”Päivä kerrallaan”, Liahona, syyskuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Päivä kerrallaan
Olemme kiitollisia suurenmoisille seurakuntamme jäsenille, jotka auttoivat meitä autistisen poikamme kanssa.
Josh äskettäisellä temppelimatkalla.
Valokuva Joshuasta kirjoittajan luvalla
Kun poikamme Joshua oli puolitoistavuotias, huomasimme hänen käytöksessään outoja asioita. Josh osasi toistaa miltei jokaisen laulun sanat katsomistaan televisio-ohjelmista, mutta hän oppi myöhään puhumaan. Eräänä päivänä anoppini sanoi, että Josh osoitti autismin merkkejä. Asiantuntijat kertoivat meille saman asian.
Vaimoni Elizabeth uppoutui autismia koskevaan kirjallisuuteen. Hän myös ilmoitti Joshin joihinkin ohjelmiin, joista voisi olla hyötyä tälle. Hän oli päättänyt, että Josh saisi elämässä parhaan mahdollisen alun, minkä voisimme antaa hänelle.
Niinä päivinä, kun stressaannuin tulevaisuudesta, Elizabeth rauhoitti minua. Hän sanoi minulle, että meidän piti ottaa asiat päivä kerrallaan.
”Meidän pitää arvostaa jokaista uutta asiaa, jonka Josh oppii, sen sijaan että keskittyisimme kaikkeen tuntemattomaan tulevaisuudessa”, hän sanoi.
Kasvaessaan Joshista tuli kirkossa kuriton. Estääkseni häntä häiritsemästä Alkeisyhdistyksessä tai vahingoittamasta lapsia pidin häntä sylissäni. Hän rimpuili, raapi ja paini kanssani kaikki kolme tuntia kirkossa. Tulin usein kotiin mustelmilla ja uupuneena.
”Miksi emme vain jättäisi häntä kirkon ajaksi kotiin ja jäisi vuorotellen hänen luokseen?” ehdotin.
”Ellemme ota häntä aina mukaan”, Elizabeth vastasi, ”hän oppii, että jos hän vastustelee, hän saa jäädä pois kirkosta.” Tiesin, että vaimoni oli oikeassa.
Eräänä päivänä erään toisen sellaisen perheen äiti, jolla on autistinen lapsi, sanoi minulle: ”Kun Josh täyttää kahdeksan ja saa Pyhän Hengen, hän rauhoittuu!”
Epäilin hänen sanojaan, mutta kun Josh täytti kahdeksan, hän sai Pyhän Hengen ja rauhoittui – hieman.
Kun Josh tuli vanhemmaksi, hän sai pappeuden. Hän jakoi sakramenttia ja oppi palvelemisen tärkeyden. Hänen pappeuskooruminsa jäsenet opettelivat tanssimaan 80-luvun erään musiikkivideon mukaan Joshin kanssa ja esittivät tanssin seurakunnan juhlissa.
Seurakuntamme oli Joshille suurenmoinen. Jäsenet hymyilivät, kun hän sakramenttia jakaessaan teki muutamia 80-luvun tanssiliikkeitä.
Josh on nyt 17-vuotias. Hän on lahjakas muusikko, joka säveltää lauluja. Hän rakastaa näyttelemistä ja esiintyy säännöllisesti koulussa ja paikkakunnan teatterissa.
Olemme kiitollisia siitä, että olemme Joshin vanhemmat ja saamme kulkea hänen matkassaan. Emme ole varmoja siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olemme sitoutuneet elämään täysin jokaisen päivän hänen kanssaan.