Toivoa ja lohtua Kristuksessa

Vanhin Ronald A. Rasband

kahdentoista apostolin koorumista

Pitäkäämme kiinni lupauksesta, että Herra muistaa uskolliset pyhänsä ja palkitsee heidät.

käsi Kristus-patsaasta — Me voimme ankkuroida suurimman toivomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa.

Jens ja Ane Cathrine Andersenilla oli syvä ja kestävä todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on totta. Vihaisista mellakoitsijoista sekä yhteisön ja seurakunnan vainosta huolimatta he liittyivät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon vuonna 1861.

Seuraavan vuoden kevääseen mennessä he ottivat varteen Siionin kutsun, joka veisi heidät 8 000 kilometrin päähän Suolajärven laaksoon. Siioniin kokoontuminen merkitsi sitä, että he jättivät hyvän elämänsä Tanskassa – mukaan lukien ystävät, sukulaiset ja kauniin maatilan, joka oli sukupolvien ajan siirtynyt isältä vanhimmalle pojalle. Maatila, joka sijaitsi Veddumin kylässä lähellä Aalborgia hedelmällisellä Jyllannin niemimaalla Pohjois-Tanskassa, oli iso ja tuottava. Se työllisti kymmeniä ihmisiä ja toi kunnioitusta ja varoja Andersenin perheelle.

Jens ja Ane Cathrine jakoivat nuo varat muiden käännynnäisten kanssa maksaen noin 60 muunkin pyhiin kuuluvan siirtolaisen matkakulut Siioniin. Huhtikuun 6. päivänä 1862 Andersenit ja heidän 18-vuotias poikansa Andrew liittyivät 400 muun tanskalaisen pyhän joukkoon pienellä Albion-nimisellä höyrylaivalla ja purjehtivat Hampuriin Saksaan. Saavuttuaan Hampuriin kaksi päivää myöhemmin he liittyivät muiden kokoontuvien pyhien joukkoon suuremmalla aluksella aloittaakseen Atlantin ylittävän matkansa.

Siioniin kokoontumisen ilo muuttui kuitenkin pian murheeksi. Muutamat lapset, jotka olivat lähteneet matkaan Albionilla, kantoivat tuhkarokkovirusta. Kun tauti levisi siirtolaisten joukossa, 40 lasta ja muutamia aikuisia kuoli, ja heidät haudattiin mereen. Heidän joukossaan oli 49-vuotias Jens Andersen, isoisäni isoisä.

Jensin unelma Siioniin pääsemisestä ja sen rakentamisesta perheensä ja muiden tanskalaisten pyhien kanssa päättyi vain kymmenen päivää Hampurista lähdön jälkeen. Eräs historioitsija kirjoitti: ”Pelastaja, joka Mooseksen tavoin ei koskaan astunut itse luvattuun maahan, oli Aalborgin [Veddumista] kotoisin oleva Jens Andersen. Hän auttoi peräti kuuttakymmentä maanmiestään lähtemään siirtolaisiksi. Hän kohtasi kuoleman Pohjanmerellä vuonna 1862 pian sen jälkeen kun oli lähtenyt [Saksasta].”¹

Kuolevaisuuden koetus

Oliko Andersenin perheen uhraus – heidän mukavalta maatilaltaan lähteminen ja rakastavan aviomiehen ja isän menettäminen – vaivan arvoista? Olen varma, että maailma sanoisi ei. Mutta maailmalta puuttuu uskoa, kaukokatseisuutta ja Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin tarjoama ”iankaikkinen näkökulma”².

Tämä näkökulma auttaa meitä ymmärtämään elämäämme kuolevaisuudessa ja sen monia koettelemuksia. Me kohtaamme pelkoa, petosta, kiusauksia, syntiä, menetystä ja yksinäisyyttä. Taudit, katastrofit, masennus ja kuolema murskaavat unelmiamme. Toisinaan kuormamme tuntuvat suuremmilta kuin pystymme kantamaan.

”Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat, niin meidän jokaisen kohdalle tulee murhenäytelmiä, odottamattomia koetuksia ja koettelemuksia – niin fyysisiä kuin hengellisiäkin – koska tätä on kuolevaisuus”, vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. Hän lisäsi: ”Me etsimme onnea. Me kaipaamme rauhaa. Me toivomme rakkautta. Ja Herra vuodattaa meille hämmästyttävän runsaasti siunauksia. Mutta iloon ja onneen sekoittuneena yksi asia on varma: tulee hetkiä, tunteja, päiviä ja joskus vuosia, jolloin sielunne on haavoittunut.”³

Me kohtaamme rohkeasti karvaan, jotta voisimme maistaa makeaa (ks. OL 29:39). Profeetta Jesajan sanoin meitä kaikkia jalostetaan – ja meitä koetellaan – ”ahdingon ahjossa” (Jes. 48:10).

Sovituksen lupaus

Ahdinko on osa Isän ”suurta onnensuunnitelmaa” (ks. Alma 42:8; ks. myös 2. Nefi 2:11). Mutta keskeistä tuossa suunnitelmassa on lohtu ja toivo, jotka tulevat ”suurenmoisesta ja loistavasta sovituksesta”⁴. Sovituksellaan Jeesus Kristus tuli pelastamaan meidät. (Ks. Alma 36:3.)

Vapahtaja ”laskeutui kaiken alapuolelle” (OL 88:6), jotta Hän voisi ottaa päälleen meidän vaikeutemme ja virheemme. Hän osaa palvella meitä ja ymmärtää täysin, mihin meitä sattuu ja miksi.

”Koska Vapahtaja on kärsinyt kaiken, mitä me voimme milloinkaan tuntea tai kokea, Hän voi auttaa heikkoja tulemaan vahvemmiksi”, sanoi presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. ”Hän on omakohtaisesti kokenut kaiken sen. Hän ymmärtää tuskamme ja kulkee kanssamme synkimpinäkin hetkinämme.”⁵

Siksi me voimme ankkuroida suurimman toivomme Häneen ja Hänen sovitukseensa.

”Meidän maailmamme on pessimistinen ja kyyninen – maailma, jolla ei suuressa määrin ole toivoa Jeesuksessa Kristuksessa eikä Jumalan suunnitelmassa ihmisen onneksi”, presidentti Russell M. Nelson on sanonut. ”Miksi on sellaista maailmanlaajuista kiistaa ja synkkyyttä? Syy on yksinkertainen. Ellei ole toivoa Kristuksessa, niin jumalallista suunnitelmaa ihmiskunnan lunastamiseksi ei tunnisteta. Ilman tuota tietoa ihmiset uskovat erheellisesti, että tämän päivän olemassaoloa seuraa ihmisten häviäminen huomenna – että onni ja perhesuhteet ovat vain hetkellisiä.”⁶

Saan toivoa ja parantumista Jeesuksessa Kristuksessa, kun käyn temppelissä ja kuuntelen elävien profeettojen sanoja. Saan lohtua, kun tutkin pyhiä kirjoituksia, jotka todistavat Hänestä ja Hänen sovituksestaan. Kun kuolevaisuuden myrskypilvet uhkaavat rauhaasi⁷, käänny sen puoleen, mitä kutsun ”pyhien kirjoitusten varjelukseksi”. Tässä on joitakin lempikohtiani:

Vanha testamentti

”Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet.” (Jes. 25:8.)
”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – – Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4–5.)

Uusi testamentti

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)
”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).

Mormonin kirja

”Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sisimpänsä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti” (Alma 7:12).
”Ja mitä teidän on toivottava? Katso, minä sanon teille, että teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään, ja tätä teidän uskonne tähden häneen, lupauksen mukaisesti.” (Moroni 7:41.)

Oppi ja liitot

”Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva” (OL 68:6).
”Älkää sen tähden pelätkö edes kuolemaa, sillä tässä maailmassa teidän ilonne ei ole täysi, mutta minussa teidän ilonne on täysi” (OL 101:36).

Nämä ja monet muut jakeet todistavat presidentti Boyd K. Packerin (1924–2015), kahdentoista apostolin koorumin presidentin, sanoin ”Kristuksen sovituksen lupauksesta”⁸.

Profeetan hartaat pyynnöt

Kun ymmärrämme Vapahtajan tärkeän roolin onnellisuutemme kannalta nyt ja tulevassa maailmassa, me ymmärrämme, miksi presidentti Nelson pyytää hartaasti meitä tekemään Hänestä elämämme hengellisen perustuksen:

”Pyydän hartaasti teitä varaamaan aikaa Herralle! Tehkää oma hengellinen perustuksenne lujaksi ja kykeneväksi kestämään ajan koettelemuksia tekemällä niitä asioita, joiden ansiosta Pyhä Henki voi olla kanssanne aina.” Ajan varaamiseen Herralle, presidentti Nelson lisää, sisältyy ajan varaaminen ”Herralle Hänen pyhässä huoneessaan” palvelemalla temppelissä ja palvelemalla Jumalaa.⁹

”Kaikki te, jotka olette solmineet temppeliliittoja: pyydän teitä pyrkimään – rukoillen ja johdonmukaisesti – ymmärtämään temppeliliittoja ja -toimituksia. – –

Aina kun elämässänne tapahtuu jonkinlaisia mullistuksia, niin turvallisin paikka hengellisesti on elää temppeliliittojenne suojissa!

Pyydän teidän uskovan minua, kun sanon, että kun teidän hengellinen perustuksenne on rakennettu lujasti Jeesuksen Kristuksen varaan, niin teidän ei tarvitse pelätä.”¹⁰

Piirretty Hänen käsiensä ihoon

Mitä Ane Catherinelle ja hänen pojalleen Andrew’lle tapahtui? Vaipuivatko he epätoivoon ja palasivat Tanskaan tehtyään kuuden viikon surullisen matkansa New York Cityyn? Eivät. Luottaen todistukseensa Vapahtajasta ja pelastussuunnitelmasta ja turvaten Jumalaan he ponnistelivat rohkeasti eteenpäin junalla, höyrylaivalla ja vankkurikaravaanissa. He pääsivät Suolajärven laaksoon 3. syyskuuta 1862 ja ryhtyivät muiden kanssa rakentamaan Siionia.

He asettuivat Ephraimiin Utahiin, missä Andrew solmi avioliiton ja perusti perheen. Myöhemmin Andrew muutti perheensä, myös äitinsä, kanssa Lehiin Utahiin, missä hänestä tuli menestyvä maanviljelijä, pankkiiri ja pormestari. Hän palveli kolme vuotta lähetystyössä kotimaassaan, yli kaksi vuosikymmentä piispakunnassa ja yli kolme vuosikymmentä korkeassa neuvostossa tai ylipappien koorumissa. Kolme hänen pojistaan palveli lähetystyössä Tanskassa ja Norjassa.

Kuolevaisin silmin me emme voi nähdä kyyneleisen alun loistavaa loppua. Mutta uskomalla Kristukseen me voimme katsoa tulevaisuuteen toivoa tuntien. Ja me voimme pitää kiinni lupauksesta, että Herra muistaa uskolliset pyhänsä ja palkitsee heidät, kuten Jensin, Ane Catherinen ja Andrew’n. Herra muisti heidät, ja Hän muistaa meidät. Hän on luvannut:

”Minä en sinua unohda.

Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.” (Jes. 49:15–16.)