Julkaistaan vain sähköisenä
Tutustuin isoisäni isoisään lähetystyössäni
Kun palvelin erään historiallisen paikan lähetyskentällä, saamani Hengen kehotus auttoi minua tuntemaan läheisyyttä erästä esivanhempaani kohtaan.
Valokuva Valerie Ann Anderson
Eräänä sunnuntaiaamuna saapuneiden viestien kansiooni tuli sähköpostiviesti FamilySearchilta. Siinä kerrottiin isoisäni isoisästä Thomas Jefferson Thurstonista. Sain tietää, että hänet oli haudattu St. Georgessa Utahissa Yhdysvalloissa, missä palvelin historiallisen paikan lähetyssaarnaajana. Tutkiessani tarkemmin sukupuutani sain selville, että Thomas muutti St. Georgeen vuonna 1880 ollessaan 75-vuotias, jotta voisi olla lähellä St. Georgen temppeliä. Sain myös tietää, että Thomas rakensi St. Georgeen yhden ensimmäisistä mäntypuusta tehdyistä kodeista. Olin innoissani ja kiinnostunut, koska nämä yksityiskohdat olivat minulle aivan uusia, sillä tunsin Thomasin vain nimeltä.
Halusin löytää hänen hautakivensä heti seuraavana päivänä. Varhain sinä päivänä sanoin: ”Lähdetään sinne vasta sitten kun olemme palvelleet Jacob Hamblinin talossa” (yksi historiallisista paikoista, joissa palvelin). Hieman myöhemmin tunsin innoitusta sanoa: ”Lähdetään nyt.”
Nähtyäni kuvan Thomasin hautakivestä familysearch.orgissa hautakivi oli yllättävän helppo löytää. Seistessäni hautakiven vieressä huomasin erään naisen kiiruhtavan minua kohti. Esivanhempamme hautakiven äärellä saimme selville, että olemme kolmannen polven serkkuja. Halasimme, nauroimme ja otimme kuvia yhdessä. Tunsin, että Pyhä Henki oli johdattanut minua, varsinkin ajoituksen kohdalla, saapumaan hautausmaalle ennen kuin Susan, uusi serkkuni, lähti hautausmaalta.
Lähdin hautausmaalta innokkaan odottavana, sillä aioin mennä suoraan FamilySearchissa mainittuun osoitteeseen, jossa isoisäni isoisä oli asunut. Siinä oli hänen kotinsa. Oli kulunut 140 vuotta siitä, kun hän oli alkanut rakentaa tuota kotia. Kun näin hänen talonsa, tunsin odottamattomia yhteyden ja rakkauden tunteita isoisäni isoisää kohtaan.
Kyltti tontin edessä vahvisti, että tämä oli se koti, jonka hän oli rakentanut. Kun olin lukemassa kylttiä, talon omistaja ajoi pois pihasta. Hän pysähtyi, ja sanoin, että olin tämän kodin rakentajan lapsenlapsen lapsenlapsi. Mies tarjoutui ystävällisesti näyttämään minulle taloa. Pystyin näkemään vuonna 1805 syntyneen isoisäni isoisän talon ja koskettamaan sitä.
Kävelin olohuoneessa alkuperäisellä mäntylattialla. Katsoin alkuperäisten ikkunalasien läpi. Kävelin jyrkkiä historiallisia portaita ylös toiseen kerrokseen. Hiljaisuudessa kuvittelin esivanhempieni syövän, nukkuvan ja oppivan evankeliumia tässä kodissa. Jos olisin saapunut hetkeä myöhemmin, minua ei olisi kutsuttu kotiin, jossa Thomas oli asunut. Taivaallinen Isäni oli mukana yksityiskohdissa käydessäni isoisäni isoisän kotona, ja tunsin läheisyyttä häneen enemmän kuin olin kuvitellut.
Ajattelin kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David A. Bednarin sanoja: ”Meidän pyrkimyksemme, uskollisuutemme ja kuuliaisuutemme tuovat elämäämme Hänen armotekojaan ja auttavat meitä huomaamaan ne. – – Meillä jokaisella voi olla silmät, joilla nähdä kirkkaasti, ja korvat, joilla kuulla selvästi Herran lempeitä armotekoja, kun ne vahvistavat ja auttavat meitä näinä myöhempinä aikoina.”1
Vain vähän yli vuorokaudessa olin saanut yhteyden isoisäni isoisään Thomas Thurstoniin. Sain tietää hänen kuuliaisuudestaan, uhrauksistaan ja saavutuksistaan. FamilySearch oli lähteeni, jonka avulla sain tietää hänestä, mutta Hengen kuiskaukset yhdistivät minut perintööni. Rakkaus, jota taivaallinen Isäni ilmaisi minulle, vahvisti minua ja pysyy muistoissani ikuisesti. Tiedän, että tuo tapahtumasarja ja päiväni yksityiskohdat olivat siunauksia Herralta.