mutta uskon, kuten vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että ”meillä on kaikki syy toivoa siunauksia, jotka ovat jopa suurempia kuin ne, joita olemme jo saaneet”.
Vaikka haasteesi eivät olisi vielä ratkenneetkaan, aina on toivoa: toivoa ilosta, toivoa auttaa muita kokemuksistasi saamallasi myötätunnolla ja toivoa monista tulevista siunauksista.
Kamppailen yhä toisinaan haasteisiini liittyvien epäterveellisten näkökulmien kanssa, mutta kun teen niin, katson kohti Vapahtajaa ja Hänen lupauksiaan. Jos yritän edelleen kehittyä pienin tavoin joka päivä luottaen Jumalaan ja pyytäen Häneltä ja muilta apua, tulevaisuuteni täyttyy ilolla ja siunauksilla – ja niin täyttyy sinunkin.