”Anna Herran ohjata elämääsi”, Liahona, syyskuu 2022.
Nuorille aikuisille
Anna Herran ohjata elämääsi
En aina pystynyt näkemään, kuinka asiat järjestyisivät, mutta kun toimin uskossa, Herra siunasi minua.
Uskonto ei ollut suosittua perheessämme kasvuvuosinani – vaikka vanhempani olivat olleet hyvin uskonnollisia suurimman osan elämäänsä, isäni parantumaton sairaus muiden koettelemusten lisäksi sai heidät jättämään uskonnon, jonka piirissä he olivat kasvaneet. Olin neljävuotias, kun isä kuoli syöpään, ja olin myös nuorin 13 lapsesta, eikä leskiäitini voinut kerta kaikkiaan uskoa, että Jumala antaisi jotakin tällaista tapahtua perheellemme.
Mutta kun olin 14-vuotias, minusta tuntui, että elämästäni puuttui jotakin. Mietin, oliko minulla suurempi tarkoitus, josta en ollut tietoinen. Tunsin kuten Joseph Smith pohtiessani ”asioita mielessäni vakavasti ja sangen levottomana” (JS–H 1:8). Vaikka en ollut siihen aikaan koskaan kuullut Joseph Smithistä, aloitin hyvin samanlaisen etsinnän kuin hän käydessäni monissa kirkoissa toivoen, että löytäisin totuuden.
Ja niin löysinkin eräänä päivänä, kun näin kaksi pukuun pukeutunutta nuorta miestä menossa naapurini kotiin. Olin utelias ja kysyin heiltä, voisinko tulla mukaan heidän tapaamiseensa. Saatuani äidiltäni luvan aloitin lähetystyökeskustelut ja liityin lopulta kirkkoon.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon liittyminen auttoi minua löytämään tarkoitukseni, varsinkin niinä nuoren aikuisuuden vuosina, kun minun oli tehtävä monia päätöksiä, joista ympärilläni olevat ihmiset eivät olleet samaa mieltä. Mutta vaikka minulla oli tarkoitus ja sain ohjausta, en ollut aina varma, kuinka asiat järjestyisivät.
Kun kohtasin tuntemattomia asioita ja epävarmuutta ja hyvin monia muutoksia, taivaallisen Isän johdatus oli kuitenkin jatkuvaa, kun käännyin Hänen puoleensa. Opin muutamia tapoja turvata Häneen ja uskooni, ja ne auttoivat minua kulkemaan eteenpäin ja löytämään edelleen tarkoitukseni.
Etenin lähetystyöasiassa
Siinä iässä, kun useimmat ikätovereistani valmistautuivat lähtemään opiskelemaan, mietin, kuinka lähtisin lähetystyöhön. Chilessä jokaisen täytyy osallistua pääsykokeeseen ennen kuin hän menee yliopistoon. Pääsykoe järjestetään vain kerran vuodessa, joten jos lähtisin lähetystyöhön, en ainoastaan lykkäisi opintojani kahdella vuodella vaan joutuisin myös odottamaan vielä vuoden päästäkseni sen jälkeen opiskelemaan.
Perheeni, etenkin äitini, vastusti lähetystyötä. Hänelle oli hyvin tärkeää, että saisin yliopistokoulutuksen. Mutta uskoin, että Herra auttaisi minua tekemään sen, mikä oli välttämätöntä, joten aloin kuitenkin rukoillen valmistautua.
Kun piispani tuli kotiini mukanaan valmiit lähetystyöpaperit ja pyysi äitini allekirjoitusta, äiti yllättyi. En ollut kertonut hänelle, että etenisin siinä asiassa. Se vaati varsin paljon vakuuttelua, mutta Herra pehmitti hänen sydämensä ja auttoi häntä ymmärtämään, että halusin palvella.
Evankeliumi antoi minulle varmuuden siitä, että tein oikein, mutta vain kulkemalla eteenpäin, askel askeleelta, uskossa – jopa kaikkien kysymysteni ja epävarmuuden keskellä – edistyin jatkuvasti.
Ilmoitusta ilmoituksen jälkeen ja niiden noudattamista
Kotiinpaluu lähetystyöstä tarkoitti myös paluuta epävarmuuteen. Kun pyysin johdatusta taivaalliselta Isältä rukoilemalla ja paastoamalla, sain ilmoitusta, että minun piti muuttaa Yhdysvaltoihin ja opiskella Brigham Youngin yliopistossa, mikä tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä.
Tein parhaani ja otin seuraavat parhaat askeleet. Toisinaan minusta tuntui, etten edennyt lainkaan – tein niin lujasti töitä kuin pystyin, mutta en tiennyt varmasti, että ponnisteluni auttaisivat minua saavuttamaan tavoitteeni. Päätavoitteenani oli kuitenkin toimia niin kuin Herra halusi minun toimivan, ja se tavoite oli minulle kallisarvoinen.
Kun ponnistelin eteenpäin, tunsin eräänä päivänä innoitusta ottaa yhteyttä hyvään ystävääni, joka oli kotoisin Yhdysvalloista ja asui kotikaupungissani. En tiennyt silloin, kuinka asiat sujuisivat – otin häneen yhteyttä vain siksi, että Henki oli ohjannut minua – mutta ystäväni ja hänen isänsä auttoivat minua niin, että sain tietää, mitä tehdä hakeakseni viisumia ja saadakseni sen. Tarvitsin viisumin opiskellakseni BYU:ssa. Heidän avullaan ja valtavilla uhrauksilla, joita äitini teki matkani maksamiseksi, pääsin sinne. Se oli ihme.
Elämäni eteni edelleen samalla tavoin. Minä tein parhaani ja sitten sain innoitusta yksi asia kerrallaan siihen, mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi. Sillä tavoin sain työpaikan lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksesta, löysin keinoja maksaa lukukausimaksuni, tein päätöksen pääaineestani, ennen pitkää valmistuin ja menin naimisiin.
Saamani vastaukset eivät olleet aina välittömiä, enkä koskaan saanut täydellisen yksityiskohtaista suunnitelmaa, mutta sain varmuuden siitä, että Herra oli mieltynyt siihen, mihin suuntaan olin menossa.
Kun ilmoituksessa ei ole järkeä
Muutama vuosi myöhemmin opin, kuinka välttämätöntä uhraaminen on evankeliumin mukaiselle elämälle. Jos haluamme Herran antavan meille tarkoituksen ja ohjausta, meidän täytyy olla halukkaita ottamaan vastaan tuota ohjausta.
Valmistumiseni jälkeen asiat eivät sujuneet siinä yrityksessä, jossa olin töissä, siten kuin olin suunnitellut, joten vaimollani ja minulla oli kaksi vaihtoehtoa: jäädä Yhdysvaltoihin tai palata Chileen. Meistä kummastakin tuntui selvästi, että meidän piti palata Chileen. Saattaa tuntua normaalilta haluta palata kotiin, mutta silloin elettiin hyvin vaikeaa aikaa. Chilessä ei ollut monia työpaikkoja. Minulla oli vaikeuksia myydä kotiamme. Taloudellisesti ja logistisesti se ei ollut järkevin vaihtoehto; perheemmekin ajattelivat, ettemme olleet kovin viisaita.
Mitä teet, kun ilmoitus on ristiriidassa terveen järjen kanssa? Vaikka se oli vaikeaa, vaimoni ja minä tiesimme, mitä tehdä. Muistutimme itsellemme, että evankeliumi oli johdattanut meitä tähän asti. Ilman Herraa en olisi saanut innoitusta, joka auttoi minua palvelemaan lähetystyössä, saamaan koulutukseni ja tapaamaan vaimoni. Meidän piti vain luottaa siihen, että olivatpa syyt mitä tahansa, meitä tarvittiin Chilessä.
Jätimme talomme piispamme hoiviin, jotta se voitaisiin vuokrata, kunnes hän saisi sen myydyksi, ja muutimme pois. Se oli vaikeaa, mutta koimme todella monia siunauksia ja ihmeitä, kun noudatimme Herran kutsua. Herra tietää, missä meitä tarvitaan ja missä voimme parhaiten palvella Hänen tarkoituksiaan, ja Hän siunaa meitä kuuliaisuudestamme.
Ratkaisujen etsimistä Herran kanssa
Toivon, että nuoret aikuiset nykyään noudattavat Jeredin veljen esimerkkiä. Vaikka jerediläiset tiesivät, että heidän piti matkata luvattuun maahan, he eivät olleet aivan varmoja siitä, kuinka he selviytyisivät sinne. Kun Jeredin veli ”huusi avuksi Herran nimeä” (Et. 2:15), Herra tarjosi hänelle muutamia ratkaisuja. Herra käski häntä rakentamaan laivoja ja antoi hänelle ohjausta siihen, kuinka saada ilmaa laivoissa oleville.
Herra esitti Jeredin veljelle kuitenkin tämän kysymyksen: ”Mitä sinä tahdot minun tekevän, että teillä olisi valoa aluksissanne?” (Et. 2:23.) Sen sijaan että olisi kertonut Jeredin veljelle täsmälleen, mitä tehdä, Herra pyysi Jeredin veljeä menemään etsimään oman ratkaisunsa.
Sillä tavoin minun elämässäni on tapahtunut. Joskus Herra antaa minulle selkeät ohjeet. Toisinaan Hän odottaa, että menen Hänen luokseen omien ideoideni kanssa. Joka tapauksessa on kuitenkin välttämätöntä, että otan Hänet mukaan tähän toimintaan. Paastoaminen, rukoileminen ja neuvonpito Herran kanssa ovat välttämättömiä askelia jokaiselle, joka yrittää tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä.
Kaikille nuorille aikuisille, jotka etsivät elämäänsä suurempaa tarkoitusta, esitän nämä neuvot: Kääntykää Herran puoleen saadaksenne henkilökohtaista ilmoitusta. Käyttäkää usein avuksenne patriarkallista siunaustanne. Ja olkaa halukkaita uhraamaan vähemmän tärkeitä asioita elämässänne, jos Herra sanoo teille, että Hänellä on teille suurempi tarkoitus.
Minä rakastan Herraa. Evankeliumi on minulle kaikki kaikessa. Tiedän, että Herra näkee teidän mahdollisuutenne ja haluaa auttaa teitä saavuttamaan jumalallisen tarkoituksenne.