”Isä, autathan minua”, Liahona, syyskuu 2022.
Julkaistaan vain sähköisenä: Henkilökuvia uskosta
Isä, autathan minua
Sillä hetkellä, kun seurasimme, kuinka Jeesusta Kristusta esittävä näyttelijä laskeutui taivaasta, tiesin, että Vapahtaja on vastaus koettelemuksiini.
Heinäkuussa 2021 minulla oli siunaus työskennellä avustajana Mormonin kirjan uusissa videoissa, joita kuvattiin vuorilla Springvillen itäpuolella Utahissa Yhdysvalloissa. Kuvasimme kohtauksia, jotka tapahtuivat Uudessa maailmassa ”suuren ja kauhean tuhon” jälkeen (ks. 3. Nefi 8:11–12), joka oli todisteena Vapahtajan ristiinnaulitsemisesta Vanhassa maailmassa.
Kuvausten aikaan veljeni Byron makasi sairaalavuoteessa Kaliforniassa Yhdysvalloissa, ja samaan aikaan vastasyntynyt tyttärentyttäreni makasi sairaalavuoteessa Salt Lake Cityssä Utahissa. Byron oli kuolemassa syöpään, eikä tyttärentyttäreni, jolla oli vakava synnynnäinen vamma, odotettu jäävän henkiin.
Kun mieheni ja minä saavuimme motelliimme toisen kuvauspäivän jälkeen, siskoni soitti minulle kantaen huolta Byronista.
”En tiedä, mitä on meneillään”, hän sanoi. ”Byron ei vastaa puhelimeensa eikä viesteihinsä.”
Viidestä sisaruksestani minä olin läheisin Byronille. Hän oli toiseksi vanhin lapsi, ja minä olin nuorin. Hän piti minusta usein huolta, kun olin pieni. Me vartuimme vaatimattomissa oloissa Guatemalassa. Meillä ei ollut televisiota, mutta meillä oli toisemme. Olimme köyhiä, mutta olimme onnellisia.
Kaipasin Byronia, kun hän muutti Yhdysvaltoihin toivoen voivansa auttaa perhettämme taloudellisesti. Hän sai työpaikan linja-autonkuljettajana eräässä matkailualan yrityksessä. Vuosia myöhemmin minä muutin Yhdysvaltoihin, solmin avioliiton ja liityin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Kasteeni jälkeen myös vanhempani liittyivät kirkkoon. Kun mieheni ja minä asetuimme asumaan Etelä-Utahiin, näin Byronia aina kun hän toi turisteja St. Georgen temppelin ja Suolajärven temppelin vierailukeskuksiin.
”Jotakin hyvin erityistä”
Kun puhuin Byronille kirkosta, hän sanoi minulle: ”Myöhempien aikojen pyhillä on jotakin hyvin erityistä. Kun puhun vierailukeskuksissa olevien ihmisten kanssa, huomaan, että he ovat hyviä, ystävällisiä ihmisiä.” Hän suostui tapaamaan kokoaikaiset lähetyssaarnaajat, mutta hän oli aina töissä eikä juuri koskaan kotona.
Kaksi kertaa Byronin ruokatorven syövän hoito onnistui. Vuonna 2020 syöpä kuitenkin uusiutui. Kesäkuussa 2021 hän oli hädin tuskin riittävän hyvässä kunnossa matkustamaan Guatemalaan kuukauden pituiseen sukukokoukseen. Isämme oli kuollut aiemmin sinä vuonna, ja äitimme oli kuollut vuonna 2015, neljä vuotta sen jälkeen kun heidät oli sinetöity Guatemalan temppelissä Guatemalassa. Byronin viimeinen rukoustoive oli nähdä sisaruksensa vielä viimeisen kerran.
Kaksi viikkoa sen jälkeen kun hän oli palannut Kaliforniaan, hän joutui sairaalaan. Nyt hän makasi koomassa.
Minä jouduin jäämään pois sukukokouksesta, koska tyttäreni Angie tarvitsi apuani ja tukeani. Kesäkuun 3. päivänä syntyi hänen ensimmäinen lapsensa Athena, jolla oli palleatyrä. Kirurgit leikkasivat hänet kolme päivää myöhemmin. He eivät odottaneet hänen jäävän henkiin.
Onneksi mieheni ja minä olimme lähellä tänä koettelevana aikana. Joka iltapäivä sen jälkeen kun olin vapautunut Mormonin kirjan videokuvauksista, Angie jätti valvomisen vauvansa sairaalavuoteen äärellä ja lähti kanssamme motelliimme, jossa lohdutimme häntä ja rukoilimme Athenan puolesta.
”Kaikki on hyvin”
Kun saavuin videokuvauspaikalle siskoni puhelinsoiton jälkeisenä päivänä, olin väsynyt ja surullinen. ”Isä, autathan minua”, rukoilin. ”Elämässäni on meneillään niin monia vaikeita asioita.”
Ennen kuin näyttelijät ja avustajat kokoontuivat kuvaamaan kohtausta, jossa ylösnoussut Vapahtaja laskeutuu taivaasta (ks. 3. Nefi 11:8), meitä käskettiin ajattelemaan Häntä ja sitä, mitä Hän merkitsee meille. Kun yritin kohtauksen aikana keskittyä Vapahtajaan, ajatukseni kääntyivät perheeni puoleen. Mielessäni näin isäni, äitini ja Byronin. Juuri sillä hetkellä kuulin Byronin äänen.
”Kaikki on hyvin”, hän sanoi. ”Minä olen kunnossa.”
Tunsin suurta toivoa ja lohtua, aivan kuin olisin todella Runsaudenmaassa, kun Jeesus tuli opettamaan ja parantamaan ihmisiä näyttäen heille ruumiinsa. Tiesin, että Hän oli vastaus koettelemuksiini, että Hän ja Isä olivat tukenani ja että asioita tapahtuu syystä.
Sinä iltana sain tietää, että Jumala oli ottanut Byronin kotiin. Olen kiitollinen uskosta, joka minulla on siihen, että näen hänet ja vanhempani jälleen. Olen myös kiitollinen siitä, että Jumala kuuli rukouksemme Athenan puolesta. Kun hän oli toipunut 88 päivää vastasyntyneiden teho-osastolla, toimme hänet viimein kotiin.
Monet meistä, jotka osallistuivat Mormonin kirjan uusien videoiden kuvauksiin, tunsivat Hengen vaikutuksen ja todistuksensa vahvistuvan. Kun ajattelen tuota kokemusta ja katson tulevaisuuteen, kysyn itseltäni: ”Teenkö kaiken voitavani valmistautuakseni Vapahtajan toiseen tulemiseen ja ollakseni kelvollinen olemaan Hänen edessään?”
Videokuvauksiin osallistuminen oli suuri siunaus elämässäni. Tiedän, että myös muita siunataan, kun he lukevat Mormonin kirjaa ja katsovat Mormonin kirjan videoita.