Olkoon hyvän tekeminen meidän normaalimme

Vanhin Rafael E. Pino

seitsemänkymmenen koorumista

Jos olemme lujia ja järkkymättömiä hyvän tekemisessä, meidän tapamme auttavat meitä pysymään liittopolulla.

Tulen aina olemaan kiitollinen niistä tehtävistäni kirkossa, jotka ovat vieneet minut asumaan eri maihin. Olemme huomanneet, että jokaisessa näistä maista on suurta moninaisuutta ja poikkeuksellisia ihmisiä, joilla on erilaisia tapoja ja perinteitä.

Meillä kaikilla on tapoja ja perinteitä, jotka ovat henkilökohtaisia tai jotka ovat peräisin suvultamme tai yhteisöltä, jossa elämme, ja me toivomme voivamme pitää kaikki ne, jotka ovat sopusoinnussa evankeliumin periaatteiden kanssa. Kohottavat tavat ja perinteet ovat olennaista pyrkimyksissämme pysyä liittopolulla, ja sellaiset, jotka ovat esteenä, meidän tulisi hylätä.

Tavoilla tarkoitetaan ihmiselle, kulttuurille tai perinteeseen kuuluvaa käytäntöä tai sitä, miten yleisesti ja tavanomaisesti ajatellaan. Usein asiat, joita ajattelemme ja joita teemme tavanomaisesti, ovat mielestämme normaaleja.

Saanen havainnollistaa tätä: Rakas vaimoni Patricia juo mielellään ensin kookosveden ja syö sitten kookospähkinän. Ensimmäisellä käynnillämme Pueblassa Meksikossa menimme paikkaan, josta ostimme kookospähkinän. Juotuaan kookosveden vaimoni pyysi heitä leikkaamaan kookospähkinän ja tuomaan sen hedelmälihan syötäväksi. Kun se tuotiin, se oli punertavaa. He olivat ripotelleet siihen chiliä! Makeaa kookospähkinää chilin kanssa! Se tuntui meistä hyvin oudolta. Mutta myöhemmin saimme tietää, että outoja olimmekin vaimoni ja minä, jotka emme syöneet kookospähkinää chilin kanssa. Meksikossa se ei kuitenkaan ole harvinaista vaan hyvin normaalia.

Toisella kertaa olimme syömässä Brasiliassa muutamien ystävien kanssa, ja he tarjosivat meille avokadoa. Juuri kun olimme ripottelemassa siihen suolaa, ystävämme sanoivat meille: ”Mitä te oikein teette? Me laitoimme avokadon päälle jo sokeria!” Avokadoa sokerin kera! Se tuntui meistä hyvin oudolta. Mutta myöhemmin saimme tietää, että outoja olimmekin vaimoni ja minä, jotka emme syöneet avokadoa sokerin kera. Brasiliassa sokerin sirotteleminen avokadon päälle on normaalia.

Se, mikä on joillekin normaalia, saattaa olla muista outoa heidän tavoistaan ja perinteistään riippuen.

Mitkä tavat ja perinteet ovat normaaleja omassa elämässämme?

Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Tänä päivänä kuulemme usein puhuttavan ’uudesta normaalista’. Jos todella haluatte omaksua uuden normaalin, kutsun teitä kääntämään sydämenne, mielenne ja sielunne kasvavassa määrin taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen puoleen. Olkoon se teidän uusi normaalinne.” (”Uusi normaali”, Liahona, marraskuu 2020, s. 118.)

Tämä on kutsu kaikille. Sillä ei ole väliä, olemmeko köyhiä vai rikkaita, koulutettuja vai kouluttamattomia, vanhoja vai nuoria, sairaita vai terveitä. Hän kutsuu meitä antamaan normaalien asioiden elämässämme olla niitä, jotka auttavat meitä pysymään liittopolulla.

Mikään maa ei sisällä kaikkea sitä, mikä on hyvää tai ihailtavaa. Sen vuoksi, kuten Paavali ja profeetta Joseph Smith opettivat:

”Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme” (UK 13).

”Ajatelkaa kaikkea mikä – – on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4:8).

Huomatkaa, että tämä on kehotus, ei pelkkä huomio.

Haluaisin, että me kaikki mietiskelisimme hetken omia tapojamme ja sitä, miten ne vaikuttavat perheeseemme.

Niihin mainioihin tapoihin, joiden tulisi olla normaaleja kirkon jäsenille, kuuluvat seuraavat neljä:

1. Pyhien kirjoitusten tutkiminen henkilökohtaisesti ja perheen kesken. Kokeakseen kääntymyksen Herraan Jeesukseen Kristukseen jokainen henkilö on vastuussa evankeliumin oppimisesta. Vanhempien vastuuna on opettaa evankeliumia lapsilleen (ks. OL 68:25; 93:40).

2. Henkilökohtainen rukous ja perherukous. Vapahtaja käskee meitä rukoilemaan aina (ks. OL 19:38). Rukouksessa me voimme olla henkilökohtaisesti yhteydessä taivaalliseen Isäämme Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä.

3. Viikoittainen osallistuminen sakramenttikokoukseen (ks. 3. Nefi 18:1–12; Moroni 6:5–6). Me teemme niin muistaaksemme Jeesusta Kristusta, kun nautimme sakramentin. Tässä toimituksessa kirkon jäsenet uudistavat liittonsa ottaa päälleen Vapahtajan nimi, muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä (ks. OL 20:77, 79).

4. Usein tapahtuva osallistuminen temppeli- ja sukututkimustyöhön. Tämä työ on keino yhdistää ja sinetöidä perheitä iankaikkisuudeksi (ks. OL 128:15).

Miltä meistä tuntuu kuulla nämä neljä asiaa? Ovatko ne osa normaalia elämäämme?

On monia muitakin perinteitä, jotka voivat olla osa omaksumaamme normaaliutta, jolloin Jumala saa vallita elämässämme.

Kuinka voimme päättää, mitkä ovat normaaleja asioita omassa elämässämme ja perheessämme? Pyhistä kirjoituksista me löydämme suurenmoisen mallin. Jakeessa Moosia 5:15 sanotaan: ”Minä tahdon teidän olevan lujia ja järkkymättömiä, tekevän aina runsaasti hyviä tekoja.”

Rakastan näitä sanoja, koska me tiedämme, että asiat, joista tulee normaaleja elämässämme, ovat niitä, joita toistamme yhä uudelleen. Jos olemme lujia ja järkkymättömiä hyvän tekemisessä, meidän tapamme ovat evankeliumin periaatteiden mukaisia ja ne auttavat meitä pysymään liittopolulla.

Presidentti Nelson on neuvonut myös: ”Omaksukaa teidän uusi normaalinne tekemällä parannusta päivittäin. Pyrkikää olemaan entistä puhtaampia ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Palvelkaa muita. Säilyttäkää iankaikkinen näkökulma. Pitäkää kutsumuksenne kunniassa. Olivatpa haasteenne millaisia tahansa, rakkaat veljeni ja sisareni, eläkää jokainen päivä niin, että te olette valmiimpia kohtaamaan Luojanne.” (”Uusi normaali”, s. 118.)

Nykyään vaimostani Patriciasta ja minusta ei ole outoa syödä kookospähkinää chilin kanssa ja avokadoa sokerin kanssa – itse asiassa me pidämme siitä. Korotus on kuitenkin jotakin paljon ylimaallisempaa kuin makuaisti. Se on iankaikkisuuteen liittyvä aihe.

Rukoilen, että meidän normaalimme sallii meidän kokea sen ”milloinkaan päättymättömän onnen” tilan (Moosia 2:41), joka luvataan niille, jotka pitävät Jumalan käskyt, ja että niin tehdessämme me voimme sanoa: ”Ja tapahtui, että me elimme onnellisina” (2. Nefi 5:27).

Veljeni ja sisareni, todistan niistä 15 miehestä, joita tuemme profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina, mukaan lukien rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson. Minä todistan, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on totta. Todistan erityisesti Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme ja Lunastajastamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.