Kumppaneita Herran kanssa
Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi julistaa täyden kumppanuuden periaatetta naisen ja miehen välillä sekä elämässä kuolevaisuudessa että iankaikkisuuksissa.
Avioliittomme ensimmäisinä kuukausina rakas vaimoni ilmaisi haluavansa opiskella musiikkia. Yrittäessäni olla rakkaalleni mieliksi päätin järjestää hänelle suuren, sydämellisen yllätyksen. Menin musiikkiliikkeeseen ja ostin hänelle lahjaksi pianon. Jännittyneenä laitoin ostokuitin rasiaan, jonka päällä oli kaunis rusetti, ja annoin sen hänelle odottaen häneltä ylitsevuotavaa kiitollisuutta äärimmäisen rakastavaa ja huomaavaista aviomiestään kohtaan.
Avattuaan pienen rasian ja nähtyään sen sisällön hän katsoi minua rakastavasti ja sanoi: ”Voi, rakkaani, olet ihana! Kysyisin kuitenkin: Onko tämä lahja vai velka?” Neuvoteltuamme yhdessä tästä yllätyksestä päätimme perua ostoksen. Elimme opiskelijabudjetilla, kuten monet nuoret vastanaineet. Tämä kokemus auttoi minua ymmärtämään, kuinka tärkeää avioliitossa on täyden kumppanuuden periaate ja kuinka sen soveltaminen käytäntöön voisi auttaa siinä, että vaimollani ja minulla olisi yksi sydän ja yksi mieli.1
Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi julistaa täyden kumppanuuden periaatetta naisen ja miehen välillä sekä elämässä kuolevaisuudessa että iankaikkisuuksissa. Vaikka kummallakin on erityisiä ominaisuuksia ja jumalallisesti asetettuja vastuita, nainen ja mies täyttävät yhtä merkityksellisiä ja välttämättömiä tehtäviä Jumalan onnensuunnitelmassa lapsiaan varten.2 Se on ollut ilmiselvää aivan alusta asti, kun Herra julisti, ”että miehen ei ollut hyvä olla yksinään; sen vuoksi [Hän teki] hänelle sopivan avun”3.
Herran suunnitelmassa ”sopiva apu” oli kumppani, joka kulkisi Aadamin rinnalla täydessä kumppanuudessa.4 Itse asiassa Eeva oli taivaallinen siunaus Aadamin elämässä. Jumalallisen luontonsa ja hengellisten ominaisuuksiensa avulla hän innoitti Aadamia työskentelemään kumppaninaan, jotta he saattaisivat Jumalan onnensuunnitelman toteutumaan koko ihmiskuntaa varten.5
Pohditaanpa kahta perustavanlaatuista periaatetta, jotka vahvistavat miehen ja naisen välistä kumppanuutta. Ensimmäinen periaate on: Me olemme kaikki Jumalalle yhdenvertaisia.6 Evankeliumin opin mukaan naisen ja miehen välinen erilaisuus ei tee tyhjäksi niitä iankaikkisia lupauksia, joita Jumalalla on poikiaan ja tyttäriään varten. Iankaikkisuuksissa toisella ei ole suurempia mahdollisuuksia selestiseen kirkkauteen kuin toisella.7 Vapahtaja itse kutsuu kaikkia meitä, Jumalan lapsia, ”tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa”8. Siksi me kaikki olemme tässä suhteessa yhdenvertaisia Hänen edessään.
Kun puolisot ymmärtävät ja sisällyttävät avioliittoonsa tämän periaatteen, he eivät aseta itseään perheensä pääjohtajaksi tai varapääjohtajaksi. Avioliittosuhteessa ei ole paremmuutta tai huonommuutta, eikä kumpikaan kulje toisen edellä tai jäljessä. He kulkevat rinnakkain, tasavertaisina, Jumalan jumalallisina jälkeläisinä. Heistä tulee yhtä ajatuksissa, toiveissa ja tarkoituksessa taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen kanssa9 johtaen ja ohjaten perheyksikköä yhdessä.
Tasavertaisessa kumppanuudessa ”rakkaus ei ole omistamista vaan osallistumista – –, osa sitä kumppanuutta luomistyössä, joka on meidän kutsumuksemme ihmisinä”10. ”Kun osallistuminen on todellista, aviomies ja vaimo sulautuvat synergiseen ykseyteen ’ikuisessa herruudessa’, josta ’ilman pakkoa’ virtaa hengellisyyttä heille ja heidän jälkeläisilleen ’aina ja ikuisesti’.”11
Toinen merkityksellinen periaate on kultainen sääntö, jonka Vapahtaja opetti vuorisaarnassaan: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”12 Tämä periaate tarkoittaa molemminpuolisuuden, vastavuoroisuuden, ykseyden ja keskinäisen riippuvuuden asennetta, ja se perustuu toiseen suureen käskyyn: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”13 Se sulautuu yhteen muiden kristillisten ominaisuuksien, kuten kärsivällisyyden, lempeyden, sävyisyyden ja ystävällisyyden kanssa.
Jotta ymmärrämme paremmin tämän periaatteen soveltamista käytäntöön, voimme katsoa sitä pyhää ja iankaikkista sidettä, jonka Jumala muodosti ensimmäisten vanhempiemme Aadamin ja Eevan välille. He tulivat yhdeksi lihaksi14 luoden sellaisen ykseyden ulottuvuuden, joka salli heidän kulkea yhdessä kunnioittaen, kiitollisina ja rakastaen, unohtaen itsensä ja tavoitellen toinen toisensa hyvinvointia matkallaan kohti iankaikkisuutta.
Nuo samat ominaisuudet ovat sitä, mihin me pyrimme yhtenäisessä avioliitossa nykyään. Kun mies ja nainen sinetöidään temppelissä, he astuvat avioliiton pyhään järjestykseen uudessa ja ikuisessa liitossa. Tämän pappeuden järjestyksen avulla heille annetaan iankaikkisia siunauksia ja jumalallista voimaa johtaa perheensä asioita, kun he elävät tekemiensä liittojen mukaan. Siitä hetkestä lähtien he kulkevat eteenpäin toisistaan riippuvaisina ja täydessä kumppanuudessa Herran kanssa, erityisesti heidän kummankin jumalallisesti asetetuissa vastuissaan hoivata ja johtaa omassa perheessään.15 Hoivaaminen ja johtaminen ovat vastuita, jotka liittyvät toisiinsa ja menevät osittain päällekkäin, mikä tarkoittaa sitä, että äideillä ja isillä ”on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina”16 ja jakaa johtajuus kodissaan tasapainoisesti.
”Hoivaaminen tarkoittaa [perheenjäsenten] ravitsemista, opettamista ja tukemista”, mikä tehdään auttamalla heitä ”oppimaan evankeliumin totuuksia ja omaksumaan uskon taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen” rakastavassa ympäristössä. Johtamisella tarkoitetaan sitä, että ”omalta osaltaan johtaa perheenjäseniä takaisin asumaan Jumalan luona. Tätä tehdään palvelemalla ja opettamalla lempeästi, sävyisästi ja puhtaalla rakkaudella.” Siihen sisältyy myös ”perheenjäsenten johtamista säännölliseen rukoukseen, evankeliumin tutkimiseen ja jumalanpalveluksen muihin osa-alueisiin. Vanhemmat työskentelevät ykseydessä” noudattaen Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ”täyttääkseen nämä [kaksi suurta vastuuta]”.17
On tärkeää huomata, että johtaminen perheessä noudattaa patriarkallista mallia ollen joissakin suhteissa erilainen kuin pappeuden johtajuus kirkossa.18 Patriarkallisen mallin mukaan vaimo ja aviomies ovat tilivelvollisia suoraan Jumalalle pyhien vastuidensa täyttämisestä perheessä. Se edellyttää täyttä kumppanuutta – aulista mukautumista vanhurskauden ja tilivelvollisuuden jokaiseen periaatteeseen – ja se tarjoaa tilaisuuksia kehittyä ympäristössä, jossa vallitsee rakkaus ja molemminpuolinen avuliaisuus.19 Nämä erityiset vastuut eivät viittaa arvojärjestykseen, eikä niihin missään tapauksessa kuulu minkäänlaista väkivaltaa tai valtuuden väärinkäyttämistä.
Aadamin ja Eevan kokemus heidän lähdettyään Eedenin puutarhasta kuvaa kauniisti sitä keskinäisen riippuvuuden periaatetta, joka äidillä ja isällä on perheensä hoivaamisessa ja johtamisessa. Kuten Mooseksen kirjassa opetetaan, he työskentelivät yhdessä viljellen maata otsa hiessä huolehtiakseen perheensä fyysisestä hyvinvoinnista20, he toivat lapsia maailmaan21, he huusivat yhdessä avuksi Herran nimeä ja kuulivat Hänen äänensä ”Eedenin puutarhasta päin”22, he ottivat vastaan Herran heille antamat käskyt ja pyrkivät yhdessä noudattamaan niitä23. Sitten he ”ilmoittivat kaikki [nämä] asia pojillensa ja tyttärillensä”24 eivätkä ”lakanneet huutamasta avuksi Jumalaa” yhdessä tarpeidensa mukaisesti25.
Rakkaat veljeni ja sisareni, hoivaaminen ja johtaminen ovat mahdollisuuksia, eivät toisensa poissulkevia rajoituksia. Yksi henkilö voi olla vastuussa jostakin, mutta ei ehkä ole ainoa, joka tekee sitä. Kun rakastavat vanhemmat ymmärtävät hyvin nämä kaksi tärkeää vastuuta, he pyrkivät yhdessä suojelemaan lapsiaan ja huolehtimaan heidän fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan. He auttavat heitä myös kohtaamaan aikamme hengellisiä vaaroja ravitsemalla heitä Herran hyvällä sanalla sen mukaan kuin Hänen profeetoilleen on ilmoitettu.
Vaikka aviomies ja vaimo tukevat toisiaan jumalallisesti asetetuissa vastuissaan, ”vamma, kuolema tai muut olosuhteet saattavat vaatia yksilöllisiä sovellutuksia”26. Joskus yhdellä puolisolla tai toisella on vastuu toimia kummassakin tehtävässä samanaikaisesti, joko väliaikaisesti tai pysyvästi.
Tapasin hiljattain erään sisaren ja erään veljen, jotka kumpikin elävät tällaisissa olosuhteissa. Yksinhuoltajana kumpikin heistä on perhepiirissään ja kumppanina Herran kanssa päättänyt omistaa elämänsä lastensa hengelliselle ja ajalliselle huolenpidolle. Avioerostaan huolimatta he eivät ole unohtaneet Herran kanssa solmimiaan temppeliliittoja ja Hänen iankaikkisia lupauksiaan. Kumpikin on etsinyt Herran apua kaikessa pyrkiessään jatkuvasti kestämään haasteissaan ja kulkemaan liittopolkua. He luottavat siihen, että Herra huolehtii heidän tarpeistaan, ei ainoastaan tässä elämässä vaan kautta iankaikkisuuden. Kumpikin on hoivannut lapsiaan opettamalla heitä lempeästi, sävyisästi ja puhtaalla rakkaudella, vaikka he kokevatkin vaikeita olosuhteita elämässään. Tietääkseni nämä kaksi yksinhuoltajaa eivät syytä Jumalaa vastoinkäymisistään. Sen sijaan he odottavat täydellisellä toivon kirkkaudella ja luottavaisina siunauksia, joita Herralla on varattuna heitä varten.27
Veljet ja sisaret, Vapahtaja on näyttänyt täydellisen esimerkin tarkoituksen ja opin ykseydestä ja sopusoinnusta taivaallisen Isämme kanssa. Hän rukoili opetuslastensa puolesta, ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, – – jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”28
Todistan teille, että kun me – naiset ja miehet – työskentelemme yhdessä todellisessa ja tasavertaisessa kumppanuudessa, me voimme nauttia Vapahtajan opettamasta ykseydestä täyttäessämme jumalallisia vastuita avioliitossamme. Lupaan teille Kristuksen nimessä, että sydämet tulevat olemaan ”yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan”29, löydämme enemmän iloa matkallamme kohti iankaikkista elämää, ja kykymme palvella toisiamme ja toistemme kanssa kasvaa merkittävästi30. Todistan näistä totuuksista Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.